Somesta tuttuja kirjoja

En ole vaihtanut ihan kokonaan äänikirjoihin, vaan luen kyllä mielelläni ihan paperisiakin kirjoja. Lukukokemus on aivan erilainen. Oikeisiin kirjoihin voi keskittyä, ja rakastan sitä, että niitä voi hypistellä ja selailla. Äänikirjoissa on pakko hyväksyä se, että jokin asia saattaa mennä ohi, ja luottaa siihen, että kokonaisuus pysyy kuitenkin hyppysissä. Tai siis korvien välissä.

Alkusyksystä sain kirjastosta monta varausta ja pääsin lukemaan oikeita kirjoja. Nämä kaikki ovat löytyneet somen kautta.

 Riina Tanskanen: Tympeät tytöt. Aikuistumisriittejä.

Seuraan Instagramissa Tanskasen Tympeät tytöt -tiliä, jolla sarjakuvan kautta puhutaan tyttöjen asemasta ja kulttuurista, jossa tämän hetken tytöt kasvavat. Kun sarjakuvista julkaistiin albumi joukkorahoituksen avulla, kannoin korteni kekoon, ja olipa ihan mahtavaa saada kirja vihdoin syksyllä käsiinsä. Tanskasen oivaltavat sarjakuvat kritisoivat patriarkaattia ja kapitalismia, antavat tytöille äänen ja herättävät lukijassa kaikki mahdolliset tunteet: surun, vihan ja ilon. Suosittelen, ihan jokaiselle.

Minja Koskela: Äidiksi tuleminen

Myös Koskelaan olen tutustunut Instagramin kautta. Hän on tuore Vasemmiston kaupunginvaltuutettu Helsingissä ja aivan älyttömän skarppi ja särmä tyyppi. Äidiksi tuleminen kertoo Koskelan omasta raskausajasta, mutta noin yleisemmin raskaana olemisesta ja äidiksi kasvamisesta. Vaikka aihe ei ole minulle ajankohtainen, tunnistin monia tunteita ja ajatuksia 18 vuoden takaa. Itse tulin äidiksi ilman kirjaa, joka olisi auttanut tulkitsemaan päänsisäistä kaaosta ja laittamaan ne aatteet myös yhteiskunnalliseen kehykseen. Jälkikäteen katsottuna se sujui ihan kohtuullisesti, mutta helpompaa se olisi ollut tämän kirjan kanssa.

Pauline Harmange: I hate men

Ranskalaisen kirjailijan essee käy läpi syitä, miksi jokaisen feministin, tai oikeastaan jokaisen naisen, pitäisi vihata miehiä. Provoisovasta lähtökohdasta huolimatta essee erittelee ihan sujuvasti syitä, joiden vuoksi patriarkaatin edustajien periaatteellinen vihaaminen olisi tärkeää. Hermange ei ehkä aivan onnistunut vakuuttamaan minua puolelleen, mutta esseen lukeminen antoi mahdollisuuden peilata omia ajatuksia esseistin ajatuksiin ja kirkastaa omaa näkemystä. Tähän kirjaan sain vinkin Ronja Salmen Instagramista.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja - Kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi.

Kun Ina <3 porno tuli telkkarista, minulla ei ollut aikaa perehtyä siihen. Onneksi Mikkola kirjoitti tämän kirjan, jossa sarjan tietopuoli on siististi kirjoissa ja kansissa - ja toki sarjan perusajatus pornon positiivisesta voimasta ja pornolukutaidon tärkeydestä on kirjankin johtava ajatus. Tämä kirja on fyysisesti isokokoinen ja sisältää jonkin verran niin pornografista kuvastoa, että bussimatkoille en tätä suosittele. Sen sijaan soisin, että sekä pornon suurkuluttajat että pornon vastustajat vilkaisisivat kirjan sisältöä. Kirjassa on paljon faktaa, tilastoja ja raikkaita ajatuksia, joihin omia ajatuksia kannattaa verrata.

Testissä Nextory

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan mulla pyöri pöytälaatikossa Nextoryn alennuskuponki, jonka päätin ottaa käyttöön. Muutama vuosi sitten kokeilin Bookbeatia, josta tykkäsin palveluna, mutta sähkökirjojen lukeminen vei multa unet, joten en jatkanut sen käyttöä. Nyt testaan Nextorya lähinnä kirjojen kuunteluun, joten latasin se puhelimelle, jotta se olisi mukana lenkillä, automatkoilla, puutarhatöissä ja ruokaa laittaessa.

Kestää hetken tottua äänikirjaan, sen rytmiin tai siihen, että toinen määrää rytmin. Yleensä luen itsekseni nopeammin kuin lukijat ääneen, joten vähän turhaudun äänikirjoihin, mutta nyt olen valinnut sellaista kuunneltavaa, että tarvitsen aikaa tiedon prosessointiin. Silti meinaan sotkeutua numeroihin ja tilastoihin, kun niitä luetaan ääneen - mutta niin käy kyllä välillä lukijallekin. Huomaan myös, että minua ärsyttävät hyvinkin pienet virheet sanojen ääntämisessä, ja haudon niitä mielessäni paljon pidempään kuin typoja (joita niitäkin sadattelen mielessäni aika tavalla).

On myös vaikea päästä kuuntelun alussa jyvälle siitä, mihin viimeksi jäätiin - se kun katkeaa missä sattuu, eikä nätisti luvun loppuun. Nextory yrittää auttaa ja seuraava kuuntelukerta alkaa aina muutaman sekunnin ennen sitä kohtaa, mihin viimeksi lopetettiin. Hyvä idea, mutta ei auta, vaan sotkee minua entisestään. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän äänikirjakokemukseen, ja aion seuraavaksi testata kaunokirjallisuutta.

Nämä kuuntelin ensimmäiseksi.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

Tämä on valtava paketti dataa siitä, mistä kaikesta meillä puuttuu dataa ja miten se vaikuttaa naisiin ja naisten asemaan. Suosittelen jokaiselle feminismistä ja tasa-arvosta vähänkään kiinnostuneelle. 

Minua kyllä ärsytti ajoittain aika suoraviivaiset päätelmät - kun ei sitä dataa ole, niin ei feministikään voi ajaa omaa asiaansa sillä datalla, joka ehkä todistaisi asian olevan näin. Samaten ärsytti kapulakielisyys ja käännöksen jotkin sanavalinnat. Pääasiassa kirja on kuitenkin täyttä asiaa ja älyttömän kiinnostava.

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

Jostain syystä Nextory suositteli minulle tätä Näkymättömien naisten perään. Minä tartuin täkyyn. Tämä on esseekokoelma, jonka kantava teema on feminismi ja miesten ja naisten välinen epätasa-arvo. Solnitin tekstit ovat teräviä, suorastaan loistavia. Tätäkin oli vähän hankala kuunnella; aina en tiennyt, oliko uusi essee jo alkanut, kun otsikoiden tasot eivät luettuina erotu toisistaan. Puhelimella kirjan selailu auttoi, mutta aika hankalaa se on keski-ikäisen silmillä ja sormilla. Annoin siis tekstin vain soljua korviin ja suodatin sisään sen, mikä oli tullakseen ja jäädäkseen.

Nämä molemmathan voisi laittaa vaikka mihin haastekohtiin, mutta minä täytän näillä:

• 47 & 48 kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.
  

Tammikuun luetut 1

On taas uuden Helmet-lukuhaasteen aika. Lukemiseen en ole väsynyt, mutta listaaminen ja bloggaaminen on tuntunut viime aikoina puuduttavalta. Hetken jo harkitsin, etten osallistuisi vuoden 2021 lukuhaasteeseen, mutta kun haaste julkaistiin, alkoi sormia syyhyttää. Kokeilen kuitenkin kirjoittaa lukemastani vähän eri tavalla, vain lyhyinä lukuvinkkeinä.

Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito

Tätä tietokirjaa hehkutettiin kovasti noin vuosi sitten, joten laitoin sen kirjastossa varaukseen, ja sain vihdoin vuodenvaihteessa luettavakseni. Ajattelin etukäteen sen olevan hieman ärsyttävä ja erittäin amerikkalaishenkinen self-help-opus, mutta itse asiassa se olikin hyvin kiinnostava kooste siitä, miten aika vaikuttaa ihmisten toimintaan. Kirjassa käsitellään erilaisia alkuja, keskikohtia ja loppuja, ja esimerkit ovat todella kiinnostavia - vaikka välillä lähinnä hauskoja anekdootteja. Alussa puhuttiin myös erilaisista vuorokausirytmeistä, ja kirjassa on paljon vinkkejä siihen, miten kannattaa itse omat toimensa ajoittaa, jotta niistä saa eniten irti.

Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin

• 24, kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki (johon itse sen sijoittanen)
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta

Tämän romaanin ostin Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä hetken mielijohteesta. Autofiktiivinen romaani kertoo Carolinasta, jonka mies kuolee vähän päälle kolmikymppisenä, kun parin poika on alle vuoden ikäinen. En ollut tästä romaanista kuullutkaan ennen kuin itse bongasin sen, ja nyt sen jälkeen se on tullut monessa paikassa vastaan - ja monet ovat siitä tykänneet. Se kertoo hyvin samaistuttavasti yllättävästä yksin jäämisestä, suruprosessista, vanhemmuudesta ja vähän uusperheestäkin. (Uskokaa minua, olen kokemusasiantuntija joka kohdassa.) 

Tämä sopii lukuhaasteen kohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (Tähän voisin sijoittaa tämän!)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

Sain joululahjaksi lempidekkaristini uusimman! Tällä kertaa komisario Armand Gamache on lomalla metsän keskellä eksklusiivisessa quebeciläisessä hotellissa, jossa äveriäs suku viettää omaa sukukokoustaan. Murhahan siitä seuraa, ja Gamachen loma keskeytyy. Tunnelma säilyy kuitenkin leppoisana murhatutkinnankin ajan. Vielä en ole kyllästynyt näiden dekkareiden lempeään ja humoristiseen tunnelmaan.

Sopii haastekohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 12, kirjassa ollaan metsässä
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä (sähkökatkon ajan!)
• 19, kirjassa leikitään
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 35, kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (Tämä voisi olla minun haastekohtani!)
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 38, kirja on käännetty hyvin
• 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia
• 46, kirjassa syödään herkkuja (ja ai että, millaisia kuvauksia niistä onkaan!).

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo

Tämänkin sarjakuvan sain joululahjaksi. Kirjassa on useita lyhyitä tarinoita, jotka kertovat usein naisista julkisuuden mieshenkilöiden takana. Tiukkaa feminismiä ja paljon huumoria. 

Haastekohdat

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (yhden heistä, saatan sijoittaa tämän tähän)
• 26, elämäkerta henkilöstä, joka on elossa 
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Canthin Papin perhe täyttää 130 vuotta tänä vuonna, ja eräässä masalalaisessa teatteritalossa vietetään Canthin juhlavuotta. Eräs perheenjäseneni on mukana produktiossa, joka hyödyntää Rouva C:tä. Minäkin hyödyndsin tilaisuutta ja lainasin ko. kirjan perheenjäseneni yöpöydältä. Tykkäsin kovasti tästä romaanista, joka keskittyy Minna ja Ferdinand Canthin suhteeseen ja siihen, miten Minnasta tuli se vahva ja itsenäinen nainen, jona hänet tunnemme. Erityisen mukavaa oli lukea seminaarikaupunki Jyväskylän kuvauksia; siellä minäkin olen nuoruuttani viettänyt.

Haastekohdat

• 2, kirjan on kirjoittanut opettaja (Tähän voisin sijoittaa tämän romaanin!)
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (se sama elämäntuska, tässäkö tämä kaikki on?!)
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
• 19, kirjassa leikitään
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

M.R.C. Kasasian: The Secrets of Gaslight Lane (The Gower St. Detective 4)

Törmäsin tähän uuteen dekkarituttavuuteen sattumalta kirjastossa. Omaperäinen etsivä Sidney Grice ja hänen suojattinsa March Middleton ratkaisevat murhia 1800-luvun lopun Lontoossa. Gricen hahmossa yhdistyvät Sherlock Holmes ja The Big Bang Theoryn Sheldon Cooper. March on moderni nuori nainen, joka ei jää kyvykkyydessä jälkeen holhoojalleen.

Haastekohdat

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (Kirjassa on palveluskuntaa vaikka millä mitalla, ja tämä voisi olla minun haastekohtani.)
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 41, kirjassa matkustetaan junalla.

Paperilla toinen

Varasin Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -romaanin kirjastosta, koska niin moni sitä kehui. Sain odotella sitä koko vuoden 2020, mutta kyllä se oli venailun väärti!

Romaani kertoo kolmikymppisestä naisesta, joka käy retrospektiivisesti läpi elämäänsä, seksisuhteitaan ja seksuaalisuutensa kehittymistä. Tai ehkä pitäisi sanoa, että seksuaalisuus on näkökulma, jonka kautta käsitellään omaksi itseksi kasvamista, aikuistumista, vastuunottoa omista tunteistaan ja toisaalta sitä kasvun prosessia, jossa ei enää halua miellytä ketään, vaan haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.

Iso osa romaania on äitiys, äidiksi tuleminen ja pienen lapsen äitinä oleminen. On helppo tunnistaa itsensä kertojan tunteista ja ajatuksista, vaikka omat lapset eivät enää pieniä olekaan ja ajatukset ovat ehtineet vaihtua moneen kertaan. Samaten seksikumppanien ja -suhteiden kuvaus herättää monia tunnistamisen kokemuksia.

Romaanin luvut ovat lyhyitä, kevyitä lukea, välillä humoristisiakin. Silti teksti pakottaa ajattelemaan ja näkemään tuttuja asioita uudesta vinkkelistä. Luulen, että tämä romaani resonoi erityisesti naisissa, jotka ovat eläneet seksuaalisesti aktiivista elämää, mutta toivoisin, että muutkin lukisivat tämän ja kurkistaisivat näihin ajatuksiin.

Välipalaksi viihdettä

Olen kovasti tykännyt  Holly Bournen YA-kirjoista. Kirjaston hyllystä bongasin hänen aikuisille suunnatun viihderomaaninsa Katsokaa miten onnellinen olen. Odotukset olivat korkealla, kun lähdin tätä lukemaan.

Romaani kertoo Torista, joka on kirjoittanut 25-vuotiaana omaan elämäänsä perustuvan menestyskirjan siitä, kuinka muiden vaatimuksille pitää haistattaa paskat ja alkaa elää omannäköistä elämää. Vähän päälle kolmikymppisenä Tori on jumissa huonossa parisuhteessa eikä saa kirjoitettua toista kirjaa.

Romaanin pääsisältönä on pureutua siihen, kuinka Tori puhuu yhtä ja tekee koko ajan itse ihan päinvastaista - laskee kaloreita, kalastelee sometykkäyksiä ja valehtelee niin itselleen kuin muillekin olevansa onnellinen latteassa parisuhteessa. Ihan hyviä pointteja, erittäin viihdyttävää huumoria ja vähän feminististä asennettakin miellyttävästi soljuvassa tarinassa.

Mutta silti, ei jatkoon. YA-kirjoissa tämä tyyli toimii, ja niissä myös feministinen julistus on raikkaampaa. Aikuinen tarvitsee enemmän kuin omastakin arjesta tutut toimintatavat, tuhansissa viihdekirjoissa läpikäydyt ratkaisut ja huumorin, jossa pääasia on sana vittu kaikissa mahdollisissa muodoissaan. 

Voimauttavaa nuortenkirjallisuutta

Korona ja erityisesti eristys on ajanut minua kirjalliseen eskapismiin. Yksi helppo tapa paeta todellisuutta on lukea nuortenkirjoja. Näitä Holly Bournen kirjoja olen lukenut lähes samaa tahtia yhden teinin kanssa, joten Mitä tytön täytyy tehdä? pääsee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 19, kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa. Mikä kaikki voi mennä pieleen? kertoo elämästä amerikkalaisella kesäleirillä, joten se saa täyttää kohdan 31, kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla. Ehkä pientä haastekohdan venytystä - taas kerran.

Nämä kirjat ovat osa trilogiaa, jonka ensimmäisen osan Oonko ihan normaali? olen lukenut jo viime vuoden puolella. Trilogia kertoo kolmesta tytöstä, Eviestä, Amberista ja Lottiesta, heidän ystävyydestään, aikuistumisen haasteista ja erityisen paljon tyttönä elämisestä ja feminismistä. Holly Bourne kirjoittaa kevyesti ja sujuvasti, mutta painavaa asiaa. Kaikkea katsotaan huumorin kautta.

Vähänhän nämä ovat chick litiä teinitytöille, mutta tässä bloggauksessa en vähättele chick litin arvoa. Päinvastoin toivon, että omat tyttäret ovat tarkkaan lukeneet ja imeneet itseensä kaiken, mitä näissä kirjoissa kerrotaan feminismistä.

3. Kirja, johon suhtaudun ennakkoluuloisesti

Educa-messuilla oli Niin&Näin-kustantamon ständi, jossa myytiin halpaan hintaan bell hooksin kirjoja. [Kyllä, se kirjoitetaan noin, koska hooks haluaa huomion teokselle, ei itselleen. Kyllä, jokainen kerta, kun kirjoitan bell hooks, saa minut kihisemään.] hooks on feminismin klassikko, jonka teoksia monet ovat kehuneet.

Minä ostin Rakkaus muuttaa kaiken -kirjan, ja ennakkoluuloni sitä kohtaan olivat kahtalaiset: toisaalta odotin ihan tosi paljon ja jotakin tuoretta, toisaalta pelkäsin, että teos pursuilee niin paljon vihaa patriarkaattia kohtaan, etten pysty lukemaan sitä. Sijoitan sen siis Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3, kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Kirjan takakannessa lukee, että luettuaan tämän teoksen muuttaa käsityksensä rakkaudesta lopullisesti. Sinänsä hooksin idea on hyvä: haemme rakkautta romantiikasta, emmekä löydä sitä, joten pitää muuttaa rakkauden käsitettä. Hän haikailee samanlaisen koko maailmaa syleilevän rakkauden perään kuin 60-luvun hipit.

Olen kuitenkin varmaan lukenut liian paljon Hidasta elämää -sivuston kirjoituksia, koska mielestäni tässä kirjassa ei ollut mitään suuria, maailmaa ravistelevia oivalluksia. Onko ongelma siinä, että amerikkalaisten rakkaus olisi jotenkin poikkeavasti erilaista kuin suomalaisten? Vai onko maailma muuttunut huomattavasti tämän kirjan kirjoittamisen jälkeen eli 20 vuodessa? Positiiviset ennakko-odotukseni eivät siis tällä kertaa täyttyneet.

Sen sijaan ennakkoluuloni saivat ajoittain vahvistusta. Mielestäni esimerkit, joissa miehiä kuvataan tietynlaisiksi ja naisia toisenlaisiksi, ovat välillä suorastaan nolostuttavia eivätkä vastaa minun käsitystäni todellisuudesta. Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin vähemmän feministinen mitä odotin, ja siihenkin olin hieman pettynyt. Olisin kaivannut enemmän tasa-arvoisen rakkauden julistusta, vähemmän hippimeininkiä ja sivulauseisiin ja taka-ajatuksiin pesiytyneitä kalkkiutuneita sukupuolikäsityksiä.

Ei tämä ihan kehno kirja ole, mutta ei olisi kannattanut omaksi ostaa - vähän tuntuu, että rahat menivät hukkaan.

Yönaiset - tämän ajatuskonseptin kopioin!

Ihastuin Mia Kankimäen esikoiseen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Odotukset olivat siis korkealla, kun sain joululahjaksi Naiset joita ajattelen öisin -teoksen.

Tiedättehän sen aamuyön hetken, kun uni karkaa ja sen paikalle tulevat ajatukset siitä, mitä kaikkea on jäänyt tekemättä ja miten elämässä olisi pitänyt tehdä ihan toisenlaisia valintoja ja miten oma elämä vaan valuu hukkaan ja... ja... Kankimäki on käyttänyt nämä hetket ajattelemalla naisia, jotka ovat laittaneet elämänsä pyörät pyörimään ihan itse, ja nyt hän kertoo näistä naisista myös meille.

Syvällinen porautuminen Karen Blixenin ja 1800-luvun naistutkimusmatkailijoiden elämään on todella antoisaa, myös lukijoille. Vastaus kaikkiin ongelmiin on matkustaminen. Isabella Bird kärsi masennuksesta ja ruumiin heikkoudesta, mutta parantui kaikista vaivoistaan heti lähtiessään ylittämään myrskyisää Atlanttia. Ida Pfeifferilla ei ollut rahaa, mutta se ei estänyt häntä kiertämästä maapalloa. Hyvä idea on myös toteuttaa itseään ympäristön mielipiteistä huolimatta, kuten barokin naistaiteilijat tekivät.

Kankimäki vertaa omia kokemuksiaan ja murheitaan esikuviensa tilanteisiin ja voimautuu saman tien. Sama tapahtuu lukijallekin. Hittoakos minä tässä mistään huolehtimaan, jos joku 1800-luvun köyhä perheenäitikin toteutti matkustusunelmansa!

Toisaalta yönaisten historia on tutkimusretki kulttuurihistoriaan ja erityisesti naisten ja naiseuden historiaan. Viktoriaanisena aikana nainen joutui olemaan siveyttään tarkasti vartioiva - vaikka oikeasti olisi melonut kanootilla Afrikan ihmissyöjäheimojen joukossa. On myös kiinnostavaa lukea pohdintoja siitä, mitä vaadittiin, että nainen nousi miesten joukkoon taidemaalarina 1500-luvulla.

Jonkun mielestä tämä teos saattaa olla hieman hajanainen, mutta minusta kirjassa yhdistyvät sujuvasti Kankimäen oma matkapäiväkirja, kulttuurihistorialliset kuvaukset ja kertojan henkilökohtaiset pohdinnat, joihin lukija voi helposti samaistua. Tämä kirja sekä viihdyttää että voimaannuttaa!

Lukuhaasteessa tämä pääsee kohtaan 6, kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella.

Häivähdys purppuraa

Luin viime vuonna Koko Hubaran Ruskeat tytöt ja keräsin siitä itselleni lisää lukuvinkkejä. Yhtenä teoksena oli mainittu Alice Walkerin romaani Häivähdys purppuraa. Nimenä kirja oli minulle tuttu, mutta se oli jäänyt lukematta, joten laitoin sen kirjastossa varaukseen. En myöskään ole nähnyt kirjasta tehtyä klassikkoelokuvaa, joten pitää varmaan seuraavaksi varata se.

Joulunpyhinä pääsin lukemaan Georgiassa maailmansotien välillä asuvan Celien tarinaa. En oikein tiedä, mitä odotin - ehkä jotakin tonimorrisonmaista proosaa - mutta tämä kirja pääsi yllättämään. Celie kirjoittaa kirjeitä, ensin Jumalalle, sitten siskolleen Nettielle. Välillä varsin lyhyissä, välillä pidemmissä kirjeissä Celie kertoo elämästään, joka on täynnä väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja alistamista.

Vaikka kirjeiden sisältö on ajoittain raskasta lukea ja ajoittain niin surullista, että itkettää, on kirjeitä kuitenkin melko helppoa ja nopeaa lukea. Tarina siis etenee vauhdilla. Celien lähtökohdat ovat huonot, mutta elämänsä varrella hänen elämäänsä tulee ihmisiä, jotka tekevät Celien elämästä elämisen arvoista.

Jos kirjaan tarttuminen pelottaa, voin luvata, että lopussa kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin. Onneksi onnellinen loppu ei tee kirjasta imelää, vaan minä ainakin haluan nähdä niin, että kun elää tarpeeksi pitkään, palikat loksahtelevat kohdilleen. Tämä romaani on kyllä paikkansa ansainnut yhdenlaisena ruskeiden tyttöjen ja naisten feministisenä manifestina; ensin Walker näyttää, mikä kaikki celieiden elämässä on ollut perseestä, ja sitten osoittaa, että paskan yli pääsee sitä tallaamalla.

Tämä pääsee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 44, kirjassa on kirjeenvaihtoa.

Strömsön sekopäinen seurakunta

Kirjamessuilla selasin lyhyesti Rosanna Fellmanin Strömsöborna-runoteosta, ja päätin varata sen kirjastosta. Nyt joulun jälkeen sain sen kirjastosta, ja luin parissa päivässä - niin mukaansatempaava, innostava ja helppolukuinen se oli, hauskakin ajoittain.

Kirja koostuu runoryppäistä, joilla kaikilla on oma minäkertojansa. Fellman hyppää sujuvasti monenlaisten ihmisten nahkoihin ja kertoo heidän elämästään sisäisen puheen kautta. Erilaisten kertojien avulla käsitellään monia nyky-yhteiskunnassa puhuttavia aiheita, usein sitä, mikä on normaalia tai normi, ja sitä, keiden ääni jää kuulumatta ja keiden äänen pitäisi kuulua.

Sijoitan tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 27, runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani. Vähän venytän haastekohtaa, koska yhden kertomuksen sijaan kirja kertoo monta lyhyttä tarinaa. Välillä lähestytään proosarunoutta, ja selvästi vaikutteita on saatu spoken wordista ja estradirunoudesta. Suosittelenkin kirjaa henkilöille, jotka eivät yleensä runoudesta innostu.

Toistaiseksi kirja täytyy lukea ruotsiksi, mutta kyllä tämän ihan kouluruotsilla lukaisee. Ilmaisu on raikkaan suomenruotsalaista, eli suomalaiset kirosanat ja muut ilmaisut maustavat ruotsia ja tekevät kokonaisuudesta entistä helpomman ymmärtää (jos siis ruotsin kielen kanssa on hankaluuksia). Välillä kirjan ihmiskuvat ovat hieman stereotyyppisiä, mutta Fellmanin tapa näyttää ihmiset sisältäpäin tekee hahmoista kuitenkin raikkaita.

Itse tulkitsen nimen Strömsöborna, niin, että idyllin alle piiloutuu monenlaisia, rosoisiakin, todellisuuksia. Tämä kirja antaa niille kasvot.

Feminismistä tiukasti mutta helposti

Ostin yhdelle tyttäristä joululahjaksi What would de Beauvoir do? How the greatest feminists would solve your everyday problems -kirjan, jonka ovat kirjoittaneet Tabi Jackson Gee ja Freya Rose. Vihdoin muistin lukea sen itsekin.

Kirjassa on jokapäiväisiä kysymyksiä, joihin kirjoittajat ovat etsineet vastauksia eri aikakausien feministeiltä. Etukäteen ajattelin, kuinkahan pinnallinen katsaus feminismiin tämä on, kun kysymysten joukossa oli varsin triviaalin kuuloisia ongelmia. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, kuinka kattavan kuvan feminismin historiasta ja eri aatesuunnista kirja onnistuu antamaan - tätä voisi ihan hyvin käyttää vaikka oppikirjana!

Toisaalta kirja antaa hyvän käsityksen siitä, kuinka erilaisia ongelmia naiset eri maissa kohtaavat. Vai oliko suomalaisena naisena mieleesi koskaan tullut, että sinun pitäisi odottaa miehen kosintaa tai että et voi mennä miespuolisten työkavereiden kanssa kaljalle, koska annat itsestäsi vääränlaisen kuvan? Minulle ei ainakaan, mutta tällaisiakin amerikkalaisia ongelmia kirjassa pohditaan sukupuolentutkimuksen kautta. Toki kirja antaa vastauksia myös muihin kysymyksiin, esimerkiksi siihen, pitäisikö aviovaimon ottaa miehensä sukunimi tai siihen, miten työelämässä mennään lasikaton läpi. Tykkään siitä, että vaikka asioista ja epäkohdista puhutaan suoraan, ei kirjassa sanota, että lukijan pitäisi tehdä juuri tietyllä tavalla, vaan annetaan työkaluja ratkaisujen löytämiseen.

Sama tytär on joskus ulkomailla ostattanut itselleen Ann Shenin Bad Girls Throughout History. 100 Remarkable Women Who Changed The History -kirjan. Tämä on aika tyypillinen naiset näkyviin -ajatuksella ratsastava teos, luettelo erilaisista merkittävistä historiallisista naisista, jotka ovat syystä tai toisesta näyttäytyneet valtaa pitävien miesten silmissä hankalina. Jokaisella aukemalla on tekijän piirtämä kuva pahasta tytöstä ja lyhyt esittelyteksti. Jotkut mukaan valitut naiset ovat oikein kiinnostavia, mutta pääasiassa kirja on aika tylsä. Minä ainakin haluan jotakin enemmän, en tällaisia pintaraapaisuja näteillä kuvilla koristeltuina.

E-kirjoja

Elisa Kirja tarjosi ystävänpäivänä ilmaista kirjaa. Valitsin suppeasta valikoimasta Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa -romaanin. Se oli hyvä valinta. Sijoitan kirjan haastekohtaan 36, runo on kirjassa tärkeässä roolissa.

Kirjan tärkeä runo on Herman Hessen Vaiheet. Kirjakauppias Jean Perdun kirjakauppa on Seinessä kelluva kirjaproomu, jota hän itse kutsuu kirjalliseksi apteekiksi: hän valitsee asiakkaille erilaisia kirjoja parantamaan erilaisia elämänogelmia. Perdu itse on kuitenkin jämähtänyt. Hänen elämänsä muuttaa naapuriin muuttava Catherine - ja se, että joku on tehnyt Vaiheet-runosta jääkaappimagneetin. Perdu heittää kirjaproomunsa köydet ja matkustaa Seineä pitkin Etelä-Ranskaan. Matkalla hän löytää itsensä, ystäviä, menneisyytensä ja tulevaisuutensa. Tämä romaani sopii kaikille lohdutusta ja lämpöä kaipaaville.

Naistenpäivänäkin Elisa Kirjalla oli tarjouksia, ja minä ostin halvalla Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin, joka sopii hyvin haastekohtaan 6, kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa. Paperisen romaanin ja sähkökirjan lisäksi HBO on tehnyt tästä Handmaid's Tale -sarjan, josta on juuri tulossa toinen kausi. En ole katsonut ykköskauttakaan, mutta mainoksia olen nähnyt, ja ne ahdistivat minua hiukan. Samoin muistelin, että Atwoodin teksti on välillä raskassoutuista, joten pienellä epävarmuudella tartuin tähän kirjaan.

Muistin varmaan väärin. Romaanin kertoja on nainen, joka elää 1900-luvun loppupuolella totalitaristisessa yhteiskunnassa, joka ennen oli Yhdysvallat. Saasteiden takia syntyvyys on laskenut huomattavasti, ja ongelma on ratkaistu rajoittamalla naisten asemaa. Osa naisista on miestensä alaisuudessa eläviä vaimoja, osa palvelijoita ja sitten on orjattaria, joiden tehtävä on tulla raskaaksi ja synnyttää lapsia. Aina kun tarina käy liian raskaaksi kertojalleen, hän vaihtaa aihetta. Lopussa paljastuu, että orjattaren tarina on nauhoitettu puheena, mikä myös selittänee helposti seurattavaa tekstiä. Tämä dystopia on selkäpiitä karmiva, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ihan oikeasti mikä tahansa omituinen yhteiskuntamuoto on vain muutaman poliittisen päätöksen takana, ja on hyvä, että tunteita herättävä kirjallisuus muistuttaa siitä.

Maaliskuussa HS Kirjaston yhtenä viikon kirjana oli Alan Bradleyn Kolmasti naukui kirjava kissa. Se sijoittuu luontevasti haasteen kohtaan 47, kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta. Flavia de Luce on vieläkin 12, vaikka hän alkaakin jo pohtia asioita uusin silmin. Nämä dekkarit ovat minun suosikkejani. Tämän romaanin juoni ei ole parasta Flavia-laatua, mutta tunnelma ja huumori ovat kohdillaan.

Huhtikuussa viikon kirjana oli muun muassa Nina Honkasen Onnelliseksi. Lukaisin tämän suomalaisten seksuaalisuutta käsittelevän tietokirjan, joka ei tarjonnut juuri uutta tietoa, mutta on varmasti kattava yleisesitys aiheesta. Sijoitan sen haastekohtaan 27, kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta - vaikka tämä oli ehkä vähän väkisin tähän kohtaan runnottu, kun ei parempaakaan vaihtoehtoa löytynyt.

Seksijuttuja

Siskoni antoi jokunen vuosi sitten äidilleni syntymäpäivälahjaksi Pimppini on valloillaan -antologian. Vihdoinkin sain aikaiseksi lainata ja lukea sen. Saamattomuuteni johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen laiska ja mukavuudenhaluinen lukija ja pelkäsin, että tämä teos on feminismissään alleviivaava ja kannanottoja vaativa - mikä on siis sinänsä ok, mutta ei silloin, jos haluaa vain rentoutua kirjan parissa.

Olin kuitenkin (taas kerran) ihan väärässä. Katja Ketun ja Krista Petäjäjärven toimittama Pimppini on valloillaan - naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö on yllättävän helppolukuinen teos naisiin kohdistuvista seksuaalisista vaatimuksista, väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Siinä vuorottelevat tietotekstit ja kaunokirjalliset lyhyet tekstit. Tietotekstit käsittelevät naisten seksuaalista riistoa eri näkökulmista ja sen kummemmin alleviivaamatta. Kaunokirjalliset tekstit ovat pääasiassa tätä teosta varten kirjoitettuja novelleja, mutta mukana on myös esimerkiksi vanhempia romaanikatkelmia ja runoteos. Kaunokirjalliset tekstit tarjoavat kukin omanlaisensa näkökulman kirjan aiheeseen - ja ne ovat välillä raskaita lukea, koska ne herättävät tunteita. Kaiken kaikkiaan teos on kuitenkin varsin monipuolinen esitys vaikeasta aiheesta, ja jokaisen aikuisen olisi varmasti hyvä olla tietoinen näistä asioista.

Lainasin äidiltä myös Sari Näreen Sota ja seksi -tietokirjan. Sitä olikin kiinnostavaa lukea Pimppini on valloillaan -teoksen jälkeen. Näre on koonnut rintamalla olleiden miesten (ja joidenkin naistenkin) haastatteluista/kirjallisista muisteluista kaiken seksiin liittyvän materiaalin ja koostanut sen pohjalta tämän teoksen. Teoksessa aikalaisten ääni kuuluu vahvasti; välillä on jopa vaikea erottaa, onko jokin asia Näreen pohdintaa vai aikalaistodistusta. 

Suomalaisissa korsuissa puhuttiin paljon naisista ja seksistä - eikä todellakaan aina niin kivasti. Näreen mukaan seksipuheilla luotiin me-henkeä, joka lisäsi taistelutahtoa. Naiset ja seksi olivat jotakin, mikä muistutti normaalielämästä ja niistä puhuminen saattoi jopa valaa uskoa tulevaisuuteen. Sopia kyllä kysyy, voisiko sitä yhteishenkeä luoda jollakin muulla tavalla - tarvitsisi sitten kirjoittaa vähemmän noita feministisiäkin antologioita.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin varsin kiinnostavaa nähdä myös tämä puoli sodasta. Näistä jutuista on vaiettu 70 vuotta, joten on varmasti jo aika kertoa, mitä kaikkea sodan aikana puhuttiin ja tehtiinkin.

Minua jäi taas mietityttämään se, että me suomalaiset (ja länsimaalaiset muutenkin) käsittelemme tämän yhden sodan traumoja vieläkin, 70 vuoden jälkeen. Nykyään Suomeenkin kuitenkin tulee sodan keskeltä ihmisiä, jotka ovat kokeneet ihan yhtä kauheita juttuja ja vielä kauheampiakin kuin ne toisen maailmansodan aikaiset. Silti tässä yhteiskunnassa oletetaan, että nämä ihmiset integroituvat yhteiskuntaan ihan saman tien. Kyllä on kovat vaatimukset, vaikka itse ei ole saatu asiaa pois päiväjärjestyksestä kolmannessa ja neljännessäkään polvessa!

Feminismiä nuorille ja vanhoille

Kesälukemistoni viihteellisimpiin yksilöihin kuului Caitlin Moranin How to be a woman. Tämä on ollut jo pitkään lukulistalla, mutta ei ole aiemmin tullut vastaan (kun en ole etsinytkään). Kirja käsittelee naisena olemista, naiseutta ja naisiin kohdistuvia paineita terävällä huumorilla, mutta tosissaan. Eipä tässä mitään uutta ja ihmeellistä valveutuneelle naisasianaiselle ole, mutta Moran osaa sanoa asiat fiksusti, raikkaasti ja hulvattoman hauskasti. Nuoremmalle naiselle, joka miettii, miksi pitäisi olla feministi, tämä voi olla myös silmiä avaava lukukokemus. Tämän kirjan kautta voi myös vakoilla, minkälaista keskustelu feminismistä on Isossa-Britanniassa - selvästi hieman erilaista kuin meillä Pohjoismaissa.

Eräälle nuoremmalla naishenkilölle, joka ei ole vielä juurikaan ehtinyt pohtia suhdettaan feminismiin, ostin synttärilahjaksi Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet -kirjan, ja esitarkistin sen. Kirja on aika kiva self help -alkupaketti elämään ja naiseuteen. Ote on välillä vähän tätimäinen, mutta voimauttava ja sisältää juuri ne jutut, jotka tyttärilleen haluaa painottaen kertoa. Toivon, että tästä kirjasta tulee jotakin, johon kaikki neljä tyttöä kotonani voivat tarvittaessa palata.