Amerikkalainen

Meri Kuusiston Amerikkalainen oli kummallinen, mutta viehättävä lukuelämys.

Romaanin päähenkilö Susette löytää amerikkalaisen jalkapallon ja päättää ruveta sille äidiksi. Vastuunotto muuttaa Suseten elämän: viinan ja miesten täyteinen elämä täyttyy vaipoilla, tuttelilla ja huolella. Susette ystävystyy naapurin Hermannin kanssa. Hermanni asuu katolla teltassa, koska elämä maanrajassa ahdistaa.

Ystävyksiä yhdistää vaikeus puhua tunteista ja saada otetta omasta elämästä. Ystävyys kuitenkin kantaa, samoin vastuunkanto Amerikkalaisesta, mikä siis on jalkapallolapsen nimi. Kyllä tästä romaanista kasvutarinakin kehkeytyy.

Kuusisto leikittelee kielellä sujuvasti. Lyhyinä sattumuksina etenevä tarina on usein hulvattoman hauska, mutta mitä pidemmälle romaani ja sen tarina etenee, sitä läheisemmiksi ja todellisemmiksi sen hahmot tulevat. Huumorin avulla käsitellään vaikeita ja vakavia teemoja.

Suosittelen vähän vinon huumorin ystäville, samoin heille, jotka pitävät Mikko Rimmisen kirjoista - Kuusiston kielessä ja tyylissä on paljon samaa.

Isäkirjallisuutta

Eräälle isälle on toimitettu eteenpäin seuraavat isyyttä käsittelevät ja hyviksi havaitut teokset.

Simone Lian sarjakuvaromaani Fluffy kertoo Michaelista, joka asuu yhdessä pehmopupu Fluffyn kanssa. Fluffy pitää Michaelia isänään, ja Michael miettii, mitä elämältään haluaa. Fluffy on elämää pohtiva, traktoreista pitävä ja vieraiden ihmisten kanssa juttelemisesta tykkäävä kanisöpöliini. Ihanaa on sekin, kun ihmissuhteiden ja työkuvioiden sekasotkussa painiva Michael oivaltaa, että onni on saada istua puistonpenkillä Fluffy vieressä. Onni on katoavaista, ja kestää tässäkin kirjassa vain hetkisen, mutta se antaa toivoa Michaelille ja lukijalle. Minä luin kirjan ruotsiksi, alkuperäisteos on englanniksi, suomennosta ei ole. Sarjakuvaromaani on kuitenkin helppolukuinen; rohkeasti vain vieraiden kielten kimppuun!

Eve Hietamiehen Yösyöttö kertoo Antista, josta tulee yllättäen vastasyntyneen vauvansa yksinhuoltaja. Kirja käsittelee vauvaperheen arkea ja yksinhuoltajuutta miesnäkökulmasta - usein vähän väsyneesti, mutta välillä oivaltaenkin. Hyvien hetkien ja hauskuuden vuoksi kirja kannattaa lukea. Ainakin jos vauva-arki on ajankohtaista tai lähihistoriassa. Itselläni ei kyllä ole, mutta yksinhuoltajana on kiinnostavaa lukea kuvauksia erilaisista perheistä ja niiden tilanteista.