Romaani kertoo 15-vuotiaasta nuorukaisesta Kafkasta, joka karkaa kotoaan, tapaa karkumatkallaan uusia ihmisiä, naispuolisiakin, sekä kasvaa ja aikuistuu tarinan aikana. Ihan perusnuortenromaani - paitsi eipäs olekaan. Koska romaani kertoo myös kuusikymppisestä ukkelista Nakatasta, joka osaa puhua kissojen kanssa ja kadonnen kissan etsintämatkalla murhaa Johnnie Walkerin (kyllä, juuri sen, jolla on pitkät saappaat ja outo, korkea hattu) ja päätyy seikkailemaan parikymppisen rekkakuskin kanssa. Kafkan ja Nakatan tarinat risteävät kirjan aikana monta kertaa.
Koska en ole lukenut niin kovin paljon japanilaista kirjallisuutta enkä varsinkaan vanhempaa sellaista, olen vähän heikoilla jäillä seuraavan väitteen kanssa, mutta uskallan silti lausua ääneen, että tarinalle lisämakua tuo japanilaisista kansantaruista tuttu maailma. Oikeasti tarkoitan sitä, että omituiset henkiolennot ja rinnakkaiset maailmat muistuttavat niistä, joita olen nähnyt Hayayo Miyazakin elokuvissa. Joka tapauksessa tarina ylittää realismin rajat monta kertaa. Oman pikantin mausteensa kokonaisuuteen tuovat jatkuvat viittaukset länsimaisen filosofian historiaan.
Romaani tarjoaa tarttumapintaa monenlaisille lukijoille. Kafkan sieppariruispellossamainen vaeltelu ja itsensä etsintä samoin kuin Nakatan seikkailukertomus, joka äityy ihmetarinaksi, pitävät otteessaan. Kaikenlaiset salaisuudet ja arvoitukset odottavat paljastumistaan ihan kirjan loppupuolelle asti. Henkistyneempi lukija voi heittäytyä filosofisiin pohdintoihin todellisuuden olevaisuudesta ja ihmisen paikasta siinä. (Minä en ollut sellainen - ohitin kaikki mahdollisuudet vauhdilla tapahtumia ahmien.)
