torstai 26. toukokuuta 2011

Väreilevä kaupunki

Olen aiemminkin myöntänyt henkilökohtaisen ongelmani keskittyä tekstiin, joka viipyilee, kuvailee ja keskittyy yksityiskohtiin. Sen vuoksi minulta meni kolme kuukautta Grégoire Polet'n Väreilevän kaupungin lukemiseen. Keskenkään en kuitenkaan voinut jättää. Romaani kertoo kuudesta päivästä Pariisissa (mikä ihana kaupunki!) ja useista (kiinnostavista!) ihmiskohtaloista, jotka kietoutuvat enemmän tai vähemmän toisiinsa. Kirjan nimi on osuva: kerronta väreilee, pysähtyy herkuttelemaan yksityiskohdilla ja sitten yllättäen hypähtää toisaalle. Kaikki kietoutuu kuitenkin yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, joka ei päästä lukijaa otteestaan. Välillä kerronta on hidasta - se lähestulkoon pysähtyy paikalleen - mutta välillä tekstissä on hurjaa imua. Vaikka toisaalta romaani kertoo nimenomaan Pariisista, suuresta orgaanisesta kokonaisuudesta, joka koostuu yksittäisistä ihmisosasista, toisaalta myös noiden yksilöiden kohtalot kiinnostavat ja pakottavat lukemaan eteenpäin. Romaani kertoo henkilöidensä tarinoista vain lyhyen hetken verran, mutta silti hahmot jäävät päähän kummittelemaan, samoin kuin kirjan unenomainen tunnelma. Tämä kirja olisi pitänyt lukea yksinäisenä ja syksyisenä mökkiviikonloppuna, mutta toi se hetkittäisiä haikean ja kauniin melankolian tuulahduksia kiireiseen kevääseenkin.

1 kommentti:

  1. Minulla jäi tämä kesken, en millään pystynyt keskittymään tarinaan vaan liuin aina omiin ajatuksiini.

    Harmitti, kun olin odottanut kirjalta paljon, mutta periksi annoin.

    VastaaPoista