Testissä Nextory

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan mulla pyöri pöytälaatikossa Nextoryn alennuskuponki, jonka päätin ottaa käyttöön. Muutama vuosi sitten kokeilin Bookbeatia, josta tykkäsin palveluna, mutta sähkökirjojen lukeminen vei multa unet, joten en jatkanut sen käyttöä. Nyt testaan Nextorya lähinnä kirjojen kuunteluun, joten latasin se puhelimelle, jotta se olisi mukana lenkillä, automatkoilla, puutarhatöissä ja ruokaa laittaessa.

Kestää hetken tottua äänikirjaan, sen rytmiin tai siihen, että toinen määrää rytmin. Yleensä luen itsekseni nopeammin kuin lukijat ääneen, joten vähän turhaudun äänikirjoihin, mutta nyt olen valinnut sellaista kuunneltavaa, että tarvitsen aikaa tiedon prosessointiin. Silti meinaan sotkeutua numeroihin ja tilastoihin, kun niitä luetaan ääneen - mutta niin käy kyllä välillä lukijallekin. Huomaan myös, että minua ärsyttävät hyvinkin pienet virheet sanojen ääntämisessä, ja haudon niitä mielessäni paljon pidempään kuin typoja (joita niitäkin sadattelen mielessäni aika tavalla).

On myös vaikea päästä kuuntelun alussa jyvälle siitä, mihin viimeksi jäätiin - se kun katkeaa missä sattuu, eikä nätisti luvun loppuun. Nextory yrittää auttaa ja seuraava kuuntelukerta alkaa aina muutaman sekunnin ennen sitä kohtaa, mihin viimeksi lopetettiin. Hyvä idea, mutta ei auta, vaan sotkee minua entisestään. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän äänikirjakokemukseen, ja aion seuraavaksi testata kaunokirjallisuutta.

Nämä kuuntelin ensimmäiseksi.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

Tämä on valtava paketti dataa siitä, mistä kaikesta meillä puuttuu dataa ja miten se vaikuttaa naisiin ja naisten asemaan. Suosittelen jokaiselle feminismistä ja tasa-arvosta vähänkään kiinnostuneelle. 

Minua kyllä ärsytti ajoittain aika suoraviivaiset päätelmät - kun ei sitä dataa ole, niin ei feministikään voi ajaa omaa asiaansa sillä datalla, joka ehkä todistaisi asian olevan näin. Samaten ärsytti kapulakielisyys ja käännöksen jotkin sanavalinnat. Pääasiassa kirja on kuitenkin täyttä asiaa ja älyttömän kiinnostava.

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

Jostain syystä Nextory suositteli minulle tätä Näkymättömien naisten perään. Minä tartuin täkyyn. Tämä on esseekokoelma, jonka kantava teema on feminismi ja miesten ja naisten välinen epätasa-arvo. Solnitin tekstit ovat teräviä, suorastaan loistavia. Tätäkin oli vähän hankala kuunnella; aina en tiennyt, oliko uusi essee jo alkanut, kun otsikoiden tasot eivät luettuina erotu toisistaan. Puhelimella kirjan selailu auttoi, mutta aika hankalaa se on keski-ikäisen silmillä ja sormilla. Annoin siis tekstin vain soljua korviin ja suodatin sisään sen, mikä oli tullakseen ja jäädäkseen.

Nämä molemmathan voisi laittaa vaikka mihin haastekohtiin, mutta minä täytän näillä:

• 47 & 48 kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.
  

Vau, mikä bosslady!

Elisakirja antoi syntymäpäivän kunniaksi valita ilmaiseksi jonkin kirjan kampanjavalikoimastaan. Minä löysin sieltä Michelle Obaman Minun tarinani, jonka olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea.

Sähkökirjat eivät minun silmilleni oikein sovi (ja äänikirjojen kuunteleminen on usein turhauttavaa, kun lukijat ovat niiiiiin hitaita), mutta tämän luin tabletilta lyhyissä pätkissä.

Tykkäsin. Tarina kulkee (ja olisi ihme, jos ei kulkisi - on varmaan ollut mahdollisimman ammattimaisia tekijöitä) ja sekä Michellen lapsuudenperheestä että Obaman perheestä piirtyy lämmin kuva. Tässä pääsee myös tirkistelemään politiikan backstagelle!

Siitä en tykännyt yhtään, kuinka huolimattomasti kirja oli toimitettu suomeksi. Ihan käsittämättömiä kirjoitusvirheitä joka luvussa, varsinkin nimissä. Räikein esimerkki oli Obama bin Laden. Olisi kiinnostavaa kuunnella äänikirja ihan vain sen vuoksi, että saisi tietää, kuinka lukija selviytyy näistä järjettömistä huolimattomuusvirheistä.

Podcast-vinkki: Michelle Obamalla on oma podcast, jonka nimi on (mielikuvituksettomasti) The Michelle Obama Podcast. Joka jaksossa on vaihtuva vieras, jonka kanssa Michelle Obama keskustelee yhteisestä historiasta ja yleisestä maailmantilasta jonkin kattoteeman alla. Englanti on selkeää ja mukana on paljon huumoria. Jos Michelle Obaman persoona kiinnostaa tai viehättää, näitä on kiva kuunnella. 

Bookbeat-kokeilu

Minulta puuttui haastekohta 20, taiteilijaelämäkerta. Bookbeat mainosti kovalla volyymilla Antti Tuiskun elämäkertaa Antti Tapani. Minä päätin kokeilla äänikirjapalvelua.

Antti Tapani on äänikirjana 8,5 tuntia pitkä. Järjettömän uuvuttavaa, jos saman kirjan lukemiseen menee enintään puolet tuosta ajasta! Minulla oli kuitenkin paljon autolla ajelua tiedossa, joten ryhdyin urakkaan. Välillä äänikirjoja on kyllä kiva kuunnella, mutta tämä konsepti, jossa Antti Tuiskua on ensin haastateltu ja sitten haastattelut on kirjoitettu kirjaksi (kirjan ovat kirjoittaneet Antti Aro ja Anton Vanha-Majamaa), joka sitten luetaan ääneen, on hieman outo. Pari tuntia meni totutteluun. Sinänsä kirja oli ihan kiinnostava, vaikka en maailman suurin Antti Tuisku -fani olekaan. Poptähden elämästä kerrotaan raikkaasti: sopivasti paljastaen mutta kuitenkin yksityisyyttä kunnioittaen. Kiinnostavin paljastus taisi olla se, että Antti oli ollut samalla joogaopettajakurssilla Jason Orangen kanssa. Siis Take Thatin Jason Orangen kanssa!

Jossain vaiheessa minulle tuli tunne, että pitäisi kuulla nämä kaikki biisit, joista puhutaan. Ryhdyin siis kuuntelemaan musiikkia, ja koska Bookbeatissa pystyy myös lukemaan kirjoja, luin itse eteenpäin. Homma sujui huomattavasti nopeammin, vaikka siinä vaiheessa minulle kävi myös selväksi, etten ollut seurannut Tuiskun uraa senkään vertaa, mitä luulin. Hyökyaalto oli oikeasti ensimmäinen biisi, jonka tunnistin ja muistin kuulleeni aiemmin. Kahta viimeisintä levyä olen kyllä kuullut ja kuunnellutkin enemmän.

Mutta tosiaan, kun huomasin, että Bookbeatissa on myös paljon luettavaa, innostuin hieman. Viikossa luin vaikka kuinka monta kirjaa, esimerkiksi uusimman Flavia de Luce -romaanin On hieno paikka haudan povi. Ahmin Joel Willansin 101 Very Finnish Problemsin (törkeän hauskoja huomioita suomalaisuudesta nautittavalla englannin kielellä) ja Tim Walkerin Lost in Suomi -romaanin (samat asiat, enemmän pohdintaa ja romaanin kaari, käännetty suomeksi).

Löysin Bookbeatista myös Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Se kertoo kolmikymppisestä Eleanorista, jonka elämä muodostuu rutiineista. Eleanorilla ei ole ystäviä, ja työtoveritkin pitävät häntä omituisena. Muutama pieni asia käynnistää muutoksen, joka vähitellen mullistaa Eleanorin koko elämän. Tämä on ihana kirja, joka käsittelee vaikeita asioita lämmöllä ja huumorilla. Tykkään tosi paljon, että nykyään on tällaisia romaaneja, jotka tarttuvat yksinäisyyteen, masennukseen, mielenterveysongelmiin jne. mutta eivät kuitenkaan ole raskaita lukea. Tämän sijoitan haastekohtaan 49, vuonna 2018 julkaistu kirja.

Tykkään myös tosi paljon Bookbeatista (eikä tämä ole maksettu bloggaus). Maksamalla 16,90 kuussa saa lukea ja kuunnella rajattomasti uutuuskirjoja. Itse olin jo parin päivän jälkeen aivan myyty - mutta 1,5 viikon jälkeen olen kuitenkin päätynyt siihen, että tämä jää osaltani kokeilujaksoon. Sähkökirjojen lukeminen illalla vie minulta yöunet. Nukun muutenkin huonosti, mutta useimmiten huonojenkin unien kausina joka toinen yö on lyhyt ja joka toinen yö paikkaa univelkaa. Bookbeatin käyttämisen aikana jokainen yö jäi 4-5-tuntiseksi. Kiitos, mutta ei kiitos. Eilen kävin hakemassa kirjastosta kasan oikeita kirjoja paikkaamaan vieroitusoireitani.