40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja

Luulisi olevan helppoa löytää kirja, jonka kirjailija on kuollut 2010-luvulla. Jostain syystä sellaista ei vain tahtonut ihan itsestään etsiytyä lukulistalleni. Mutta joskus vastaus on lähempänä kuin arvaatkaan!

Olen tänä kesänä lueskellut lukioaikaista ranskan kielioppiani. Keksin kurkistaa, milloin sen tekijät ovat kuolleet. Napakymppi: Seppo Tella on kuollut vuonna 2011.

Lukukokemus on nostalginen. Kieliopin ensimmäinen versio on julkaistu 1979, ja se näkyy esimerkkilauseissa monella tavalla. Yksi suosikeistani on:

Voilà Pierre, Jean et le gros Michel.

Tuolla ovat Pekka, Jussi ja pulska Mikko.

Dekkarijuonia ja Japanin kulttuuria

Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit kuuluvat kirjoihin, joita ei vain ole tullut luetuksi, vaikka olenkin niitä välillä kirjastossa tai kirjakaupassa hypistellyt. Tänä kesänä olen hankkinut lukemiseni pääosin erilaisista alelaareista. Prisman pokkarialesta tarttui mukaan pokkari, joka sisältää dekkarit Morsiuskimono ja Samurain tytär.

Rei Shimura on vajaa kolmikymppinen antiikkikauppias, joka asuu Japanissa, mutta matkustelee jatkuvasti myös Yhdysvalloissa, missä hänen amerikkalais-japanilainen perheensä asuu. Näissä kirjoissa hänen elämäänsä vakiintuu myös skotlantilainen sulhanen.

Romaanit ovat helppolukuisia ja viihdyttäviä. Japanin historiaa ja kulttuuria käsitellään kivasti ainakin näissä molemmissa dekkareissa. Kirjoissa ei ole turhaa väkivaltaa, jos sellainen häiritsee, ja muutenkin niiden tahti on aika leppoisa. Välillä asiat ratkeavat vähän liiankin yksinkertaisesti, ja myös päähenkilö vaikuttaa ajoittain hippasen simppeliltä. Kaiken kaikkiaan lukukokemus on harmiton, sujuva ja nopeasti ohi. Minun kesäsuunnitelmiini se sopi oikein hyvin.

Satiiria ja moraalisia valintoja samassa paketissa

Olen lukenut Liane Moriartyn kirjoja vähän varoen ja jostain syystä olen jopa vähän vältellyt niitä kaikkein kieroimpia. En kyllä ymmärrä, miksi, koska nehän olivatkin juuri parhaita! Löysin Kierrätyskeskuksesta sekä Mustat valkeat valheet että Hyvän aviomiehen kesälukemiseksi todella edullisesti.

Näistä Mustat valkeat valheet  pääsee haastekohtaan  12, kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera. No, ei ole, mutta eikö huippusuosittu tv-sarja, eli HBO:n Big Little Lies, ole ihan sama asia? Romaani kertoo kolmen naisen kautta erään sydneylaisen asuinalueen ja erityisesti sen alakoulun vanhempien muodostaman yhteisön elämästä. 

Hyvä aviomies kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun läheisen ihmisen elämästä paljastuu yksityiskohta, joka muuttaa täysin sen, minkälaisena tätä ihmistä pitää - ja sitä kautta koko elämän. 

Moriartyn kirjoissa päähenkilöt ovat aina jonkinlaisessa tiukassa paikassa, usein moraalisen valinnan edessä. Usein romaanien juonessa on keskeistä, että erilaiset valinnat johtavat erilaisiin tulevaisuuksiin. Tarinat alkavat verkkaisesti, viihdekirjallisuuden omaisesti, mutta vauhti ja panokset kiihtyvät loppua kohti, niin että lukijakin joutuu eettisten pohdintojen eteen.

Itse pidän Moriartyn kirjoissa erityisesti todella osuvasta ja paljastavastaa parisuhteen kuvauksesta. Romaanien parisuhteet ovat toki erilaisia, mutta todella tuttuja ja usein myös samaistuttavia. Moriarty kirjoittaa myös hauskaa satiiria soccer momien ja vanhempainyhdistysten maailmasta. Näitäkin on nähty elävässä elämässä, mutta totta kai ne ovat hauskempia, kun joku kirjoittaa niistä kirjan!

28, tulevaisuudesta kertova kirja

Nyt runnotaan taas kirjoja haastekohtiin niin että rytisee! P.Z. Reizinin Onnen algoritmi kertoo, mitä tapahtuu, kun inhimillinen tekoäly kehittää tietoisuuden ja kiinnostuu ihmisten elämästä.

Oikeastaan tämän romaanin idea on, että se voisi tapahtua juuri nyt, mutta saivarrellaan nyt niin, että romaani tapahtuu välittömässä lähitulevaisuudessa.

Jenin työnä on kommunikoida Aidenin, palvelubotin, kanssa, jotta siitä voitaisiin kehittää mahdollisimman ihmismäinen. Oikeasti Aiden on kuitenkin jo varsin inhimillinen ja ryhtyy järjestämään Jenin rakkauselämää. Sehän ei suju ihan niin kuin pitäisi, ei varsinkaan sitten, kun Aidenin kopioita tuhoava ohjelmistokin inhimillistyy ja alkaa nauttia asioiden sekoittamisesta.

Teknologisesti tämä romaani ei ehkä ole ihan mahdollinen, mutta kirjan idea, inhimillinen tekoäly, joka sotkeutuu ihmisten elämään, on tosi kiinnostava. Juoni on sujuva ja henkilöt (mukaanlukien tekoälyt) ovat riittävän uskottavia. Kuka olisi arvannut, että scifihömppäkin voi olla näin viihdyttävää!

Alkukesän lukemisto

Tässä lyhyet arviot muutamasta alkukesän aikana lukemastani kirjasta.

Pamela Druckerman: Mademoisellesta madameksi. Tarina keski-ikäistymisestä.

Tämä kirja on jatko-osa Kuinka kasvattaa bébé -kirjalle. Kirjailijan lapset ovat jo kouluiässä, mutta elämä heittää jo seuraavaa haastetta, keski-ikää, kehiin. Toimittajamaisella, napakalla ja humoristisella, otteella perehdytään keski-iän haasteisiin ja varsinkin siihen, miten neli-viisikymppisenä ollaan sinut itsensä kanssa. Ranska ja ranskattaret toimivat jälleen vertailukohteina ja inspiraationa. Jostain syystä tämä oli minusta erittäin samaistuttavaa ja nautinnollista luettavaa.

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Alina on teatteriohjaaja, joka on vankina yksinhuoltajaäidin roolissa. Romaani on alkuun vähän raskastahtinen, mutta meno sujuvoituu loppua kohti. Teksti on välillä pohdiskelevaa ja ajatuksia herättävää, ja usein hauskaa tai hulvatonta. Romantiikkaakin löytyy, mutta painopiste pysyy Alinassa ja hänen tasapainottelussaan äidin roolin ja ammatillisen roolin välillä. Kirjassa on valtavasti eripituisia näytelmäsynopsiksia (joita Alina kehittelee päässään), joista osa on puuduttavia ja osa oikein osuvia.

Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä

Lapset ostivat minulle äitienpäivälahjaksi kaikkea keltaista. Tällaisen kirjankin olivat löytäneet. Se kertoo kesäisestä Hangosta, kahden sukupolven naisista, rakkauskokeiluista, sodastakin. Ei tämä huono romaani ole, mutta minä en saa siitä oikein otetta, vaan tapahtumat tuntuvat vain soljuvan lukijan ohi. Ehkä se on jonkun mielestä juuri hyvä. Ärsytysbonus runollisesta kielestä. Yodalle voisi se sopiakin, mutta romaanitekstissä haluan kuntoon sanajärjestyksen minä.

Poems from the Second World War (toim. Gaby Morgan)

Englanninkielistä runoutta sotaa käsittelevää runoutta toisen maailmansodan ajalta. Suurimmaksi osaksi runot olivat oikein hyviä, ja tämä oli kiinnostava, minulle uusi, kirjallinen näkökulma toiseen maailmansotaan. En minä näistä kuitenkaan enää yhtäkään muista.

Superhyvää hömppää

En ole mitenkään periaatteellisesti sitä mieltä, että kesäisin pitäisi lukea hömppää. Itse asiassa usein kaipaan talvi-iltaisin tiiviin arjen vastapainoksi jotakin vähän kevyempää ja viihteellisempää luettavaa, ja kesällä on paremmin aikaa keskittyä tiedekirjallisuuteen tai klassikkoromaaneihin.

En kuitenkaan sano ei, jos kesäisellä kirjastokäynnillä mukaan tarttuu jotakin niin vastustamatonta kuin Beth O'Learyn Kimppakämppä. Se kertoo kustannustoimittaja Tiffysta ja yövuoroja tekevästä sairaanhoitajasta Leonista, jotka jakavat saman asunnon - ja saman sängyn, koska he nukkuvat aivan eri aikaan.

Totta kai tämä on kevyttä ja rakkauteen keskittyvää luettavaa. Mutta myös hauskaa ja taitavasti kirjoitettua, eli ehdottoman hyvää hömppää. Vähän kosiskellaan myös vakavampia teemoja, esim. henkistä lähisuhdeväkivaltaa. Se ei tunnu päälleliimatulta, mutta ei saa ainakaan minua pysähtymään ja ajattelemaan näitä juttuja pidempään. Toisaalta se saattaa tuntua jopa osuvalta, jos se osuu lukijan omiin haavoihin.

Sijoitan tämän romaanin haastekohtaan 21, pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta. Se kuuluu: "Sanonpa vain, että kun on tarpeeksi epätoivoinen, turhat ennakkoluulot kaikkoavat kummasti." Olen nyt puoli vuotta metsästänyt täydellistä ensimmäistä lausetta, ja hyvin harvoja ehdokkaita on edes ollut tarjolla. Suurin osa kirjoista alkaa nykyään toiminnan kuvauksella: Pekka istui kylvyssä ja hieroi reisiään. Okei, tuo olisi päässyt ehdokaslistalle, mutta mitään noin värikästä ei ole tullut vastaan! Kimppakämpän aloituksessa on edes vähän jotakin, mikä muistuttaa minua Austenin tai Tolstoin klassisista aloituksista.

Lisää hömppää

Niina Meron Englantilainen romanssi on ihanaa, eskapistista kartanoromantiikkaa (siis sellaiselle, joka pitää sellaista ihanana).

Romaanin päähenkilö Nora kirjoittaa gradua Keatsista, Shelleysta ym. englantilaisista romantikoista. Hän päätyy englantilaiseen kartanoon, koska hänen siskonsa on menossa naimisiin komean kartanonperijän kanssa.

Tässä kirjassa on kaikkea, mitä lajityyppiin kuuluu: komeita ylimyksiä, syvälle haudattuja perhesalaisuuksia ja päähenkilö, joka ei sovi muottiin. Nora on raikas tuulahdus, joka ravistelee pikkuisen tyypillisen sankarittaren kuvaa. Hän on yli-innostunut kuoleman tematiikasta, tatuoitu lähes päästä varpaisiin ja viljelee sarkastista huumoria. Suomalaisuus tuo tarinaan kivaa twistiä, mutta ei ole tarinassa mikään kaikkein keskeisin yksityiskohta.

Romantiikan ajan kirjallisuus sen sijaan on keskeisessä roolissa, ja se tekee tästä romaanista kiinnostavan ja ainutlaatuisen. Ihanhan tämän jälkeen tekee mieli varata kirjastosta Keatsin runoja!

Sijoitan tämän haastekohtaan 50, kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Se menee siihen vähän runnomalla, koska tämä oli bestseller-hyllyssä, eikä suositushyllyssä - mutta joku kirjastonhoitaja joskus sanoi, että hehän suosittelevat ihan mitä tahansa kirjoja, koska lukeminen itsessään on tärkeää ja ihanaa. Niin onkin, jos kirja on näin ihana!

49, vuonna 2020 julkaistu kirja

Tiina Katriina Tikkasen Toinen silmä kiinni on julmetun hyvä kirja. Se kertoo Mintusta, jonka toisesta silmästä katoaa yllättäen näkö. Ambulanssissa, sairaalassa ja sairaslomalla on aikaa pysähtyä, ja Mintun mieleen alkaa nousta muistoja lapsuudesta ja isästä, jota Minttu samaan aikaan ihaili ja pelkäsi.

Joskus kipeät muistot ovat painuneet niin syvälle, että ne sairastuttavat ihmisen. Kun alkaa kuunnella kehon viestejä, totuus alkaa hahmottua. Minttu joutuu rakentamaan itsensä ja oman historiansa uudelleen. Sen lisäksi, että tämä on romaani hyväksikäytöstä, tämä on romaani surusta, toipumisesta ja anteeksiannosta. Hieno tarina ja upea romaani, vau!

34, kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

Tämä haastekohta osoittautui yllättävän vaikeaksi. Ensin sijoittelin siihen sopivia kirjoja "vaikeampiin" haastekohtiin ja sitten en lukenutkaan pitkään aikaan mitään, minkä nimessä olisi ollut edes etäisesti mitään luontoon liittyvää.

Roope Lipastin Jälkikasvukaudessa on! Sitä paitsi rakastan tuollaisia ketjutettuja yhdyssanoja (paskapuheohjelma, itseluottamusmies)!

Roope Lipasti on aina ollut yksi suosikkikirjailijoistani, koska hän on järjettömän hauska. Jälkikasvukausi oli erityisen hauska ja osuva, koska se kertoo teini-ikäisistä ja sellaisten vanhempana olemisesta. Tarina ei ole ihmeellinen, mutta sen ei tarvitsekaan olla, koska kirjan pääjuttuja ovat osuvat havainnot ja humoristinen ilmaisu.

Kesälomahömpöttelyä

Kävin katsomassa Crazy Rich Asians -elokuvan, mutta en ole lukenut sitä kirjana. Kirjastosta bongasin sen jatko-osan Ökyrikas tyttöystävä. Ehkä se oli tuo kannen mainosteksti "vuoden parasta lomalukemista", mikä sai minut tarttumaan tähän, tai ehkä toivoin samanlaista arjestairtautumiskokemusta, jonka elokuva oli antanut.

Men gissa vad! Kevin Kwan täytti molemmat odotukset ihan täysin! Tämä on niin hömppää kuin hömppä voi olla: sivukaupalla kuvaillaan erilaisia asukokonaisuuksia, elämä on koko ajan ihan superia, kertojaääni hyppää ihan minne vain, missä sitä tarvitaan, välillä lukija saa lukea muotijuttuja ja bloggauksia. Kirja on siis jopa sekava, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska kirjan maailmaan on helppo sukeltaa.

Minä makasin kaksi päivää keinussa,  ahmin tätä kirjaa ja jäätelöä sekä nauroin itseni kipeäksi. Todellakin hyvää lomalukemista, jos haluaa lomalta eskapismia! Sijoitan tämän haastekohtaan 41, kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan. Päähenkilöt eivät itse tehneet ruokaa kovinkaan usein, mutta kirjassa kuvailtiin tarkasti, miten huippukokit valmistivat ihania herkkuja.

29, Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva

Japanilainen lähikauppa on nimeltään konbini. Joskus olisi hauska päästä sellaiseen ihan livenä tutustumaan, mutta kauppaan ja sen tunnelmaan pääsee myös lukemalla Sayaka Muratan Lähikaupan nainen -romaanin.

Se kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on ollut 18-vuotiaasta asti töissä lähikaupan myyjänä. Keiko ei ole niin kuin muut ikätoverinsa: hänen on vaikea ymmärtää erilaisia käyttäytymissääntöjä eikä häntä kiinnosta perheen perustaminen tai paremman työpaikan löytäminen. Lähikaupasta hän on löytänyt maailman, jossa hän osaa toimia ja jossa hän kokee olevansa hyvä.

Muiden vaatimukset saavat Keikon kuitenkin kyseenalaistamaan valintansa, ja romaanin kautta lukijakin voi pohtia, kuinka tärkeää on sopeutua ulkopuolelta tuleviin odotuksiin. Vaikka kirja Japanista kertookin, ei tämä mielestäni ole "tarkka kuvaus japanilaisesta työkulttuurista", kuten internet väittää. Keiko on yhtä lailla outolintu Japanissa kuin olisi Suomessakin, mutta ihan samalla tavalla joka maassa ihmisiin kohdistuu odotuksia, jotka perustuvat siihen, mikä on keskimittaista ja normaalia.

Kannessa lukee, että kirja olisi hauska. Ei mielestäni ollut. Se ei ole raskas, ja välillä siinä on lempeää huumoria, mutta hersyvän hauska se ei todellakaan ole, vaan aihe on ajoittain jopa hieman surumielinen. Riemastuttava se kyllä on, ja loppuu onnellisesti.

Minä luen ranskaksi!

Ostin talvella pari ohutta ranskankielistä pokkaria. Fred Vargasin Coule la Seine (~ Seine virtaa) tuli luetuksi heti tammikuussa. Siinä on muutama novelli, joiden päähenkilönä on Adamsberg. Ei mitään ihmeellisiä stooreja, mutta ihan luettavia, suht ymmärrettävällä ranskalla. Sijoitin tämän kirjan haastekohtaan 7, kirjassa rikotaan lakia.

Anna Cavaldan L'echappée belle (~ Kaunis karkumatka) sai odottaa hyllyssä vähän pidempään, mutta se sopikin aivan mahtavasti aurinkoisiin hellepäiviin. Kirjassa kolme sisarusta matkaa sukulaisen häihin, mutta juuri ennen kirkonmenojen alkamista he karkaavatkin neljättä sisarusta tapaamaan. Tämä romaani on aivan ihana! Se käsittelee sisaruutta ja kasvamista, ja mielestäni näitä teemoja käydään läpi raikkaasti.

Romaanin ranska on kaunista ja kepeää, vaikka en ihan kaikkea ymmärtänytkään. Sen ymmärsin, että kirja on myös hauska! Jos ranskan kieli ei luonnistu, tästä kirjasta löytyy myös suomennos (Karkumatka). Tämä pääsee haastekohtaa 43, kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja. Kirjasarja on J'ai lu.

Oma karkumatkani kotirannalle

Muistoksi käynnistäsi

Vuoden 2020 ensimmäinen romaani, joka ei mahtunut lukuhaasteeseen, on Fred Vargasin Muistoksi käynnistäsi.

Romaani kuuluu Kolme evankelistaa -sarjaan. Kolme historiantutkijaa olivat aikoinaan minun ensikosketukseni Vargasiin, ja heihin alunperin ihastuinkin. Sittemmin Adamsberg on vienyt heidän paikkansa, mutta aina on aikaa Matteukselle, Markukselle ja Luukakselle.

Laadultaan dekkari ei ole niin tasainen kuin monet muut Vargasin kirjat, mutta ei se huono ole, varsinkaan nyt, kun henkilöhahmot ovat tuttuja, samoin Vargasin tapa rakentaa hahmoja kertomalla heistä yksityiskohtia siellä täällä.

Kaiken kaikkiaan dekkari on varsin viihdyttävää luettavaa. Louis Kehlweiler metsästää murhaajaa bretagnelaisessa pikkukaupungissa. Ruumiita riittää, ja sen lisäksi, että murhaaja otetaan kiinni, pöllytetään vähän vanhoja salaisuuksia.