Helmikuun luetut 1: Maria Peura

Sanoista tekoihin: varasin Maria Peuran kirjoja kirjastosta ja luin niitä helmikuun alussa. En yleensä tykkää kirjoista, joissa on paljon luontokuvausta ja/tai rönsyilevää sisäistä puhetta. Molemmat piirteet ovat Peuran kirjoille erittäin tyypillisiä. Silti pidän hänen kirjoistaan ja niiden kielestä. 

On rakkautes ääretön

Peuran esikoisromaani kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka asuu isovanhempiensa kanssa, koska hänen vanhempiensa "pitää korjata koti". Tiesin lukeneeni tämän jo aiemmin, mutta en muistanut siitä mitään, joten varasin tämänkin. Oletettavasti aivoni ovat sulkeneet kirjan tapahtumat mielestäni liian raskaina. Ukki käyttää Saaraa seksuaalisesti hyväkseen ja mummo ummistaa silmänsä Saaran ahdistukselta. Toisen lukukerran jälkeen pystyn analysoimaan lukemaani vähän tarkemmin: Peura kuvaa insestiä lapsen silmin ja lapsen näkökulmasta hurjan taitavasti. Saara pakenee mielikuvitusmaailmoihin, jotka yhdistyvät todellisiin tapahtumiin niin, että romaani muistuttaa välillä maagista realismia. Luontokuvaukset ovat upeita, rinnastukset Mukkaan ja Laestadiukseen ovat ansaittuja.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:

• 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin ajoittain ja metsän kuvaukset ovat keskeisessä osassa)
• 19, kirjassa leikitään
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Vedenaliset

Tämä romaani kertoo Mirjasta, joka elää kalastajavanhempiensa kanssa saarella erillään muusta yhteiskunnasta. Aikuisena Mirja muuttaa Tampereelle ja yrittää siellä löytää omaa olemisen tapaa. Kirjan kantava teema on siirtymä erillisyydestä ja erakkomaisesta elämäntavasta yhteyteen muiden kanssa. Samalla löytyy tasapaino oman menneisyyden kanssa. Romaanina tämä oli kiinnostava, mutta ajassa ja paikassa siirtyillään niin paljon, että se saattaa tehdä lukemisesta hankalaa. Itse pääsin nopeasti juoneen kiinni, koska Antaumuksella keskeneräinen -päiväkirjassa Peura kirjoittaa juuri tätä romaania, ja sen teemat ja osittain juonikin olivat jo tuttuja.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Tunkeilijat

Tunkeilijat-novellikokoelman henkilöistä, tapahtumapaikoista ja tapahtumista löytyy koko elämän kirjo. Tekstejä yhdistää kuitenkin usein jonkinlainen rajalla oleminen, vieraaseen astuminen ja oman elämän nurinpäin kääntyminen. Monet tarinoista kertovat vuoden 2015 Euroopan pakolaiskriisistä, sekä lähtijöistä (tai tulijoista, riippuu näkökulmasta) että vastaanottajista. Pidin näistä novelleista valtavasti! Peura hyppää kevyenoloisesti hahmosta ja näkökulmasta toiseen ja tavoittaa jotakin olennaista jokaisesta henkilöstään. 

Kesken kirjan minusta alkoi tuntua siltä, että olen lukenut monet näistä novelleista jo aiemmin (ja osaa en muistanut lainkaan). Kävin kytkemässä Helmet-historiassa päälle lainaushistorian, ja manasin itseäni, etten ole sitä jo aiemmin tehnyt. Seuraavalla kerralla, kun tämä olo iskee, minulla on todisteita!

Helmet-lukuhaaste:

• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kirjoja kirjoittajalle 1

Olen lukenut tammikuussa hurjan paljon, mutta iso osa lukemastani on ollut erilaisia kirjoittamisoppaita tai vastaavia. Näitä en aio sijoittaa Helmet-lukuhaasteeseen, mutta teille voin ne toki esitellä!

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on nimenomaan harjoituskirja. Välillä esitellään klassikkokirjailijoita ja heidän kirjoitustapaansa, mutta jokaista tällaista aukeamaa seuraa monta aukeamaa erilaisia kirjoitusharjoituksia. Osa niistä on peruskauraa, osa kokeilemisen arvoisia.

Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta kertoo myös erilaisista kirjoittajista, mutta paljon syvällisemmin. Kirjassa uppoudutaan hyvin erityylisten kirjoittajien kirjoittajuuteen, heidän tapaansa kirjoittaa ja suhteeseensa kirjoittamiseen. Henkilöt ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia, ja on hauska huomata, että räppärin haastattelusta saa jonkin idean omaan proosan kirjoittamiseen. Tässäkin kirjassa on vinkkejä, harjoituksia ja tehtäviä muutaman sivun verran.

Jera Hännisen ja Jyri Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailman on opas suomalaiseen kustannusmaailmaan. Tiivis tietopaketti on välillä hyvinkin kiinnostava, välillä todella raskas lukea. Kirja on kymmenisen vuotta vanha ja osa tiedosta on jo vanhentunutta, mutta kirjoittamiseen liittyvät käytännön ohjeet kestävät kyllä aikaa.

Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen on huikea kirjoittamispäiväkirja, jonka kautta pääsee sukeltamaan kirjailijan työprosessiin ja ajatusmaailmaan. Tämän jälkeen oli pakko varata Peuran romaanit kirjastosta.

Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä jakautuu Kingin muistelmiin omasta elämästä sekä kirjoittamisesta ja käytännöllisiin kirjoitusohjeisiin. Omaelämäkerralliset osiot kiinnostavat varmasti ketä hyvänsä King-fania, eikä ohjeissakaan mitään vikaa ole. Muistan lukeneeni tämän sen ilmestyttyä, jo 20 vuotta sitten. Tällä lukukerralla painotin enemmän kirjoitusohjeisiin.

Ei tarvinnut lukea rivien välistä huomatakseen, että kirjoitan tällä hetkellä. Tarkemmin sanottuna yritän löytää kirjoittamiseen rutiineja ja jonkin aiheen, joka saisi minut palaamaan koneen ääreen innostuneena päivittäin. Aihe on vielä hakusessa, rutiinit muodostuva pikkuhiljaa.

Tammikuun luetut 2 - tai siis luettu

Näyttääpä tämä postaus säälittävältä. Luulin puolessavälissä kuuta, että lukisin paljon enemmän romaaneja, mutta aika menikin muuhun lukemiseen (josta myöhemmin lisää).

Donna Leon: Nuoruuden lähde

Kehtaanko tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen Brunetti-dekkari, jonka luin? Jostain syystä en ollut aiemmin niihin tarttunut. Jatkossa ehkä tartun, koska pidin kyllä tarinasta, joka ei ollut hurjan intensiivinen jännäripläjäys, vaan sisälsi paljon Brunetin pohdiskeluja ja Venetsian kuvausta. Itse asiassa saatan lukea näitä lisää ihan vain Venetsian vuoksi, koska kauhea matkakuumehan tässä lukiessa heräsi!

Haastekohdat

• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 46, kirjassa syödään herkkuja.