Viihdettä ja vähän faktaakin

On kyllä varsin hyvä, että en ole koskaan edes yrittänyt saada tällä blogillani mainostuloja - taas tuli reilun kuukauden paussi kirjoittamiseen, enkä ehtinyt edes ajatella kirjoittamista kuin vasta viime päivinä. 

Äänikirjojen kuuntelu on minulle rentoutumistapa muiden joukossa, vähän enemmän viihdettä kuin kirjojen lukeminen. Tähän bloggaukseen on valikoitunut kirjoja, joiden kuunteleminen on ollut nimenomaan rentoutumista.

 S.J. Bennet: Windsorin solmu. Hänen majesteettinsa tutkimuksia 1.

Kuinka hauska voikaan olla dekkari, jossa murhaa ratkoo kuningatar Elisabet! Kirjan idea on loistava ja toteutuskin varsin toimiva: dekkarijuoni vetää hyvin. Kirja on ehdottomasti hyvän mielen kirja, samanlaista yläluokkaista, mutta ah, niin turvallista mysteerien ratkomista kuin esimerkiksi Christiet. Nautin kovasti tämän kuuntelemisesta!

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Kirjan kertoja makaa alppilalaisella parvekkeella ja räytyy itsesäälissä, koska lupaava parisuhde meni vituiksi. Näin olisin kuvannut kirjaa ensimmäisen puoliskon ajan. Saamaton ja muissa roikkuva kertoja ärsytti minua huomattavasti. Loppua kohti tarina ja varsinkin päähenkilö sai kuitenkin lisää väriä, ja itsesääli alkoikin näyttää masennukselta. Sen jälkeen hahmoa oli huomattavasti helpompi sietää. Kuuntelin tänä syksynä myös Savonlahden Kai minä halusin tätä. Siinä minäkertoja käy läpi tapahtumia, jotka ovat johtaneet siihen, että hän on uudenvuodenaattona laitattamassa kierukkaa -  kuinka ihastus muuttui parisuhteeksi, joka muuttui vähän ärsyttäväksikin, mutta kuitenkin turvalliseksi. Tämä päähenkilö on alusta saakka selkeämmin masentunut, ja ehkä siksi siedettävämpi kuin se aiempi, vaikka heissä onkin paljon samaa.

Savonlahden tyyli on omintakeinen: hän kuvaa viimeistä yksityiskohtaa myöten päähenkilön puuhat, ja tarina ryntää sinne, minne minäkertojan ajatuksetkin. Molemmat kirjat kuitenkin päättyvät sulavasti, niin, että tarina tekee kauniin kaaren. Kyllä minä näistä niin paljon tykkäsin, että luen varmaan seuraavankin!

Satu Rämö: Talo maailman reunalla. Vuosi Islannin maaseudulla.

Kun on itse ollut kotosalla kaksi viimeistä vuotta, on ihanaa kuunnella tarinoita, joissa oikein mehustellaan eksoottisilla ulkomailla (kuten Islannilla). Rämö perheineen muuttaa Reykjavikista Islannin perähikiälle, ja lukija seuraa innostuneena, millaista elämä maailman reunalla on.

Maria Petterson: Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja.

Petterson on kaivanut esiin ja koonnut samoihin kansiin uskomattomia tarinoita, joita yhdistää se, että ne kertovat naisista. Historian saatossa on ollut vaikka kuinka paljon naisia, jotka ovat olleet yhtä merkittäviä, kiinnostavia ja osaavia kuin miehet, ja on tosi voimauttavaa kuulla heidän tarinoitaan. Vaikka tässä on vähän sellaista iltasatuja vahvoille tytöille -fiilistä, tarinat ovat aikuiseen makuun. Ne viihdyttävät ja samaan aikaan antavat informaatiota.

Nextory-kokeilun jatko

Tässä kävi nyt jotenkin niin, että kesäkuussa lähinnä kuuntelin kirjoja. Pääsyitä olivat varmaankin se, että lähikirjasto meni kesän ajaksi remonttiin, ja se, että olen pihi ihminen, jonka on pakko ottaa kaikki irti kuukauden Nextory-kokeilusta. Voi myös olla, että ihastuin siihen, että pystyn kuuntelemaan kirjoja ihan koko ajan: puutarhatöitä tehdessä, ruokaa laittaessa, kaappeja siivotessa, kävelyllä ja autossa. Voi olla niinkin, että olen ihan keksimällä keksinyt lisää kotitöitä, jotta voisin kuunnella jotakin kirjaa eteenpäin. Sellainen tyyppi en nimittäin ole, joka voi vain istua paikallaan kuuntelemassa, vaan samaan aikaan pitää tehdä jotakin - vaikka lukemiseen pystyn kyllä loistavasti keskittymään missä vain.

Joitain huomioita Nextorysta ja äänikirjoista:

• Valtava valikoima, joka saa tuntemaan, että taskussa on maailman jokaikinen kirja.
• Pidän siitä, että luetuista kirjoista syntyy lista.
• En pidä siitä, että kirjoille annetaan tähtiä, koska mitä joku tähtimäärä siitä kirjasta muka kertoo!
• Jos kuuntelun aikana avaan jonkin toisen sovelluksen, Nextory pätkäisee äänen hetkeksi. Ärsyttävää. Kun kuuntelun keskeyttää, se myös hyppää hieman taaksepäin, ja seuraavalla kuuntelukerralla joutuu kuuntelemaan samaa lätinää uudestaan. Joskus hyödyllistä, joskus ärsyttävää.
• Minulle sopii 1,1- tai 1,2-kertainen kuuntelunopeus.
• Äänikirjassa lukijan merkitys on todella suuri. Jotkut lukijat sopivat johonkin kirjaan tosi hyvin, jotkut ärsyttävät vielä loppusivuillakin. Useimmiten lukijaan onneksi tottuu.

Miika Nousiainen: Pintaremontti

Tämä oli ehkä hauskin lukemani (ts. kuuntelemani) Nousiaisen kirja. Aiheena on parin- ja perheenmuodostuksen vaikeus, jota käsitellään samaan aikaan lämmöllä ja ymmärryksellä sekä hulvattomalla huumorilla. Nauroin ääneen jatkuvasti. Oskari Katajisto oli lukijana erittäin hyvä.

 

Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan

• 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, koska olen sen moneen otteeseen nähnyt suositusten hyllyissä parissakin kirjastossa.

Rutger Bergman: Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa.

Tätä kuuntelin lähinnä autossa; syötin ylioppilaskirjoituksia lukijalle tietoa muka salaa. Kiinnostava ja helposti kuunneltava tietokirja siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Olen kuullut Hanna Brotheruksesta ensimmäisen kerran, kun hän oli kolumnistina jossakin perhelehdessä. Tuolloin ihailin hänen kykyään samaan aikaan luoda taiteellista uraa ja luotsata suurperhettä. Tämä erittäin autofiktiivinen romaani kertoo siitä, mitä pinnan alla tapahtui. Brotherus kertoo omasta epävarmuudestaan, paikastaan lapsuudenperheessä, roolista omassa perheessä. Romaanin kantava teema on kehollisuus, se, kuinka yhteydestä kehoon löytyy oma paikka, kaikki. Ajoittain autofiktiivisuus ärsyttää, kirja tuntuu tarkoitukselliselta paljastusromaanilta. Vielä useammin avoimuus ihastuttaa. Tunnistan monia tunteita, heikkouden ja epävarmuuden vanhempana. Tykkään todella paljon tästä trendistä, että kirjallisuudessa näytetään todellisten ihmisten haavoja ja hataruutta. Varsinkin vanhempana olen kaivannut vuosien varrella sitä, että sanotaan ääneen, ettei tämä ole helppoa, että kaikilla on hankaluutensa. Sama koskee tietenkin myös parisuhteita, työelämää, mitä vain. On ihanaa, että nykyään ei tarvitse esittää vahvaa, vaan saa olla kokonainen ihminen, kaikkine puolineen.

 

Tämä saa olla lukuhaasteessa

• 1, kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa.

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Autofiktiivisessä alussa kirjailija lähtee selvittämään oman aggressivisuutensa syitä, ja päätyy pahantuuliseen isoisäänsä Sven Stolpeen, joka kuului ruotsalaiseen kulttuurieliittiin. Hän saa selville, että Stolpen vaimolla Karinilla, siis kirjailijan isoäidillä, oli suhde toiseen kuuluisaan kirjailijaan, Olof Lagercrantziin. Tästä suhteesta, siitä, miten kaikki ehkä meni, syntyy romaani.

 

Lukuhaasteen kohta

• 36, kirjassa liikutaan ajassa. (Tähän haastekohtaan olisin halunnut vähän erilaisen kirjan, mutta nyt mennään vaan erilaisilla aikatasoilla.)

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

Apu-lehdessä julkaistut kolumnit ovat helppoa kuunneltavaa, mutta eivät Härkösen osuvimpia tekstejä. Ei mennyt onneksi kovin monta tuntia tätä kuunnellessa.

Tove Jansson: Resa med lätt bagage

Novelleja, joista iso osa liittyy kesään ja/tai matkustamiseen. Sopii siis reissuun ja/tai rannalle. Alma Pöysti oli tähän erinomaisen sopiva lukija.

 

 

Niin kuin näkyy, lukuhaaste alkaa olla kohta valmis, joten en jaksa enää listata kaikkiin kirjoihin kaikki mahdollisia haastekohtia, vaan runnon kirjat tyhjinä ammottaviin haastekohtiin. Muutama kohta vielä uupuu, ja ne ovat niin spesifejä, että ihan mitä vain kirjaa ei niihin saakaan.

Testissä Nextory

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan mulla pyöri pöytälaatikossa Nextoryn alennuskuponki, jonka päätin ottaa käyttöön. Muutama vuosi sitten kokeilin Bookbeatia, josta tykkäsin palveluna, mutta sähkökirjojen lukeminen vei multa unet, joten en jatkanut sen käyttöä. Nyt testaan Nextorya lähinnä kirjojen kuunteluun, joten latasin se puhelimelle, jotta se olisi mukana lenkillä, automatkoilla, puutarhatöissä ja ruokaa laittaessa.

Kestää hetken tottua äänikirjaan, sen rytmiin tai siihen, että toinen määrää rytmin. Yleensä luen itsekseni nopeammin kuin lukijat ääneen, joten vähän turhaudun äänikirjoihin, mutta nyt olen valinnut sellaista kuunneltavaa, että tarvitsen aikaa tiedon prosessointiin. Silti meinaan sotkeutua numeroihin ja tilastoihin, kun niitä luetaan ääneen - mutta niin käy kyllä välillä lukijallekin. Huomaan myös, että minua ärsyttävät hyvinkin pienet virheet sanojen ääntämisessä, ja haudon niitä mielessäni paljon pidempään kuin typoja (joita niitäkin sadattelen mielessäni aika tavalla).

On myös vaikea päästä kuuntelun alussa jyvälle siitä, mihin viimeksi jäätiin - se kun katkeaa missä sattuu, eikä nätisti luvun loppuun. Nextory yrittää auttaa ja seuraava kuuntelukerta alkaa aina muutaman sekunnin ennen sitä kohtaa, mihin viimeksi lopetettiin. Hyvä idea, mutta ei auta, vaan sotkee minua entisestään. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän äänikirjakokemukseen, ja aion seuraavaksi testata kaunokirjallisuutta.

Nämä kuuntelin ensimmäiseksi.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

Tämä on valtava paketti dataa siitä, mistä kaikesta meillä puuttuu dataa ja miten se vaikuttaa naisiin ja naisten asemaan. Suosittelen jokaiselle feminismistä ja tasa-arvosta vähänkään kiinnostuneelle. 

Minua kyllä ärsytti ajoittain aika suoraviivaiset päätelmät - kun ei sitä dataa ole, niin ei feministikään voi ajaa omaa asiaansa sillä datalla, joka ehkä todistaisi asian olevan näin. Samaten ärsytti kapulakielisyys ja käännöksen jotkin sanavalinnat. Pääasiassa kirja on kuitenkin täyttä asiaa ja älyttömän kiinnostava.

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

Jostain syystä Nextory suositteli minulle tätä Näkymättömien naisten perään. Minä tartuin täkyyn. Tämä on esseekokoelma, jonka kantava teema on feminismi ja miesten ja naisten välinen epätasa-arvo. Solnitin tekstit ovat teräviä, suorastaan loistavia. Tätäkin oli vähän hankala kuunnella; aina en tiennyt, oliko uusi essee jo alkanut, kun otsikoiden tasot eivät luettuina erotu toisistaan. Puhelimella kirjan selailu auttoi, mutta aika hankalaa se on keski-ikäisen silmillä ja sormilla. Annoin siis tekstin vain soljua korviin ja suodatin sisään sen, mikä oli tullakseen ja jäädäkseen.

Nämä molemmathan voisi laittaa vaikka mihin haastekohtiin, mutta minä täytän näillä:

• 47 & 48 kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.
  

Bookbeat-kokeilu

Minulta puuttui haastekohta 20, taiteilijaelämäkerta. Bookbeat mainosti kovalla volyymilla Antti Tuiskun elämäkertaa Antti Tapani. Minä päätin kokeilla äänikirjapalvelua.

Antti Tapani on äänikirjana 8,5 tuntia pitkä. Järjettömän uuvuttavaa, jos saman kirjan lukemiseen menee enintään puolet tuosta ajasta! Minulla oli kuitenkin paljon autolla ajelua tiedossa, joten ryhdyin urakkaan. Välillä äänikirjoja on kyllä kiva kuunnella, mutta tämä konsepti, jossa Antti Tuiskua on ensin haastateltu ja sitten haastattelut on kirjoitettu kirjaksi (kirjan ovat kirjoittaneet Antti Aro ja Anton Vanha-Majamaa), joka sitten luetaan ääneen, on hieman outo. Pari tuntia meni totutteluun. Sinänsä kirja oli ihan kiinnostava, vaikka en maailman suurin Antti Tuisku -fani olekaan. Poptähden elämästä kerrotaan raikkaasti: sopivasti paljastaen mutta kuitenkin yksityisyyttä kunnioittaen. Kiinnostavin paljastus taisi olla se, että Antti oli ollut samalla joogaopettajakurssilla Jason Orangen kanssa. Siis Take Thatin Jason Orangen kanssa!

Jossain vaiheessa minulle tuli tunne, että pitäisi kuulla nämä kaikki biisit, joista puhutaan. Ryhdyin siis kuuntelemaan musiikkia, ja koska Bookbeatissa pystyy myös lukemaan kirjoja, luin itse eteenpäin. Homma sujui huomattavasti nopeammin, vaikka siinä vaiheessa minulle kävi myös selväksi, etten ollut seurannut Tuiskun uraa senkään vertaa, mitä luulin. Hyökyaalto oli oikeasti ensimmäinen biisi, jonka tunnistin ja muistin kuulleeni aiemmin. Kahta viimeisintä levyä olen kyllä kuullut ja kuunnellutkin enemmän.

Mutta tosiaan, kun huomasin, että Bookbeatissa on myös paljon luettavaa, innostuin hieman. Viikossa luin vaikka kuinka monta kirjaa, esimerkiksi uusimman Flavia de Luce -romaanin On hieno paikka haudan povi. Ahmin Joel Willansin 101 Very Finnish Problemsin (törkeän hauskoja huomioita suomalaisuudesta nautittavalla englannin kielellä) ja Tim Walkerin Lost in Suomi -romaanin (samat asiat, enemmän pohdintaa ja romaanin kaari, käännetty suomeksi).

Löysin Bookbeatista myös Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Se kertoo kolmikymppisestä Eleanorista, jonka elämä muodostuu rutiineista. Eleanorilla ei ole ystäviä, ja työtoveritkin pitävät häntä omituisena. Muutama pieni asia käynnistää muutoksen, joka vähitellen mullistaa Eleanorin koko elämän. Tämä on ihana kirja, joka käsittelee vaikeita asioita lämmöllä ja huumorilla. Tykkään tosi paljon, että nykyään on tällaisia romaaneja, jotka tarttuvat yksinäisyyteen, masennukseen, mielenterveysongelmiin jne. mutta eivät kuitenkaan ole raskaita lukea. Tämän sijoitan haastekohtaan 49, vuonna 2018 julkaistu kirja.

Tykkään myös tosi paljon Bookbeatista (eikä tämä ole maksettu bloggaus). Maksamalla 16,90 kuussa saa lukea ja kuunnella rajattomasti uutuuskirjoja. Itse olin jo parin päivän jälkeen aivan myyty - mutta 1,5 viikon jälkeen olen kuitenkin päätynyt siihen, että tämä jää osaltani kokeilujaksoon. Sähkökirjojen lukeminen illalla vie minulta yöunet. Nukun muutenkin huonosti, mutta useimmiten huonojenkin unien kausina joka toinen yö on lyhyt ja joka toinen yö paikkaa univelkaa. Bookbeatin käyttämisen aikana jokainen yö jäi 4-5-tuntiseksi. Kiitos, mutta ei kiitos. Eilen kävin hakemassa kirjastosta kasan oikeita kirjoja paikkaamaan vieroitusoireitani.