Vaihtoehtohistorioita ja tarinoita luonnosta

Usein lukemistoillani on tapana teemoittua. Osittain kyse on varmasti siitä, että jokin aihe rupeaa kiinnostamaan, ja kerään luettavaksi siihen liittyviä kirjoja. Toisaalta minulla on jatkuvasti yöpöydällä korkea pino kirjoja, ja kun bloggaan niistä, ryhmittelen ja paritan niitä.

Tällä kertaa käsittelyssä on kirjapari, joista molemmat käsittelevät luontoa ja kertovat vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta.

Päätin lukea pitkästä aikaa Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Muistan, että se teki ilmestyessään vuonna 2005 minun vaikutuksen, mutta oli myös ahdistava - enkä oikein muistanut sen tapahtumia. Lukaisin sen siis uudestaan. Ja vau! Kirja on yhä sekä osuva että kiinnostava. 15 vuodessa maailma on muuttunut niin, että ilmastonmuutoksesta puhumalla ei enää saa hörhön mainetta, mutta romaanin uhkakuvat eivät ole ainakaan yhtään kauempana tulevaisuudessa kuin julkaisuvuonna. Romaanissa ilmaston-, meren- ja jäätiköntutkijat alkavat kukin tahollaan tehdä huolestuttavia havaintoja, joiden perusteella on todennäköistä, että maailmaa on kohtaamassa vedenpaisumus hetkellä millä hyvänsä. Sen jälkeen kilpaillaan kelloa vastaan - ja ehkä voin nyt jo spoilata, että turhaan. Vuonna 2020 mannerjäätiköiden sulaminen aikaansaa vedenpaisumuksen, joka tuhoaa yhteiskuntarakenteet kaikkialla maailmassa. Vaikka lopputulos onkin selvillä, kirja kannattaa kuitenkin lukea. Isomäki kertoo osana romaaniaan erittäin kansantajuisesti sekä erilaisista vanhoista vedenpaisumusmyyteistä että ilmaston muuttumiseen liittyvistä tekijöistä.

Sijoitan romaanin haastekohtaan 11, vaihtoehtohistoria.

Maja Lunden Mehiläisten historia kertoo suuresta mehiläiskadosta, joka tapahtui vuoden 2050 tienoilla. Tässä romaanissa on kolme kertojaa: 1800-luvulla elävä William, joka suunnittelee mehiläispesää, vuonna 2007 mehiläisiä kasvattava George ja Tao, joka pölyttää hedelmäpuita mehiläisettömässä Kiinassa vuonna 2098. 

Sen lisäksi, että kaikkien tarina liittyy jotenkin mehiläisiin ja mehiläisten joukkotuhoon, Lunde käsittelee jokaisen kertojan kautta vanhemman ja lapsen suhdetta. Tarina etenee hitaanlaisesti ja minun mielestäni pääsee kunnolla käyntiin vasta lähellä romaanin loppua (tai minä pääsen lukemisessa vauhtiin vasta silloin). Loppu kuitenkin sitoo kolme erillistä tarinaa yhteen, joten senkin vuoksi sinne asti kannattaa lukea.

Tämän kirjan sijoitan haastekohtaan 20, luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja.

Helppolukuisia tietokirjoja

Kirjamessutkin olivat ja menivät. Tänä vuonna kävin vain kerran, ja ostin lähinnä joululahjoja. Sen lisäksi bongasin monta kiinnostavaa tietokirjaa, jotka laitoin Helmetissä varaukseen. Sain kirjat melkein saman tien, ja nyt olen ne jo lukenutkin.

Susanna Ruuhilahden Koukuttavat suhteet ja Kati Niemen Rakkauden (r)evoluutio - Parempi parisuhde vai erinomainen ero? kertovat rakkaudesta, joka on syystä tai toisesta epätyydyttävää. Koukuttavat suhteet avaa syitä, miksi ihmiset jäävät suhteisiin, jotka eivät ole heille hyväksi. Rakkauden (r)evoluutio haastaa lukijansa ajattelemaan parisuhteita ja eroamista uudelta kannalta. Varsinkin jälkimmäinen on mielestäni varsin raikas self-help-opus, joka antaa uusia näkökulmia ja auttaa näkemään eron uutena alkuna. Kirjasta löytyy myös paljon harjoituksia, joiden avulla mieltään - ja sitä myötä parisuhdettaan - voi harjoittaa.

Jennifer Ackermanin Viisaat linnut avaa lukijalle oven lintujen  maailmaan, joka onkin aivan erilainen, kuin suurin osa meistä oli kuvitellut. Minä ainakin suorastaan tempauduin lukemaan lintujen älykkyydestä. Samanlainen vaikutus oli Neil deGrasse Tysonin Tähtitiedettä kiireisille. Pääasiassa varsin selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu kirja käsittelee erilaisia astronomiaan liittyviä aiheita. Ihanaa, että tällaisia kirjoja on, ja sääli, että oma yläasteen fysiikan opettajani ei osannut puhua tällaisista asioista, että fysiikka olisi ollut mielestäni kiinnostavaa!

26 Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

Tämä haastekohta alkoi jo tuottaa lievää paniikkia, koska näköjään nykyään tosi harva lukee missään julkisella paikalla muuta kuin puhelintaan. Jos joskus onnistuinkin kuikuilemaan jossakin bussissa kirjan kannen selville, kyseessä oli aina joku davincikoodi tai muu sata kertaa luettu teos. En myöskään innostunut lukion oppikirjoista - niitä luetaan busseissa vieläkin.

Lentomatkalla osuin lukijan viereen, sain selville kirjan nimen ja tulin onnelliseksi, koska kirja vaikutti oikeasti tosi kiinnostavalta. Kyseessä oli Torill Kornfeldtin The Re-Origin of Species. Alunperin kirja on kirjoitettu ruotsiksi nimellä Mammutens återkomst.

Ruotsinkielinen nimi kertoo selvemmin, mistä kirjassa on kyse. Tiedetoimittaja Kornfeldt selvittää, onko sukupuuttoon kuolleiden eläinten uudelleen luominen mahdollista, ja todella paljon puhutaan mammuteista. Tämä on todella kiinnostava kirja, joka kansantajuistaa geenimuunteluun ja kloonaukseen liittyviä kysymyksiä. Minulla ainakin on ollut tosi voimakas vastenmielisyys kaikenlaista tällaista kloonauspuuhastelua kohtaan. Vaikea on myös ymmärtää sellaista perustelua, että koska tässä on leikitty luomakunnan herraa tuhansia vuosia, niin nyt on aika korjata tehdyt virheet - koska mielestäni se se vasta onkin luomakunnan herrana päsmäröimistä.

Kornfeldt antaa äänen eri puolilla maailmaa toimiville tutkijoille ja kommentoi heidän mielipiteitään, varsinkin tuo ilmi uhat ja haittapuolet erilaisissa toimintatavoissa.  Tämän kirjan lukemisen jälkeen olen paljon viisaampi - ja ehkä suhtaudun hieman avoimemmin erilaisiin mammuttiprojekteihin. Mammutti nimittäin saattaa olla paras tapa pitää Siperian ikirouta jäässä tulevaisuudessakin - jos nyt ajatellaan, että se ei saisi sulaa.

Jos pääsette helposti Helsinkiin Kansallismuseoon, suosittelen paria kirjan teemaan liittyvää näyttelyä. Nick Brandtin Inherit the Dust on valokuvanäyttely, jonka kuvissa yhdistyvät Brandtin aiemmin villieläimistä ottamat kuvat ja kaupunkimaisemat, jotka ovat vallanneet eläinten entiset asuinpaikat. Todella vaikuttavia teoksia!

Jälkiä-näyttely käsittelee ihmisen ja eläimen suhdetta esittelemällä erilaisia eläinten luista, nahoista ja turkiksista tehtyjä esineitä sekä metsästysmuistoja. Kyllä nämäkin turhuudet välillä suorastaan kylmäävät.

Että semmonen.