maanantai 15. helmikuuta 2016

Osaisinpa minäkin olla kiltti!

Mies sai isänpäivälahjaksi (Minulla on fiksuja lapsia!) Fredrik Backmanin Britt-Marie var här -romaanin. Minulla on nyt sellainen kausi, ettei mikään kauhean syvällinen uppoa, joten tartuin siihen.

Tämä kirja jatkaa samaa linjaa, jonka En man som heter Ove ja Min mormor hälsar och säger förlåt aloittivat. Backman esittelee taas lukijoille aika kammottavan päähenkilön, tyypin, jota todellisessa elämässä kaikki väistelevät. Mutta kertoja osaakin kertoa tämän henkilön elämäntarinan niin, että lukija ymmärtää, miksi hänestä on tullut sellainen kuin on. Henkilöön kiintyy syvästi ja hänelle alkaa toivoa kaikkea hyvää - mitä romaani sitten hänelle antaakin.

Ihailen tällaista kykyä nähdä kaikissa ihmisissä jotakin hyvää, taitoa suhtautua heihin ja heidän erityislaatuisuuksiinsa hyväntahtoisesti. Backmanin luomaan kirjalliseen maailmaan on aina hyvä palata - ja toivoa, että sieltä tarttuisi jotakin omaankin käytökseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti