perjantai 28. helmikuuta 2020

Kummitusjuttuja

En ole mikään kauhun ystävä, mutta kummitusjutut kutkuttelevat mukavasti. Haastekohtaan 9, kirjassa kohdataan pelkoja, valitsen teoksen Helsingin henget. Opas aaveiden pääkaupunkiin, jonka ovat kirjoittaneet Vanessa Kairulahti ja Karolina Kouvola.

Pelkoja pääsen kohtaamaan sekä minä lukijana että osa kummitustarinoiden kokijoista. Suurin osa jutuista ei ollut minulle uusia, mutta joistakin kummituksista sain tietää uusia yksityiskohtia - ja kyllä mukaan mahtui myös muutama ennen kuulematon tarina.

Suosittelen tätä helppolukuista kirjaa kummitusten ja paikallishistorian ystäville. Ekstrana mukana on vinkkejä kummituskävelyille.


keskiviikko 26. helmikuuta 2020

3. Kirja, johon suhtaudun ennakkoluuloisesti

Educa-messuilla oli Niin&Näin-kustantamon ständi, jossa myytiin halpaan hintaan bell hooksin kirjoja. [Kyllä, se kirjoitetaan noin, koska hooks haluaa huomion teokselle, ei itselleen. Kyllä, jokainen kerta, kun kirjoitan bell hooks, saa minut kihisemään.] hooks on feminismin klassikko, jonka teoksia monet ovat kehuneet.

Minä ostin Rakkaus muuttaa kaiken -kirjan, ja ennakkoluuloni sitä kohtaan olivat kahtalaiset: toisaalta odotin ihan tosi paljon ja jotakin tuoretta, toisaalta pelkäsin, että teos pursuilee niin paljon vihaa patriarkaattia kohtaan, etten pysty lukemaan sitä. Sijoitan sen siis Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3, kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Kirjan takakannessa lukee, että luettuaan tämän teoksen muuttaa käsityksensä rakkaudesta lopullisesti. Sinänsä hooksin idea on hyvä: haemme rakkautta romantiikasta, emmekä löydä sitä, joten pitää muuttaa rakkauden käsitettä. Hän haikailee samanlaisen koko maailmaa syleilevän rakkauden perään kuin 60-luvun hipit.

Olen kuitenkin varmaan lukenut liian paljon Hidasta elämää -sivuston kirjoituksia, koska mielestäni tässä kirjassa ei ollut mitään suuria, maailmaa ravistelevia oivalluksia. Onko ongelma siinä, että amerikkalaisten rakkaus olisi jotenkin poikkeavasti erilaista kuin suomalaisten? Vai onko maailma muuttunut huomattavasti tämän kirjan kirjoittamisen jälkeen eli 20 vuodessa? Positiiviset ennakko-odotukseni eivät siis tällä kertaa täyttyneet.

Sen sijaan ennakkoluuloni saivat ajoittain vahvistusta. Mielestäni esimerkit, joissa miehiä kuvataan tietynlaisiksi ja naisia toisenlaisiksi, ovat välillä suorastaan nolostuttavia eivätkä vastaa minun käsitystäni todellisuudesta. Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin vähemmän feministinen mitä odotin, ja siihenkin olin hieman pettynyt. Olisin kaivannut enemmän tasa-arvoisen rakkauden julistusta, vähemmän hippimeininkiä ja sivulauseisiin ja taka-ajatuksiin pesiytyneitä kalkkiutuneita sukupuolikäsityksiä.

Ei tämä ihan kehno kirja ole, mutta ei olisi kannattanut omaksi ostaa - vähän tuntuu, että rahat menivät hukkaan.

lauantai 8. helmikuuta 2020

Hömppää muttei huttua

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 36, tunnetun henkilön suosittelema kirja, sijoitan Terry McMillanin Haku päällä -romaanin, jota Koko Hubara kehuu Ruskeat tytöt -kirjassaan. Romaanista on tehty huippusuosittu Hollywood-elokuva Waiting to Exhale, ja alkuperäisteoskin on samanniminen. Minulta sekä kirja että elokuva olivat menneet ohi, mutta joulun aikaan oli aika ottaa selvää, mistä kirjassa on kyse.

Romaanin päähenkilöt Savannah, Bernadine, Robin ja Gloria ovat kolmi-nelikymppisiä naisia Phoenixista. He ovat erilaisissa elämäntilanteissa: Bernadine on juuri eroamassa, Gloria teinin yksinhuoltajaäiti, Robin deittailee ahkerasti ja Savannah on juuri muuttanut Phoenixiin uuden, haastavamman työpaikan takia. Heitä yhdistää ystävyys ja halu löytää elämään joku tärkeä. 

Tarinana Haku päällä ei ole mitenkään erikoinen, vaikka ei missään nimessä kehnokaan. Erityisen siitä tekee se, että päähenkilöt ovat aktiivisia mustia naisia - eikä se ole mitenkään ihmeellistä. Kirjan naiset ovat tietoisia ja ylpeitä omasta taustastaan, mutta romaani ei tee siitä numeroa eikä McMillan julista sitä. Tällaisia kirjat parhaimmillaan ovat: ne näyttävät meille maailmaa erilaisten silmien kautta ja samalla osoittavat sen, että siellä silmien takana kaikki ovat aika samanlaisia.


Getting to Happy kertoo samasta nelikosta viisikymppisinä. Kaikkien elämäntilanteet ovat muuttuneet ja näkökulma maailmaan on viisikymppisen, mutta rakkauden kaipuu ei ole kadonnut. Itse tykkäsin tästä tarinasta enemmän kuin Haku päällä -romaanista, mutta toki siitä teki erityisen se, että sen lukeminen oli kuin olisi kuullut vanhan ystävän kuulumisia. Tämän sijoitan haastekohtaan 42, kirjassa on isovanhempia.