Samaistuttavaa matskua neli-viisikymppiselle!

Hyppe Salmen Aaltoja ja asiattomuuksia on ihana. Se kertoo viisikymppisestä Rimmasta, joka huomaa vaihdevuosiensa alkaneen. Lapset ovat juuri muuttaneet pois kotoa, epätyydyttävä avioliitto on jäänyt taakse, elämän parhaan ajan pitäisi alkaa.

Tarina nytkähtää käyntiin vähän hitaasti, niin että lukija luulee jonkin aikaa, että tämä on nyt tällaista itseironista ja pohdiskelevaa autofiktiota. Muistiinpanomaisista ja päiväkirjamaisista merkinnöistä siirrytään kuitenkin pikkuhiljaa laajempaan kehykseen, kirjaan tulee enemmän henkilöhahmoja ja tarina alkaa saada viihdekirjamaisia piirteitä.

Tykkäsin tosi paljon siitä, että kerronnassa hyödynnetään erilaisia muistiinpanoja, listoja, Whatsapp-keskusteluja jne. Yhdessä perinteisen tarinankerronnan kanssa kokonaisuudesta tulee raikas ja kiinnostava. Ja hauska. Samaistuin tosi paljon Rimmaan ja hänen kokemuksiinsa. Olisinpa itse osannut kirjoittaa tämän!

Tämä pääsee haasteessa kohtaan 45, esikoiskirja.

Cafe Intrigo

Ad Libris tarjosi tilauksen yhteydessä muutamalla eurolla Håkan Nesserin Café Intrigoa. Totta kai tilasin sen, Nesserhän on dekkarijumala, ja luulin saavani jonkin pokkarin. Paketissa tulikin tiiliskivi, joka sisältää neljä pienoisromaania.

Kaikki ne ovat hyvin tyypillisiä Nesserin dekkareita, pohdiskelevia ja juoneltaan verkkaisia, mutta kuitenkin hieman arvaamattomia. Parissa (Rein ja Rakas Agnes) minäkertoja pimittää lukijalta tietoja melkein tarinan loppuun asti, joten tämä teos pääsee Helmet-lukuhaasteessa paikalle 22, kirjassa on epäluotettava kertoja.

Ihan Nesserin parhaimmistoa nämä tarinat eivät ole, mutta varsin luettavia kuitenkin. Kolmesta näistä on tehty elokuva, jotka varmaan lähtevät levitykseen ihan näinä päivinä. Taidan katsoa.

Ruotsalaisia dekkareita - valitse mieleisesi

Ann Rosman: Fyrmästarens dotter

Rosmanin Fyrmästarens dotter on laadukas perusdekkari. Tarina kulkee melko sujuvasti lomittain nykypäivässä ja menneisyydessä. Henkilöt ovat uskottavia ja tapahtumapaikkana ihana saaristo, usein jopa veneet. Sijoitan tämän kohtaan 25, kirjassa ollaan saarella.

Jan Mårtenson: Döden gör en tavla

Jan Mårtensonin dekkareiden päähenkilö on antiikkikauppias Johan Homann, joka ajautuu selvittämään rikoksia ja murhia, vaikka nauttiikin tosiasiassa eniten hyvästä ruuasta ja siamilaiskissansa seurasta. Tämä kirja on vuodelta 1981, ja kestää vielä ihan hyvin lukemista, vaikka sen tapahtumat ovatkin aika verkkaisia verrattuna nykydekkareihin. Kirjassa seikkaillaan Tukholmassa, Genevessä ja New Yorkissa selvittämässä taideväärennöksiä ja hämäriä kuolemantapauksia. Haasteessa se pääsee kohtaan 39, kirjassa lennetään.

Jan Mårtenson: Silverapostlarna

Päätin testata myös muutaman vuoden takaista Homann-seikkailua. Sankari on 40 vuodessa vanhentunut vain 10 vuotta, mutta hänen elämänsä on muuttunut vauhdikkaammaksi. Myös henkilöitä on tullut lisää, mikä näkyy jo takakannessa, mistä syystä haastekohta 4, kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, on nyt täytetty.

Sofie Sarenbrant: Avdelning 73

Sarenbrantia on kovasti kehuttu. Valitsin miehen hyllystä Avdelning 73:n, joka ei ole kirjailijan esikoinen. Dekkari jatkaa jo edellisessä kirjassa alkanutta tapahtumasarjaa: rikostutkija Emma Sköld makaa sairaalassa tajuttomana. Kirjan alkuosa on hyvinkin rauhallinen - psykologista jännitystä kasvatetaaan pikkuhiljaa - mutta loppua kohti alkaa tapahtua. Kirja loppuu ihan järkyttävään cliffhangeriin. Meillä oli seuraavakin kirja hyllyssä, joten tartuin siihen, mutta kirjailija oli päättänyt järjestää asiat ihan eri tavalla, mitä minä olisin toivonut. Se kirja jäi sitten lukematta. Tätä en osaa sijoittaa mihinkään haastekohtaan, mutta voihan sitä muutenkin lukea kuin haasteeseen. (Ja on tässä esimerkiksi isovanhempia, jos juuri sinulla on se haastekohta täyttämättä.)

Kartanoromantiikkaa

Karanteenikevään aikana olen sortunut ostamaan pokkareita ruokakaupasta. Kate Mortonin Kellontekijän tytär on saanut kehuja naistenlehdissä ja somessa, ja olen tykännyt Mortonin aiemmista romaaneista, joten tämän uskalsin valita pokkarihyllystä pidemmittä pohdiskeluitta.

Mortonin romaanit ovat laadukasta romanttista hömppää, jossa tarina kulkee monessa aikatasossa, ja ainakin jokin historiallinen osuus sijoittuu brittikartanoon. Tämäkään romaani ei petä tässä suhteessa: tarina alkaa 1800-luvulla, mutta sitä kerrotaan myös nykyajassa ja sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan tietämillä. Keitoksen ainesosia ovat esimerkiksi kielletty rakkaustarina, oman tiensä löytäminen, aaveet ja pitkään piilossa olleet salaisuudet, jotka vihdoin paljastuvat.

Romaani on tosi viihdyttävä ja minä ainakin ahmin sen nopeasti. Tällä kertaa aikatasoja ja näkökulmia oli niin monta, että se vähän alussa jopa ärsytti - ovatko nämä kaikki todella tarpeellisia? Lopussa kaikki aikatasot kuitenkin nivoutuivat yhteen, joten jälkimaku on miellyttävä.

Sijoitan tämän haastekohtaan 13, kirjassa eksytään, koska romaanin keskeinen tapahtumapaikka Birchwoodin kartano löytyy kuin sattumalta, kun yksi päähenkilöistä eksyy yöllä ja näkee kartanon ikkunasta loistavan kutsuvan valon.

Miten mieltä hallitaan

Joskus teininä katselin David Copperfieldia telkkarista, mutta aikuisiällä kiinnostukseni taikuuteen ja mentalismiin on ollut aika vähäistä. Teini siivosi kirjahyllyään ja ajatteli heittää pois lahjaksi saamansa Derren Brownin Miten mieltä hallitaan. Minä näin tilaisuuden saada kirjan haastekohtaan 18, sinulle tuntematonta aihetta käsiteltävä kirja. 

Kuulostanko ylimieliseltä, jos sanon, että tiedän aika monesta asiasta hieman? No, hypnoosista, mentalismista yms. tiesin todella vähän. Nyt tiedän enemmän, kiitos tämän kirjan. Brown on tv-taikuri, joka kirjoittaa viihdyttävän itseironisella tyylillä. Tässä kirjassa käydään läpi vähän kaikkea mahdollista: taikatemppujen mekaniikkaa, muistikikkoja, hypnotisointia, toisen ihmisen sanattoman viestinnän lukemista jne.

Jos aihe kiinnostaa, tämä on raikas yleisesitys, jossa ei yritetäkään saada ihmisiä uskomaan taikuuteen, vaan ennemminkin näkemään helppojen temppujen läpi.

Their eyes were watching God

Luin Zora Neale Hurstonin Their Eyes Were Watching God -romaanin. Se on julkaistu 1937, ja afro-amerikkalainen Hurston kertoo aikalaisensa Janien tarinan.

Janie on isoäitinsä kasvattama. Janien isoäiti on ollut koko elämänsä saman perheen palveluksessa ja rakentanut omankin menestyksensä heidän varaansa. Perheen isäntä on Janien äidin isä. Janien äiti kuitenkin tuottaa isoäidille pettymyksen, kun hän tulee raskaaksi, jättää vauvan omalle äidilleen ja katoaa. Isoäiti haluaa varjella Janieta samalta kohtalolta, ja järjestää hänet jo nuorena naimisiin vanhemman miehen, Logan Killicksin, kanssa. 

Liitto ei vastaa Janien odotuksia, ja kun hän tapaa miehen, joka vastaa Janien romanttisiin tunteisiin, hän karkaa ja menee uudestaan naimisiin. Toinen aviomies, Jody Starks, on taloudellisesti menestynyt, mutta rakkaus haihtuu, ja tässäkin liitossa Janiesta tuntuu, että Jody haluaa kahlita hänet ja määrätä, millainen hänen tulee olla.

Nelikymppisenä Janie jää leskeksi. Pian hän tapaa itseään nuoremman miehen, Tea Cake Woodsin. Janie rakastuu ja aloittaa tämän kanssa uuden elämän. Janie luopuu yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta asemastaan kauppiaan leskenä ja muuttaa miehen työn perässä maaseudulle. Tarina päättyy siihen, että taas kerran leskeksi jäänyt Janie palaa kauppiaan taloon, kaiken menettäneenä mutta itsensä löytäneenä.

Tämä romaani on monella tapaa kiinnostava ja vaikuttava lukukokemus. Teksti tuntuu usein tuoreemmalta kuin 100 vuotta sitten kirjoitetulta. Tuohon aikaan kirjan rakkaustarina on myös varmasti ollut jotakin uutta ja erilaista. Tosin minun silmissäni Janie ei ole oman elämänsä sankaritar, vaan näkee, kokee ja tekee aina kaiken miesten kautta. Jopa suhde Tea Cakeen vaikuttaa nykynäkökulmasta toksiselta, vaikka tässä tarinassa se on se suhde, jossa Janie vihdoin saa olla oma itsensä.

Tämä romaani edustaa niin sanottua Harlemin renessanssia, ja selvästi myös Neale Hurston on halunnut tallentaa afro-amerikkalaista folklorea, kun hän kuvaa eri yhteisöjen tapoja ja tarinointia. Romaanin kieli on myös lukemisen arvoista. Tea Cake vakuuttelee rakkauttaan Janieen: "Twasn't cause Ah wanted to stay off lak dat, and it sho Lawd, wuzn't no woman. If you didn't have de power tuh hold me and hold me tight, Ah wouldn't be callin' yuh Mis' Woods. Ah met plenty women before Ah knowed you tuh talk tuh. You'se de onliest woman in de world Ah ever even mentioned gitting married tuh." Minun ainakin piti lukea näitä repliikkejä välillä päässäni ääneen, että ymmärsin ne - ja tämä ei siis ollut vaikeimmasta päästä.

Sijoitan tämän romaanin haastekohtaan 1, kirja on vanhempi kuin sinä.

Ps. Romaanin nimen selitys tulee kirjassa aika myöhään. Kun myrsky ja tulva tuhoavat päähenkilöiden asuinseutua, "näyttää siltä, että he katselevat pimeään, mutta heidän silmänsä ovat suuntautuneet Jumalaan." (Käännös ihan oma.)