keskiviikko 25. elokuuta 2021

No nyt se lukuhaaste valmistuu!

Ryhdyin täyttämään lukemieni kirjojen nimiä ja linkkejä lukuhaasteen omalle sivulle tässä blogissa, ja jouduin toteamaan, että kahdesta haasteeseen sijoittamastani kirjasta en olekaan vielä kirjoittanut blogiin. Paikataan siis vieläkin: 

Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen

Tällä kertaaKalle Björk on juhannuksen vietossa maalla. Tuttavan saaressa tapahtuu kaksi epäselvää kuolemantapausta, jotka pitää ratkaista diskreetisti. Tykkään näistä Björk-dekkareista kuin hullu puurosta, mutta äänikirjana kuunteleminen oli yllättävän hankalaa, koska henkilögalleria oli suuri ja keskenään samankaltainen. Lukiessa tämä tuskin olisi ollut ongelma.

Haastekohta on

  • 3, historiallinen romaani.

Estelle Monbrun: Meurtre à Montaigne

Keväällä luin tällaisenkin ranskankielisen dekkarin. Ilmeisesti kaikki Monbrunin dekkarit liittyvät johonkin ranskalaiseen klassikkokirjailijaan, eli ranskalaisen kirjallisuuden rakastajat nauttivat näistä ihan eri tasolla. Minun mielestä aika perusdekkari, jossa suurin osa tapahtumista sijoittui kesäloma-aikaan.

Se pääsee kohtaan

  • 21, kirja liittyy johonkin vuodenaikaan.

Lukuhaaste valmistuu

Vihdoin lukuhaasteeni valmistuu parilla täsmäsijoituksella.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Tämä novellikokoelma pääsee kohtaan

  • 30, kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen.

Siivojan käsikirja on pitkään ollut lukulistallani, mutta se ei ole tullut sopivalla hetkellä kirjastossa vastaan. Nyt kuuntelin sen vartavasten tätä haastekohtaa varten. Tykkäsin kovasti Berlinin tavasta rakentaa tarinoita, välillä vaivihkaa, välillä vyöryttäen, usein lopettaen erikoiseen juonenkäänteeseen tai kertakaikkiseen antikliimaksiin, joka toimi erikoisena käänteenä. Novelleista oli hauska bongailla kirjallisia viittauksia!

Caroline French Benton: Pikkutytön keittokirja

Tämä kirja pääsee kohtaan 

  • 44, kirjassa on reseptejä.

Pelkästä keittokirjasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan resepteillä on pieni kehyskertomus, joka kulkee läpi kirjan. Erityisen kiinnostava kirja on ajankuvana - kovin on erilaisia reseptejä ollu 100 vuotta sitten kuin nykyään.




tiistai 17. elokuuta 2021

Loppukesän äänikirjat

Kovasti olen taas kuunnellut kirjoja. Ihan oikeassa ovat mainokset, kun väittävät, että äänikirjat saavat ihmiset innoissaan siivoamaan ja leikkaamaan ruohoa. Minä olen juuri se tyyppi, joka ei voi vain maata sohvalla kuuntelemassa, vaan pitää samaan aikaan tehdä jotakin. Nyt olen vaihtanut Storyteliin, josta tykkään enemmän kuin Suomalainen Plussasta. Nextory, Bookbeat ja Storytel ovat keskenään hyvin samanlaisia, enkä oikeastaan osaa sanoa, mikä on suosikkini.

Hannele Mikaela Taivassalo: I slutet borde jag dö

Lyhyt romaani kertoo siitä, millaista on elää toisena naisena. Minä-muodossa kirjoitettu teksti avaa tunteita ja tarjonnee samaistumispintaa samassa tilanteissa olleille. Minä en saanut tästä oikein otetta.

Kaisa Pulakka: Kurittomat. Jumalattaria, nykynaisia ja muita kauheita akkoja.

Tähän kirjaan ja sen tarinoihin oli helppo samaistua, vaikka tarinoissa kerrottiinkin myyttien vahvoista ja pahansisuisista naisista. Tässä kirjassa yhdistyvät kulttuurihistoria, nykyaika ja kirjailijan omat kokemukset, ja kokonaisuudesta tulee samaan aikaan viihdyttävä ja sivistävä.

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Tämä kirja on oikein perinteinen lukuromaani, ja sellainen toimii myös hyvänä kuunteluromaanina. Tarina etenee kronologisesti ja lukijan/kuuntelijan on helppo pysytellä mukana. Tämä nimenomainen tarina kertoo Jurista ja alkaa hänen 5-vuotispäiviltään Pietarista. Sitten vanhemmat vangitaan, Juri muuttaa isovanhempien kanssa Uzbekistaniin, sitten isosiskon kanssa takaisin Pietariin, opiskelee, perustaa perheen ja lopulta päätyy Turkuun maahanmuuttajana. Ihailen tapaa, jolla Soudakova kuljettaa oman sukunsa tarinaa kunnioittavasti, kevyesti, olennaiseen keskittyen. 

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti. Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta.

Joku jossain internetixissä kehui tätä kirjaa ja tämä mielipide nousi mieleeni, kun teos pullahti Storytelin näytölle. Normaalisti olisin svaipannut vasemmalle, mutta päätin ottaa kirjan kuuntelun - ja toivoin myös, että saisin tällä kuitattua puuttuvan haastekohdan 

  • 40, kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista.

Kyllä tässä puhuttiin jonkin verran ankeriaasta eläinten oikeuksien kannalta, mutta lisäksi opin ihan hirveästi ankeriaasta. Tykkäsin myös siitä, että kirja kertoi isän ja pojan suhteesta (ihan kuin otsikkokin lupasi, mutta enhän minä sitä nähnyt lukea puhelimen näytöltä).

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat.

Hauskoja ja kuvottavia sattumuksia sairaalasta ja synnytysosastolta. Ei synnytyspelkoisille eikä ruokapöytään. 

Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta. Näin aloin käyttää rahojani paremmin.

Nyt olen ajan hermolla: tämä kirja julkaistiin viime viikolla. Suoraa puhetta raikkaalla ja humoristisella tyylillä rahasta ja turhasta kulutuksesta ja siitä, mitä sille voisi tehdä.


torstai 15. heinäkuuta 2021

Testissä Suomalainen Plus

Kun nyt joka firma haluaa antaa pitkän, ilmaisen kokelujakson omasta tuotteestaan, niin totta kai tartun mahdollisuuteen. Nextory siis vaihtui Suomalainen Plus -palveluun. Muutaman kirjan jälkeen sanoisin, että miinusta on sovelluksen sekavuus, plussaa se, että sovelluksesta voi hakea luvun kerrallaan kuunneltavaksi, ja koska jokainen luku on oma ääniraitansa, luvun pituuden näkee jo ennalta.

Ensin lukuhaasteeseen menevät kirjat:

René Goscinny ja Albert Uderzo: Asterix en Corse

Kesäkuun harvoja paperikirjoja. Tuttu seikkailu, mutta tällä kertaa ranskaksi. Hyvin pysyin mukana.

  • 25, kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Toivolan uusin kirja käsittelee rakkautta eri puolilta. Odotin tältä tosi paljon, koska moni oli kirjaa kehunut, mutta se ei ravistellut minua yhtä paljon kuin Toivolan aiemmat kirjat. Syynä saattaa olla formaatti; keskityn huonommin kuunnellessani. Ei kirja silti huono ollut, vaan Toivola kirjoittaa yhä todella rehellisesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tässä kirjassa keskiössä ovat varsinkin kehollisuus ja oman itsen rakastaminen - tärkeitä teemoja. (Ja tämän voisi hyvin laittaa Hanna Brotheruksen kirjan kanssa haastekohtiin 47 ja 48, kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.) Minä kuitenkin sijoitan tämän kohtaan

  • 49, kirja on julkaistu vuonna 2021.

Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari. Mysteerin ihmisten historia.

Tätä olen kuunnellut true crimea fanittavan tyttären kanssa. Kirjasta kirjoitetut lehitjutut tiivistävät kyllä olennaisen, mutta jos haluaa oikein uppoutua, voi kirjankin lukea. Ehkä myös kannattaa lukea, koska kuunnellessa joutuu itse välillä kannattelemaan kokonaisuutta, joka lukiessa hoituisi sillä, että selailisi kirjaa vähän ennen lukemisen aloittamista.

  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Tämän suositun bloggaajan paksun kirjan kuuntelin Nextoryssa, mutta jostain syystä se unohtui aiemmista bloggauksista. Ensin ajattelin, etten kuulu kohderyhmään, koska en ole kolmikymppisenä tuntenut itseäni työelämän väsyttämäksi, mutta kirjan teema laajeni väsymyksestä armollisuuteen ja itsensä rakastamiseen, jotka ovat suorastaan lempiaiheitani - ainakin viimeaikaisen lukuhistorian perusteella.

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Minäkin olen joskus haaveillut siitä, että hyppään auton rattiin ja ajan niin pitkään, että arki jää kauas taakse. Toimittaja Aino Huilaja teki sen ja kirjoitti kokemuksesta kirjan. Alkupuolisko kuvaa valmistautumista ja itse matkustamista, jälkipuoliskoa värittää korona, joka pakotti Huilajan ja hänen puolisonsa palaamaan Suomeen kiireellä ja vaikutti heidän jatkomatkoihinsa. Tämän kirjan kuunteleminen kesälomalla rantahiekalla on taattu pakomatka arjesta.

Richard Osman: Torstain murhakerho

Sokerina pohjalla kesän paras murhamysteeri. Torstain murhakerho on englantilaisessa vanhusten asuinyhteisössä kokoontuva porukka, joka yrittää ratkaista vanhoja, selvittämättömiä murhajuttuja. Yhtäkkiä heidän käsissään on parikin tuoretta murhaa ja yksi vanha tapaus, joka vaikuttaa liittyvän uusiin murhiin. Kirjan henkilögalleria on hulvaton, ja tarinaa seurataan useammankin vanhuksen ja parin poliisin näkökulmista. Tämä tekee kerronnasta poukkoilevaa, ajoittain epäluotettavaa ja usein hauskaa. Kirjan huumori on kuitenkin sydämellistä. Juonenkäänteet ovat yllättäviä, mikä on tämän kirjan kohdalla vain hyvä asia: kiinnostus säilyy, asiat jäävät kuunnellessakin mieleen ja kirja onnistuu yllättämään paatuneenkin dekkareiden lukijan monta kertaa. Tätä haluan lisää!


perjantai 9. heinäkuuta 2021

Nextory-kokeilun jatko

Tässä kävi nyt jotenkin niin, että kesäkuussa lähinnä kuuntelin kirjoja. Pääsyitä olivat varmaankin se, että lähikirjasto meni kesän ajaksi remonttiin, ja se, että olen pihi ihminen, jonka on pakko ottaa kaikki irti kuukauden Nextory-kokeilusta. Voi myös olla, että ihastuin siihen, että pystyn kuuntelemaan kirjoja ihan koko ajan: puutarhatöitä tehdessä, ruokaa laittaessa, kaappeja siivotessa, kävelyllä ja autossa. Voi olla niinkin, että olen ihan keksimällä keksinyt lisää kotitöitä, jotta voisin kuunnella jotakin kirjaa eteenpäin. Sellainen tyyppi en nimittäin ole, joka voi vain istua paikallaan kuuntelemassa, vaan samaan aikaan pitää tehdä jotakin - vaikka lukemiseen pystyn kyllä loistavasti keskittymään missä vain.

Joitain huomioita Nextorysta ja äänikirjoista:

  • Valtava valikoima, joka saa tuntemaan, että taskussa on maailman jokaikinen kirja.
  • Pidän siitä, että luetuista kirjoista syntyy lista.
  • En pidä siitä, että kirjoille annetaan tähtiä, koska mitä joku tähtimäärä siitä kirjasta muka kertoo!
  • Jos kuuntelun aikana avaan jonkin toisen sovelluksen, Nextory pätkäisee äänen hetkeksi. Ärsyttävää. Kun kuuntelun keskeyttää, se myös hyppää hieman taaksepäin, ja seuraavalla kuuntelukerralla joutuu kuuntelemaan samaa lätinää uudestaan. Joskus hyödyllistä, joskus ärsyttävää.
  • Minulle sopii 1,1- tai 1,2-kertainen kuuntelunopeus.
  • Äänikirjassa lukijan merkitys on todella suuri. Jotkut lukijat sopivat johonkin kirjaan tosi hyvin, jotkut ärsyttävät vielä loppusivuillakin. Useimmiten lukijaan onneksi tottuu.


Miika Nousiainen: Pintaremontti

Tämä oli ehkä hauskin lukemani (ts. kuuntelemani) Nousiaisen kirja. Aiheena on parin- ja perheenmuodostuksen vaikeus, jota käsitellään samaan aikaan lämmöllä ja ymmärryksellä sekä hulvattomalla huumorilla. Nauroin ääneen jatkuvasti. Oskari Katajisto oli lukijana erittäin hyvä.
 
Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan
  • 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, koska olen sen moneen otteeseen nähnyt suositusten hyllyissä parissakin kirjastossa.

Rutger Bergman: Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa.

Tätä kuuntelin lähinnä autossa; syötin ylioppilaskirjoituksia lukijalle tietoa muka salaa. Kiinnostava ja helposti kuunneltava tietokirja siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Olen kuullut Hanna Brotheruksesta ensimmäisen kerran, kun hän oli kolumnistina jossakin perhelehdessä. Tuolloin ihailin hänen kykyään samaan aikaan luoda taiteellista uraa ja luotsata suurperhettä. Tämä erittäin autofiktiivinen romaani kertoo siitä, mitä pinnan alla tapahtui. Brotherus kertoo omasta epävarmuudestaan, paikastaan lapsuudenperheessä, roolista omassa perheessä. Romaanin kantava teema on kehollisuus, se, kuinka yhteydestä kehoon löytyy oma paikka, kaikki. Ajoittain autofiktiivisuus ärsyttää, kirja tuntuu tarkoitukselliselta paljastusromaanilta. Vielä useammin avoimuus ihastuttaa. Tunnistan monia tunteita, heikkouden ja epävarmuuden vanhempana. Tykkään todella paljon tästä trendistä, että kirjallisuudessa näytetään todellisten ihmisten haavoja ja hataruutta. Varsinkin vanhempana olen kaivannut vuosien varrella sitä, että sanotaan ääneen, ettei tämä ole helppoa, että kaikilla on hankaluutensa. Sama koskee tietenkin myös parisuhteita, työelämää, mitä vain. On ihanaa, että nykyään ei tarvitse esittää vahvaa, vaan saa olla kokonainen ihminen, kaikkine puolineen.
 
Tämä saa olla lukuhaasteessa
  • 1, kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa.

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Autofiktiivisessä alussa kirjailija lähtee selvittämään oman aggressivisuutensa syitä, ja päätyy pahantuuliseen isoisäänsä Sven Stolpeen, joka kuului ruotsalaiseen kulttuurieliittiin. Hän saa selville, että Stolpen vaimolla Karinilla, siis kirjailijan isoäidillä, oli suhde toiseen kuuluisaan kirjailijaan, Olof Lagercrantziin. Tästä suhteesta, siitä, miten kaikki ehkä meni, syntyy romaani.
 
Lukuhaasteen kohta
  • 36, kirjassa liikutaan ajassa. (Tähän haastekohtaan olisin halunnut vähän erilaisen kirjan, mutta nyt mennään vaan erilaisilla aikatasoilla.)

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

Apu-lehdessä julkaistut kolumnit ovat helppoa kuunneltavaa, mutta eivät Härkösen osuvimpia tekstejä. Ei mennyt onneksi kovin monta tuntia tätä kuunnellessa.

Tove Jansson: Resa med lätt bagage

Novelleja, joista iso osa liittyy kesään ja/tai matkustamiseen. Sopii siis reissuun ja/tai rannalle. Alma Pöysti oli tähän erinomaisen sopiva lukija.
 
 
Niin kuin näkyy, lukuhaaste alkaa olla kohta valmis, joten en jaksa enää listata kaikkiin kirjoihin kaikki mahdollisia haastekohtia, vaan runnon kirjat tyhjinä ammottaviin haastekohtiin. Muutama kohta vielä uupuu, ja ne ovat niin spesifejä, että ihan mitä vain kirjaa ei niihin saakaan.

torstai 3. kesäkuuta 2021

Elämän kirjoa kirjahyllyihin

Olen aina seurannut Jani Toivolan uraa mielenkiinnolla, ja reilun vuoden ajan olen lukenut hänen arkisia Instagram-postauksiaan ihaillen ja miettien, miten pienillä jutuilla voi näyttää oman inhimillisyytensä.

Jani Toivola ja Saara Obele: Poika ja hame

Vasta ilmestynyt kuvakirja kertoo Ronista, joka haluaa pukeutua äidin ihanaan hameeseen. Tarina toimii, vaikka ei olekaan lastenkirjamaailmassa aivan poikkeuksellinen. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, että tällaisia hyväksyviä tarinoita kerrotaan. Tämä kirja arkipäiväistää pienille lukijoille myös muita asioita, jotka ovat nykyaikana normaaleja: päähenkilö on ruskea poika, jonka äiti on yksinhuoltaja. 

Minun lukuhaasteessani tämä pääsee kohtaan

  • 42, kirja on satukirja

vaikka toki tässä leikitäänkin (19) ja tekijöitä on kaksi (25).

Jani Toivola: Kirja tytölleni

Tämä kirja oli jäänyt minulta lukematta, joten odotellessani Rakkaudesta-kirjaa varausjonossa lukaisin tämän. Toivolalla on herkkä tyyli, ja hän paljastaa avoimesti sekä onnistumisensa että kipupisteensä. Toivoisin, että tällaisia kirjoja olisi ollut enemmän jo silloin, kun minun lapseni olivat pieniä (eli yli 15 vuotta sitten). Itsekin kipuilin jatkuvasti oman riittämättömyyteni kanssa; lapset tuntuivat tuovan minussa esiin kaikkein huonoimmat puoleni - vaikka toki myös ne parhaimmat. Kun alan olla lasten kasvattamisessa jo loppusuoralla, olen sinut itseni ja äitiyteni kanssa, mutta helppo matka se ei ole aina ollut. Onneksi nykyään yhä useampi uskaltaa puhua näistä asioista ääneen!

  • 18, kirja kertoo sateenkaariperheestä.

perjantai 28. toukokuuta 2021

Ihania lukuromaaneja

 Armottoman feminististen pamflettien kuuntelun lisäksi olen lukenut hyviä romaaneja.

Anni Kytömäki: Margarita

Tämä joululahjaksi saamani Finlandia-voittaja on odottanut vuoroaan yöpöydällä. Vaikka se on ollut monta kuukautta seuraavana jonossa, ovat kirjaston pikalainat ja varaukset kiilanneet ohi. 

Alussa lukeminen oli vähän takkuista, ja varsinkin sotajutut tuntuivat tunkkaisilta. Kirja seurailee pääasiassa Senniä, joka toimii 1950-luvun alussa maaseudulla kylpylän hierojana ja kylpylätoiminnan loputtua siirtyy Helsinkiin opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi. Välissä on kuitenkin takaumia jatkosodan loppuvaiheisiin, ja ne tuntuivat irrallisilta. Mutta sinnitelkää vaan, laiskat lukijat! Puolessavälissä Sennin tarina alkaa kantaa, ja lopussa ne sotajutut tulevat aivan olennaiseksi osaksi tarinan kulkua.

En ihmettele yhtään Finlandia-voittoa. Tarina on upea ja taitavasti rakennettu. Romaanissa kuvataan suomalaista luontoa, sen tuhoutumista ja suojelemista kauniisti ja tarkasti. Kuin pisteenä iin päälle kirja kertoo 50-luvun polioepidemiasta, jonka kuvaus tuntuu koronavuoden jälkeen hyvin tutulta. Kytömäki tuskin tähtäsi tällaiseen ajankohtaisuuteen, mutta tässä kirjassa kaikki osuu nappiin!

Tämä sopii moneenkin haastekohtaan, ainakin:

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 12, kirjassa ollaan metsässä
  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön [toinen] nimi
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä
  • 27, kirjan päähenkilö on eläin [No on, on! Simpukan mielenliikkeitäkin kuvataan aina välillä!]
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 41, kirjassa matkustetaan junalla
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
  • 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Johannes Ekholm: Kärlek liksom

Kärlek liksom kertoo kolmekymppisestä Joonasta, joka on ollut pitkään töissä mainostoimistoissa, mutta leipääntynyt kapitalismiin - ja muuttanut isän omakotitalon vierashuoneeseen Kirkkonummelle. Lähtöasetelma on mehukas, samoin se idea, että romaani rakentuu dialogeista (tai useamman henkilön välisistä keskusteluista) ja chat-keskusteluista. Ajatuksena se on hauska, samoin puhekielisyyden jatkuva käyttäminen, mutta käytännössä jatkuvaa dialogia on raastavaa lukea. Kirja on alunperin kirjoitettu suomeksi, mutta minä luin ruotsinkielisen käännöksen. Ajattelin, ettei sillä niin olisi väliä, koska kirjassa muutenkin käytetään monikielisyyttä tyylikeinona, mutta on sillä. Ruotsissa puhekielisyys näkyy ihan erilaisissa asioissa kuin suomessa, ja osittain siksi kirja saattaa olla raskaslukuinen. Joonan pohdinnat ovat kuitenkin kiinnostavia ja lukijan ajatuksia möyhentäviä. Välillä kirja on hulvattoman hauska, mutta ei niin paljon kuin olin kuvitellut arvioiden perusteella. 

Tämä sopii varmasti muihinkin haastekohtiin (on kaveriporukkaa ja käännös toimii), mutta laitan tämän kohtaan

  • 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia, koska monessa kohtaa keskustelun taustalla kuuluvaan kappaleeseen zoomataan.

Delia Owens: Suon villi laulu

Kaiken ruotsinkielisen dialogin tavaamisen ja tilastojen kuuntelemisen jälkeen oli ihana upota kunnon lukuromaaniin. Aloitin Suon villin laulun illalla, pääsin hyvin vauhtiin, ja kun en heti nukahtanut, jatkoin lukemista. Aamuneljään. Eli niin pitkään, että kirja loppui. Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin töihin, mutta sekään ei pannut pistettä lukemiselle.

Romaani kertoo Kya-tytöstä, joka joutuu selviytymään paljolti itsekseen Pohjois-Carolinan marskimaalla 50- ja 60-luvulla. Sitten läheisen pikkukaupungin kultapoika kuolee hämärissä olosuhteissa ja syytökset kohdistuvat Kyaan. Mielestäni tämä on eniten Kyan kasvukertomus ja sellaisena tosi vaikuttava, mutta pieni murhamysteeritwist tekee kirjasta vain paremman. Hienoa on myös luonnon kuvaus, jota luin mielelläni, poiketen tavanomaisesta suhtautumisestani luontokuvauksiin.

Tämänkin kirjan saa vaikka mihin haastekohtaan (rakkautta on, ollaan köyhiä ja metsässä ja ilman sähköä, tarkkaillaan luontoa, henkilön elämä muuttuu jne.). Koska olen jo täyttänyt kaikki nuo kohdat, laitan tämän kohtaan

  • 5, kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, koska elokuva on jo työn alla.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Testissä Nextory

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan mulla pyöri pöytälaatikossa Nextoryn alennuskuponki, jonka päätin ottaa käyttöön. Muutama vuosi sitten kokeilin Bookbeatia, josta tykkäsin palveluna, mutta sähkökirjojen lukeminen vei multa unet, joten en jatkanut sen käyttöä. Nyt testaan Nextorya lähinnä kirjojen kuunteluun, joten latasin se puhelimelle, jotta se olisi mukana lenkillä, automatkoilla, puutarhatöissä ja ruokaa laittaessa.

Kestää hetken tottua äänikirjaan, sen rytmiin tai siihen, että toinen määrää rytmin. Yleensä luen itsekseni nopeammin kuin lukijat ääneen, joten vähän turhaudun äänikirjoihin, mutta nyt olen valinnut sellaista kuunneltavaa, että tarvitsen aikaa tiedon prosessointiin. Silti meinaan sotkeutua numeroihin ja tilastoihin, kun niitä luetaan ääneen - mutta niin käy kyllä välillä lukijallekin. Huomaan myös, että minua ärsyttävät hyvinkin pienet virheet sanojen ääntämisessä, ja haudon niitä mielessäni paljon pidempään kuin typoja (joita niitäkin sadattelen mielessäni aika tavalla).

On myös vaikea päästä kuuntelun alussa jyvälle siitä, mihin viimeksi jäätiin - se kun katkeaa missä sattuu, eikä nätisti luvun loppuun. Nextory yrittää auttaa ja seuraava kuuntelukerta alkaa aina muutaman sekunnin ennen sitä kohtaa, mihin viimeksi lopetettiin. Hyvä idea, mutta ei auta, vaan sotkee minua entisestään. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän äänikirjakokemukseen, ja aion seuraavaksi testata kaunokirjallisuutta.

Nämä kuuntelin ensimmäiseksi.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

Tämä on valtava paketti dataa siitä, mistä kaikesta meillä puuttuu dataa ja miten se vaikuttaa naisiin ja naisten asemaan. Suosittelen jokaiselle feminismistä ja tasa-arvosta vähänkään kiinnostuneelle. 

Minua kyllä ärsytti ajoittain aika suoraviivaiset päätelmät - kun ei sitä dataa ole, niin ei feministikään voi ajaa omaa asiaansa sillä datalla, joka ehkä todistaisi asian olevan näin. Samaten ärsytti kapulakielisyys ja käännöksen jotkin sanavalinnat. Pääasiassa kirja on kuitenkin täyttä asiaa ja älyttömän kiinnostava.


Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

Jostain syystä Nextory suositteli minulle tätä Näkymättömien naisten perään. Minä tartuin täkyyn. Tämä on esseekokoelma, jonka kantava teema on feminismi ja miesten ja naisten välinen epätasa-arvo. Solnitin tekstit ovat teräviä, suorastaan loistavia. Tätäkin oli vähän hankala kuunnella; aina en tiennyt, oliko uusi essee jo alkanut, kun otsikoiden tasot eivät luettuina erotu toisistaan. Puhelimella kirjan selailu auttoi, mutta aika hankalaa se on keski-ikäisen silmillä ja sormilla. Annoin siis tekstin vain soljua korviin ja suodatin sisään sen, mikä oli tullakseen ja jäädäkseen.


Nämä molemmathan voisi laittaa vaikka mihin haastekohtiin, mutta minä täytän näillä:

  • 47 & 48 kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.


maanantai 10. toukokuuta 2021

Tästä tiedonnälkäisille

Lupasin kirjoittaa elämääni tasapainottavasta tietokirjallisuudesta. Sellaistakin on tullut luettua lähiviikkoina, vaikka varsin viihteellisiä tuntuvat olevan käsiini tarttuvat tietokirjatkin.

Matthew Walker: Miksi nukumme. Unen voima.

Tämä on paksu tietopaketti unesta ja nukkumisesta. Paljon asiaa helppolukuisessa ja viihdyttävässä muodossa. Varoituksen sana: tämän jälkeen huonosti nukutuista öistä syyllistyy paljon helpommin. Silti suosittelen kirjaa ihan kenelle hyvänsä (varsinkin yöunistaan jatkuvasti aikaa varastaville teineille).

Helmet-lukuhaasten kohdat:

  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (eli siis raastava unettomuus)
  • 23, kirja, jota luet ulkona (lukemisen kesäkausi korkattu!)
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Marika Rosenborg: Te selviätte kyllä. Mahdollisuuksien parisuhde.

Hidasta elämää -henkistä tekstiä parisuhteesta ja sen ongelmista. Ei mitään uutta, mutta joitakin hienoja oivalluksia ja pari järkevää (mutta ei tosiaankaan uudenuutukaista) harjoitusta.

Helmet-lukuhaaste:

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kate Murphy: Et taida kuunnella. Miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä.

Kiinnostava kirja kuuntelemisen taidoista. En voi väittää olevani hyvä kuuntelija, ja tämän kirjan lukeminen oli ajoittain aikamoista omien vikojen lähitarkastelua. Aihetta on tarkasteltu monesta suunnasta ja lisämausteena on paljon hyvien kuuntelijoiden haastatteluja ja kokemuksia.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (hän on toimittaja, joka on törmännyt juttuja tehdessään moniin hyviin - ja huonoihin - kuuntelijoihin)
  • 38, kirja on käännetty hyvin.

Jancis Robinson: Viininmaistajan kirja

Sain tämän kirjan joululahjaksi, ja se odotti hyllyssäni aika monta kuukautta. Koska ajattelin, että tiedän viineistä jo ihan riittävästi, ja koska kirja näytti vähän tylsältä. Kun vihdoin sain aikaiseksi tarttua kirjaan, luin sen parissa päivässä. Kirja on täyttä asiaa: perustietoa viinin maistelusta, erilaisista viininkasvatusalueista, rypäleistä ja parhaista viineistä. Se on kuitenkin yllättävän helppolukuinen, jopa viihdyttävä. Asiaa on sen verran paljon, että minäkään, viinejä jo jonkin verran maistelleena, en kokenut sitä liian helpoksi. Toisaalta kaikki oli selitetty niin sujuvasti, että tämä sopisi varmasti ihan vasta-alkajallekin. Ei siis mikään ihme, että kirjasta on tullut jonkinlainen oman alansa klassikko. Mukana on myös maisteluvinkkejä, joiden avulla voi kehittää itseään viininmaistajana. Osa on pöhköjä, mutta kokeilen varmasti itsekin joitakin!

Helmet-lukuhaaste:

  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (mieltymys viiniin ja sen maisteluun)
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  • 33, kirjassa opetetaan jokin taito
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin
  • 46, kirjassa syödään herkkuja (no, juodaan!).


keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Ahmittavaa lukunälkäisille

Huhtikuun jälkipuolisko meni hömpötellessä (ja tasapainottavia tietokirjoja lukiessa, mutta niistä myöhemmin).

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Tämä romaani on yhdistelmä kartanoromantiikkaa ja Hercule Poirotia. Nuori nainen päätyy palvelijaksi rikkaaseen kartanoon ja yrittää samalla ratkaista oman elämänsä ongelmakohtia - ja junassa tapahtunutta sairaanhoitajan, Florence Nightingale Shoren, murhaa. Tämä on kirjasarjan ensimmäinen osa; sarjan kaikki murhat perustuvat tosielämän selvittämättömiin kuolemantapauksiin. Kirja oli kaikin puolin viihdyttävä, eikä siinä ole mitään, mikä ärsyttäisi. Toisaalta siinä ei ole myöskään mitään, mikä ihastuttaisi erityisesti - kaikki vaikuttaa viimeisen päälle laskelmoidulta.

Helmet-lukuhaaste:

  • 3, historiallinen romaani
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä
  • 31, jännityskirja tai dekkari
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 41, kirjassa matkustetaan junalla.

 

Terttu Autere: Sininen hatturasia

Jostakin bongasin faktan, että Autere kirjoittaa 20-luvulle sijoittuvia dekkareita, ja ihan arvalla varasin kirjastosta yhden hänen kirjansa. Eihän tämä mikään dekkari ollut, vaan historiallinen romaani, joka sijoittuu hämäläiseen pikkukaupunkiin ja 1920-luvulle. Yhden päivän aikana käydään läpi kaupungin erilaisia asukkaita ja heidän elämäänsä sekä takaumien että ennakointien kautta. Tämä kirja oli aika viehättävä omassa lajissaan, vaikka yleensä en tällaisia kirjoja juuri lue, enkä varmaan kokeile Auteretta enää uudestaan.

Helmet-lukuhaaste:

  • 2, kirjan on kirjoittanut opettaja
  • 3, historiallinen romaani
  • 36, kirjassa liikutaan ajassa (no niissä takaumissa ja ennakoinneissa)
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

 

Pirjo Rissanen: Syyslaulu

Sain vinkin tutustua Rissaseen. En ollut koskaan kuullutkaan hänestä, ja taas ihan summanmutikassa valkkasin kirjastosta kirjan, jonka kansi ja nimi vaikuttivat kiinnostavilta. Se löytyi romanttisen viihdekirjallisuuden osastolta, mutta ei se minun mielestäni kuulu sellaiseen. Syyslaulu kertoo Violan ja Toukon myrskyisästä suhteesta 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle, heidän neljästä lapsestaan ja Violan kasvusta. Keskiössä on hankalan parisuhteen dynamiikka ja se, miten se vaikuttaa parin lapsiinkin. En olisi tarttunut kirjaan ilman suositusta, enkä välttämättä lue Rissasta tätä enempää, mutta pidin kyllä romaanin laajoista juonenkaarista ja todentuntuisista henkilökuvista.

Helmet-lukuhaaste:

  • 41, kirjassa matkustetaan junalla
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Suomenruotsalaisuudesta, pettämisestä ja uusperheistä

Tykkään Philip Teirin romaaneista. Hänen kielensä on väljää, jopa lakonista. Lauseet ovat selkeitä, eikä tekstissä ole turhaa kuvailua (jota monissa kirjoissa on ja josta en hirveästi tykkää). Olen lukenut Teiriä sekä ruotsiksi että suomeksi, ja mielestäni käännökset tavoittavat hienosti alkuperäisen tekstin sävyn. Neitsytpolku kertoo kirjailijamiehestä, joka elää ihan onnellista perhe-elämää, mutta ihastuu ja rakastuu satunnaiseen tuttavaan.


Teir käsittelee tutuntuntuisesti ihastumista ja rakastumista, sitä, kuinka toinen vain tuntuu oikealta. Samaten lapsiperhearjen ja myöhemmin uusperhehetkien kuvaukset ovat tosi aitoja ja tunnistettavia. Lukiessa oli helppo nähdä sellaiset askelmerkit, jotka johtivat ensiperheen hajoamiseen, pettämiseen ja uuteen suhteeseen. Niitä ei erityisesti alleviivattu, mutta koska tekstissä ei ollut mitään ylimääräistä, ne erottuivat sieltä selvästi. 

Minua viehättää myös Svenskfinlandin kuvaus, joka tulee esiin sivulauseissa ja pienissä eleissä. Minulle sellaiset yksityiskohdat ovat nykyään tuttuja, mutta jos suomenruotsalaisuus ei ole osa omaa arkea, saattavat ne olla jopa eksoottisia, pieniä kurkistusikkunoita vähemmistön elämään.

Helmet-lukuhaastekohdat

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin (kääntäjä Jaana Nikula)
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Pääsiäisen lukuloman antia

Pääsiäisen tienoilla ehdin lukea paljon: viimeistelin maaliskuun puolella aloitettuja romaaneja ja ahmin uusia tietokirjoja.


Georges Perec: Elämä. Käyttöohje: romaaneja.

Olen väistellyt tätä kirjaa koko aikuisikäni ajatellen, että se on raskaslukuinen. Se koostuu 99 luvusta, joissa kerrotaan pariisilaisen kerrostalon asukkaista ja asunnoista. Oikeasti romaani on hauska, välillä jopa kepeä ja yllättävän helppolukuinen. Osa luvuista on lyhyitä, ja mukana on paljon kirjoitusharjoitusten tyylisiä tekstejä, joihin ei tarvitse paneutua erityisen syvällisesti. Silti sälästä tulee kokonaisuus, jonka eri osaset, lyhyet tarinat, muodostavat ison kuvan ja kokonaisen tarinan. 

Helmet-lukuhaasteessa tämän kirjan voisi sijoittaa varmaan miljoonaan kohtaan, mutta valitsen itse tämän:

  • 38, kirja on käännetty hyvin. EDIT: Kääntäjä on Ville Keynäs, joka on tehnyt hulppean työn tämän kirjan kanssa. Ranskaksi olisi jäänyt lukematta.

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu

Käyn läpi Nobel-kirjailijoita, jotta voisin sanoa lukeneeni edes jonkin heidän pääteoksistaan. Tosin Häpeäpaalua lukiessani epäilin, että olen saattanut lukea tämän jo aiemmin. Jostain syystä se ei ole painunut pysyvään muistiin. Ehkä se johtuu siitä, että tarina ei mene tarpeeksi minun ihoni alle, ja syynä on se, että on vaikea asettua päähenkilön kenkiin. Romaani kertoo keski-ikäisestä valkoisesta opettajamiehestä, joka ensin ryhtyy varsin arveluttavaan ja hyväksikäytön rajoja hivelevään suhteeseen opiskelijansa kanssa ja sitten joutuu kohtaamaan oman vajavaisuutensa, kun hänen oma maatilalla asuva tyttärensä raiskataan ja joutuu elämään samassa yhteisössä raiskaajien kanssa. Etelä-Afrikan kuvaus on tosi kiinnostavaa, päähenkilön ajatuskulut lähinnä rasittavia, ajoittain raivostuttavia.

Helmet-lukuhaaste:

  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 11, kirja kertoo köyhyydestä
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin.

Corien van Zweden: Rinnat. Elämänmittainen rakkaustarina.

Kevytlukuinen tietokirja käsittelee rintoja, niiden merkitystä naiselle eri ikävaiheissa ja niiden asemaa historian aikana. Taustana on kirjailijan oma rintasyöpä ja rinnan poisto, mutta mikään rintasyöpäkirja tämä ei ole, vaan sopii kaikille rintojen merkityksestä kiinnostuneille.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 15, kirjassa on jotakin samaa kuin omassa elämässäsi.

Robert T. Kiyosaki: Rich Dad Poor Dad. What the Rich Teach Their Kids about Money - That the Poor and Middle Class Do Not!

Tartuin tähän sijoituskirjallisuuden klassikkoon epäilevin mielin. Kirja vastasi odotuksiani: tosi amerikkalaista rikastumisen ylistystä, jonka mukaan yksilön pitäisi sijoittaa pärjätäkseen tulevaisuudessa. Hyvinvointikunnan kasvattina en ole ihan samaa mieltä, enkä haluakaan olla, mutta kyllä tämä kirja antaa paljon ajateltavaa. Se on myös vetävästi kirjoitettu, tosin lyhyiden lukujen jälkeen tulevat kertauskysymykset saavat oman pääni kiehumaan. Mutta tästä siis investing for dummies, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 33, kirjassa opetetaan jokin taito.

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Maaliskuun kirjakatsaus

Uskollinen fanikuntani (=äiti) kysyi Whatsappissa, enkö ole lainkaan lukenut tässä kuussa. Toki olen, mutta paksuja kirjoja, joihin on tuhraantunut koko kuukausi, ja lisäksi olen tehnyt töitäkin. Kiitos pääsiäisen, siihen tulee pitkän viikonlopun mittainen tauko ihan just nyt!

Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan

Klassikot haltuun -projektini edistyy. Tämän kirjan halusin myös lukea siksi, että ajattelin tarkastella, miten kirjassa tarkastellaan koleraa. Todellisuudessa aika vähän, eli kyllä siihen viitataan ja loppuratkaisussa sillä on iso merkitys, mutta jos ajatukseni oli verrata koleraa koronaan, niin ei tämä kirja anna siihen paljoakaan tutkittavaa. Kyseessä on rakkaustarina: Florentino Ariza ja Fermina Daza rakastuvat, mutta eivät saa toisiaan. Fermina nai Juvenal Urbinon, joka kuolee pitkän ja onnellisen avioliiton päätteeksi. Urbinon kuoliniltana Florentino tunnustaa rakkautensa toistamiseen.

Tämä on paksu kirja ja polveileva tarina, joka tempoilee moneen suuntaan, pysähtyy välillä pitkäksi aikaa yhteen kohtaan ja sitten yllättäen karkaakin ihan toisaalle ja valottaa vanhoja tapahtumia ihan toisesta näkökulmasta. Minusta rakkautta, avioliittoa ja leskeyttä kuvataan lämpimän humoristisesti ja eritoten osuvasti. Kyllä Márquez on Nobelinsa ansainnut.

Helmet-lukuhaaste

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 9, kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella (tämä voisi olla minun kohtani!)
  • 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
  • 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  • 36, kirjassa liikutaan ajassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin.

William Faulkner: The Collected Stories of William Faulkner

Tämä oli itsensäsivistysprojekti, josta nautin aika tavalla. Häpeä tunnustaa, mutta en ehtinyt lukea ihan koko kirjaa, koska luulin, että pystyisin uusimaan lainan, mutta muutamassa päivässä ehdin nauttia laajan kattauksen tarinoita kuvitteellisesta etelävaltalaisesta Yoknapatawphan piirikunnasta ja sen asukkaista. Taas tuli sellainen epäilys, että olen näitä ehkä joskus aiemmin jo lukenut, eikä se varmaan mikään ihme ole, jos näin on päässyt käymään vaikkapa kirjallisuuden opintojen yhteydessä. 

Mielenkiintoinen tämä amerikkalainen novellihommeli. Kun olen nyt lukenut paljon amerikkalaista kirjallisuutta, niin tosi usein kirjailijat ovat aloittaneet novelleilla, myös monet nykykirjailijoista. Miksi siellä luetaan niin paljon novelleja, mistä niitä luetaan, miksi meillä ei ole kirjallisuuslehtiä, joihin voisi tarjota yksittäisiä novelleja? Vinkatkaa, jos tiedätte jonkin kiinnostavan yleisluontoisen lähteen aiheesta!

Lukuhaaste

  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 11, kirja kertoo köyhyydestä
  • 12, kirjassa ollaan metsässä
  • 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 43, kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä (tai siis monissa novelleissa ei kerrota).

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Noran kissa kuolee vittumaisen päivän päätteeksi, joten Nora päättää ottaa itseltään hengen. Hän päätyy keskiyön kirjastoon, jonka kirjojen avulla hän pääsee kokeilemaan erilaisia elämiä, mahdollisuuksia, jotka ovat menneet häneltä ohi, koska hän on tehnyt jonkin valinnan elämässään. Loistoidea ja hyvin toteutettu viihdekirja, joka ei ole ihan pelkkää hömppää.

Lukuhaaste

  • 32, kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa
  • 36, kirjassa liikutaan ajassa.

Kathryn Nicolai: Unisatuja rauhattomille aikuisille

Todella tylsiä tarinoita, joiden tarkoitus on nukuttaa./Suloisia tuokiokuvia, jotka vievät rauhalliseen tunnelmaan. Mukana muutama meditaatioharjoitus ja resepti. Itse luen mieluummin juonellisia tarinoita ennen nukahtamista, mutta kyllä minäkin joidenkin tarinoiden maailmaa makustelin. 

Lukuhaaste

  • 42, satukirja
  • 43, kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
  • 44, kirjassa on reseptejä.

Charles Aubert: Rouge tango

Ranskankielinen dekkari, jossa seikkaillaan Montpellierin lähimaastossa ja kuvaillaan melko paljon kulinaristisia elämyksiä. Päähenkilö Niels Hogan vaipuu ajoittain päänsä sisään ja on harvinaisen rasittava ajatusmylläri. Ranska on helppoa ja kielikuvat mainioita.

Lukuhaaste

  • 14, kirja on osa kirjasarjaa
  • 31, jännityskirja tai dekkari
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa.

torstai 4. maaliskuuta 2021

Helmikuun luetut 2

Helmikuu oli loistava lukukuukausi, kiitos talviloman - mutta kiinnostavat kirjat ovat houkutelleet myös arki-iltaisin töiden jälkeen (ja aamupalapöydässä ja unettomina öinä ja lounastauolla ja mitä näitä nyt on).



Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Tämä romaani on kartanoon sijoittuva murhamysteeri, vähän christiemäiseen tyyliin. Mutta vain vähän, koska romaanin päähenkilö herää samaan päivään yhä uudestaan ja joka päivä eri henkilönä kartanon asukkaista. Vähitellen arvoitus selviää sekä päähenkilölle että lukijalle. Tykkäsin tämän kirjan ideasta paljon. En tykännyt siitä, että kertoja kuvailee kaiken aivan valmiiksi, mutta siedin sen tarinan takia.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. kohtaan:
  • 3, historiallinen romaani
  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 7, kirjassa on kaveriporukka
  • 10, kirjan nimessä on numero (Tämä se voisi olla!)
  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (Tai tämä!)
  • 31, jännityskirja tai dekkari
  • 36, kirjassa liikutaan ajassa (Tämäkin sopii aivan loistavasti tähän kirjaan.).


Peter Robinson: Caedmon's Song

Robinson on dekkaristi, joka on kirjoittanut kymmeniä kirjoja Alan Banksista (se sama kuin tv-sarjassa DCI Banks). Tämä kirja kertoo kuitenkin erilaisen tarinan. Toisaalla väkivaltaisesta hyökkäyksestä selvinnyt Kirsten yrittää muistaa, mitä hänelle on tapahtunut, toisaalla Martha etsii yorkshirelaisesta rantakaupungista miestä, joka on tuhonnut hänen elämänsä. Tätäkin kirjaa vaivaa lievä yliselittäminen, mutta tarina tempaisee mukaansa. Jos haluat harjoitella englanniksi lukemista, tämän romaanin kieli on hyvää mutta helppoa.

Helmet-lukuhaaste:
  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 7, kirjassa on kaveriporukka
  • 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin välillä)
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 31, jännityskirja tai dekkari.


Giulia Enders: Suoliston salaisuus. Kaikki kehomme keskeisestä elimestä.

Helppolukuinen ja -tajuinen tietokirja aiheesta, josta usein ei saa kovin paljon tietoa. Tässä on kaikki napakassa ja hauskassa paketissa.

Helmet-lukuhaaste:
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa (no vähän niinku)
  • 38, kirja on käännetty hyvin (Ei sillä, että pystyisin sanomaan, koska en osaa saksaa, mutta käännöstä on suomalaistettu sopivasti.).


Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Älkää tuomitko, kun tunnustan, etten ole lukenut tätä ennen yhtään Hemingwayn romaania. Tästä lyhyestä muistelmateoksesta oli helppo aloittaa. Hemingway kertoo jutustelevaan sävyyn 1920-luvun Pariisista ja sen taiteilijapiireistä. Erityiskiitos 60-luvun kääntäjälle sanoista illatsut ja ookei. Luin kirjan hiihtolomalla ja ilokseni Hemingway kertoi pitkät pätkät lasketteluturismin varhaisista vaiheista.

Helmet-lukuhaaste:
  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 41, kirjassa matkustetaan junalla (Sijoittaisinkohan tämän tähän?).


Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Tämä on juuri sitä, mitä Moyesilta voi odottaa. Siirappista hömppää. Kahdesta rakkaustarinasta toinen sijoittuu 1960-luvulle ja tarjoaa hieman kiinnostavaa ajankuvaa. Toimivaa eskapismia työn raskaan raatajalle.

Helmet-lukuhaaste:
  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 7, kirjassa on kaveriporukka
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (Romaanin tapahtumista iso osa sijoittuu lehti- ja toimitusmaailmaan.).


Alice Zeniter: Unohtamisen taito

Jäätävän hyvä lukuromaani Ranskan algerialaisista siirtolaisista. Paksussa romaanissa kuvataan ensin elämää Algeriassa, sitten ensimmäisen polven siirtolaisia ja viimeiseksi sitä, kuinka toisen polven siirtolaisten täytyy tehdä tiliä historian kanssa. Opin paljon, siis ihan tosi paljon uutta, Algeriasta ja sen suhteesta Ranskaan.

Helmet-lukuhaaste:
  • 3, historiallinen romaani (Voiko historialliseksi romaaniksi kutsua kirjaa, joka kertoo 1900-luvun loppupuolesta?)
  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 11, kirja kertoo köyhyydestä
  • 16, kirjassa eletään ilman sähköä (ainakin siellä Algeriassa)
  • 19, kirjassa leikitään (Näitä ei ole vielä ollut, joten tämä pääsee ehkä tähän kohtaan!)
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu.



tiistai 23. helmikuuta 2021

Helmikuun luetut 1: Maria Peura

Sanoista tekoihin: varasin Maria Peuran kirjoja kirjastosta ja luin niitä helmikuun alussa. En yleensä tykkää kirjoista, joissa on paljon luontokuvausta ja/tai rönsyilevää sisäistä puhetta. Molemmat piirteet ovat Peuran kirjoille erittäin tyypillisiä. Silti pidän hänen kirjoistaan ja niiden kielestä. 


On rakkautes ääretön

Peuran esikoisromaani kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka asuu isovanhempiensa kanssa, koska hänen vanhempiensa "pitää korjata koti". Tiesin lukeneeni tämän jo aiemmin, mutta en muistanut siitä mitään, joten varasin tämänkin. Oletettavasti aivoni ovat sulkeneet kirjan tapahtumat mielestäni liian raskaina. Ukki käyttää Saaraa seksuaalisesti hyväkseen ja mummo ummistaa silmänsä Saaran ahdistukselta. Toisen lukukerran jälkeen pystyn analysoimaan lukemaani vähän tarkemmin: Peura kuvaa insestiä lapsen silmin ja lapsen näkökulmasta hurjan taitavasti. Saara pakenee mielikuvitusmaailmoihin, jotka yhdistyvät todellisiin tapahtumiin niin, että romaani muistuttaa välillä maagista realismia. Luontokuvaukset ovat upeita, rinnastukset Mukkaan ja Laestadiukseen ovat ansaittuja.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:

  • 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin ajoittain ja metsän kuvaukset ovat keskeisessä osassa)
  • 19, kirjassa leikitään
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Vedenaliset

Tämä romaani kertoo Mirjasta, joka elää kalastajavanhempiensa kanssa saarella erillään muusta yhteiskunnasta. Aikuisena Mirja muuttaa Tampereelle ja yrittää siellä löytää omaa olemisen tapaa. Kirjan kantava teema on siirtymä erillisyydestä ja erakkomaisesta elämäntavasta yhteyteen muiden kanssa. Samalla löytyy tasapaino oman menneisyyden kanssa. Romaanina tämä oli kiinnostava, mutta ajassa ja paikassa siirtyillään niin paljon, että se saattaa tehdä lukemisesta hankalaa. Itse pääsin nopeasti juoneen kiinni, koska Antaumuksella keskeneräinen -päiväkirjassa Peura kirjoittaa juuri tätä romaania, ja sen teemat ja osittain juonikin olivat jo tuttuja.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 11, kirja kertoo köyhyydestä
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.


Tunkeilijat

Tunkeilijat-novellikokoelman henkilöistä, tapahtumapaikoista ja tapahtumista löytyy koko elämän kirjo. Tekstejä yhdistää kuitenkin usein jonkinlainen rajalla oleminen, vieraaseen astuminen ja oman elämän nurinpäin kääntyminen. Monet tarinoista kertovat vuoden 2015 Euroopan pakolaiskriisistä, sekä lähtijöistä (tai tulijoista, riippuu näkökulmasta) että vastaanottajista. Pidin näistä novelleista valtavasti! Peura hyppää kevyenoloisesti hahmosta ja näkökulmasta toiseen ja tavoittaa jotakin olennaista jokaisesta henkilöstään. 

Kesken kirjan minusta alkoi tuntua siltä, että olen lukenut monet näistä novelleista jo aiemmin (ja osaa en muistanut lainkaan). Kävin kytkemässä Helmet-historiassa päälle lainaushistorian, ja manasin itseäni, etten ole sitä jo aiemmin tehnyt. Seuraavalla kerralla, kun tämä olo iskee, minulla on todisteita!

Helmet-lukuhaaste:

  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.



torstai 4. helmikuuta 2021

Kirjoja kirjoittajalle 1

Olen lukenut tammikuussa hurjan paljon, mutta iso osa lukemastani on ollut erilaisia kirjoittamisoppaita tai vastaavia. Näitä en aio sijoittaa Helmet-lukuhaasteeseen, mutta teille voin ne toki esitellä!


Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on nimenomaan harjoituskirja. Välillä esitellään klassikkokirjailijoita ja heidän kirjoitustapaansa, mutta jokaista tällaista aukeamaa seuraa monta aukeamaa erilaisia kirjoitusharjoituksia. Osa niistä on peruskauraa, osa kokeilemisen arvoisia.

Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta kertoo myös erilaisista kirjoittajista, mutta paljon syvällisemmin. Kirjassa uppoudutaan hyvin erityylisten kirjoittajien kirjoittajuuteen, heidän tapaansa kirjoittaa ja suhteeseensa kirjoittamiseen. Henkilöt ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia, ja on hauska huomata, että räppärin haastattelusta saa jonkin idean omaan proosan kirjoittamiseen. Tässäkin kirjassa on vinkkejä, harjoituksia ja tehtäviä muutaman sivun verran.

Jera Hännisen ja Jyri Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailman on opas suomalaiseen kustannusmaailmaan. Tiivis tietopaketti on välillä hyvinkin kiinnostava, välillä todella raskas lukea. Kirja on kymmenisen vuotta vanha ja osa tiedosta on jo vanhentunutta, mutta kirjoittamiseen liittyvät käytännön ohjeet kestävät kyllä aikaa.

Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen on huikea kirjoittamispäiväkirja, jonka kautta pääsee sukeltamaan kirjailijan työprosessiin ja ajatusmaailmaan. Tämän jälkeen oli pakko varata Peuran romaanit kirjastosta.

Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä jakautuu Kingin muistelmiin omasta elämästä sekä kirjoittamisesta ja käytännöllisiin kirjoitusohjeisiin. Omaelämäkerralliset osiot kiinnostavat varmasti ketä hyvänsä King-fania, eikä ohjeissakaan mitään vikaa ole. Muistan lukeneeni tämän sen ilmestyttyä, jo 20 vuotta sitten. Tällä lukukerralla painotin enemmän kirjoitusohjeisiin.

Ei tarvinnut lukea rivien välistä huomatakseen, että kirjoitan tällä hetkellä. Tarkemmin sanottuna yritän löytää kirjoittamiseen rutiineja ja jonkin aiheen, joka saisi minut palaamaan koneen ääreen innostuneena päivittäin. Aihe on vielä hakusessa, rutiinit muodostuva pikkuhiljaa.

tiistai 2. helmikuuta 2021

Tammikuun luetut 2 - tai siis luettu

Näyttääpä tämä postaus säälittävältä. Luulin puolessavälissä kuuta, että lukisin paljon enemmän romaaneja, mutta aika menikin muuhun lukemiseen (josta myöhemmin lisää).


Donna Leon: Nuoruuden lähde

Kehtaanko tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen Brunetti-dekkari, jonka luin? Jostain syystä en ollut aiemmin niihin tarttunut. Jatkossa ehkä tartun, koska pidin kyllä tarinasta, joka ei ollut hurjan intensiivinen jännäripläjäys, vaan sisälsi paljon Brunetin pohdiskeluja ja Venetsian kuvausta. Itse asiassa saatan lukea näitä lisää ihan vain Venetsian vuoksi, koska kauhea matkakuumehan tässä lukiessa heräsi!


Haastekohdat
  • 14, kirja on osa kirjasarjaa
  • 31, jännityskirja tai dekkari
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 46, kirjassa syödään herkkuja.

maanantai 18. tammikuuta 2021

Tammikuun luetut 1

On taas uuden Helmet-lukuhaasteen aika. Lukemiseen en ole väsynyt, mutta listaaminen ja bloggaaminen on tuntunut viime aikoina puuduttavalta. Hetken jo harkitsin, etten osallistuisi vuoden 2021 lukuhaasteeseen, mutta kun haaste julkaistiin, alkoi sormia syyhyttää. Kokeilen kuitenkin kirjoittaa lukemastani vähän eri tavalla, vain lyhyinä lukuvinkkeinä.


Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito

Tätä tietokirjaa hehkutettiin kovasti noin vuosi sitten, joten laitoin sen kirjastossa varaukseen, ja sain vihdoin vuodenvaihteessa luettavakseni. Ajattelin etukäteen sen olevan hieman ärsyttävä ja erittäin amerikkalaishenkinen self-help-opus, mutta itse asiassa se olikin hyvin kiinnostava kooste siitä, miten aika vaikuttaa ihmisten toimintaan. Kirjassa käsitellään erilaisia alkuja, keskikohtia ja loppuja, ja esimerkit ovat todella kiinnostavia - vaikka välillä lähinnä hauskoja anekdootteja. Alussa puhuttiin myös erilaisista vuorokausirytmeistä, ja kirjassa on paljon vinkkejä siihen, miten kannattaa itse omat toimensa ajoittaa, jotta niistä saa eniten irti.

Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin
  • 24, kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki (johon itse sen sijoittanen)
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta

Tämän romaanin ostin Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä hetken mielijohteesta. Autofiktiivinen romaani kertoo Carolinasta, jonka mies kuolee vähän päälle kolmikymppisenä, kun parin poika on alle vuoden ikäinen. En ollut tästä romaanista kuullutkaan ennen kuin itse bongasin sen, ja nyt sen jälkeen se on tullut monessa paikassa vastaan - ja monet ovat siitä tykänneet. Se kertoo hyvin samaistuttavasti yllättävästä yksin jäämisestä, suruprosessista, vanhemmuudesta ja vähän uusperheestäkin. (Uskokaa minua, olen kokemusasiantuntija joka kohdassa.) 

Tämä sopii lukuhaasteen kohtiin
  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (Tähän voisin sijoittaa tämän!)
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

Sain joululahjaksi lempidekkaristini uusimman! Tällä kertaa komisario Armand Gamache on lomalla metsän keskellä eksklusiivisessa quebeciläisessä hotellissa, jossa äveriäs suku viettää omaa sukukokoustaan. Murhahan siitä seuraa, ja Gamachen loma keskeytyy. Tunnelma säilyy kuitenkin leppoisana murhatutkinnankin ajan. Vielä en ole kyllästynyt näiden dekkareiden lempeään ja humoristiseen tunnelmaan.

Sopii haastekohtiin
  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 12, kirjassa ollaan metsässä
  • 14, kirja on osa kirjasarjaa
  • 16, kirjassa eletään ilman sähköä (sähkökatkon ajan!)
  • 19, kirjassa leikitään
  • 31, jännityskirja tai dekkari
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  • 35, kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (Tämä voisi olla minun haastekohtani!)
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin
  • 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia
  • 46, kirjassa syödään herkkuja (ja ai että, millaisia kuvauksia niistä onkaan!).

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo

Tämänkin sarjakuvan sain joululahjaksi. Kirjassa on useita lyhyitä tarinoita, jotka kertovat usein naisista julkisuuden mieshenkilöiden takana. Tiukkaa feminismiä ja paljon huumoria. 

Haastekohdat
  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (yhden heistä, saatan sijoittaa tämän tähän)
  • 26, elämäkerta henkilöstä, joka on elossa 
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Canthin Papin perhe täyttää 130 vuotta tänä vuonna, ja eräässä masalalaisessa teatteritalossa vietetään Canthin juhlavuotta. Eräs perheenjäseneni on mukana produktiossa, joka hyödyntää Rouva C:tä. Minäkin hyödyndsin tilaisuutta ja lainasin ko. kirjan perheenjäseneni yöpöydältä. Tykkäsin kovasti tästä romaanista, joka keskittyy Minna ja Ferdinand Canthin suhteeseen ja siihen, miten Minnasta tuli se vahva ja itsenäinen nainen, jona hänet tunnemme. Erityisen mukavaa oli lukea seminaarikaupunki Jyväskylän kuvauksia; siellä minäkin olen nuoruuttani viettänyt.

Haastekohdat
  • 2, kirjan on kirjoittanut opettaja (Tähän voisin sijoittaa tämän romaanin!)
  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (se sama elämäntuska, tässäkö tämä kaikki on?!)
  • 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
  • 19, kirjassa leikitään
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

M.R.C. Kasasian: The Secrets of Gaslight Lane (The Gower St. Detective 4)

Törmäsin tähän uuteen dekkarituttavuuteen sattumalta kirjastossa. Omaperäinen etsivä Sidney Grice ja hänen suojattinsa March Middleton ratkaisevat murhia 1800-luvun lopun Lontoossa. Gricen hahmossa yhdistyvät Sherlock Holmes ja The Big Bang Theoryn Sheldon Cooper. March on moderni nuori nainen, joka ei jää kyvykkyydessä jälkeen holhoojalleen.

Haastekohdat
  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 14, kirja on osa kirjasarjaa
  • 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (Kirjassa on palveluskuntaa vaikka millä mitalla, ja tämä voisi olla minun haastekohtani.)
  • 31, jännityskirja tai dekkari
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 41, kirjassa matkustetaan junalla.







lauantai 16. tammikuuta 2021

Kehtolaulu

Luin joulunpyhinä Leïla Slimanin Kehtolaulun. Se kertoo pariisilaisesta perheestä, joka palkkaa lastenhoitajan. Ranskassa tämä kirja nousi saman tien klassikoksi, koska siinä käsitellään avoimesti niitä tunteita, joita lastenhoitajan palkkaamiseen liittyy; kuinka lastenhoitaja samaan aikaan on osa perhettä ja silti ulkopuolinen, kuinka lastenhoitaja usein näkee lapsia enemmän kuin vanhemmat, mutta silti hänet voidaan erottaa varoittamatta, kuinka alaan liittyy paljon piiloon jäävää epätasa-arvoa ja huonoa kohtelua.

Suomessa lastenhoitajat ovat harvinaisia eikä kirja tule samalla tavalla iholle, mutta jännittävä se on! Kirja alkaa siitä, että lastenhoitaja on surmannut kaksi hoitolastaan ja yrittänyt ottaa hengen myös itseltään. Sen jälkeen tarinaa aletaan keriä auki siitä, kuinka Massén perhe palkkaa täydellisen lastenhoitajan Louisen. Alussa kaikki sujuu erinomaisesti, mutta vähitellen idylli alkaa säröillä.

Kirja ei ole mikään tiiliskivi ja Slimani kirjoittaa suoraviivaista kieltä, joten tähän on helppo tarttua. Vähäeleisesti, lähes lakonisesti, lukijan eteen rakentuu hurja tarina, joka käy loppua kohti suorastaan hyytäväksi. Sattumoisin olen lukenut kirjan ensimmäisen luvun myös ranskaksi. Jos jotakuta kiinnostaa, niin romaanin ranska ei ole erityisen vaikeaa, vaan tämän olisin voinut lukea myös sillä kielellä. Tekstin pienet finessit olisivat kuitenkin jääneet tavoittamatta, joten olen tyytyväinen, että luin tämän suomeksi ja ymmärsin pienimmätkin viittaukset. Uskon, että ilman niitä kokonaisuus olisi jäänyt valjummaksi.