keskiviikko 25. elokuuta 2021

No nyt se lukuhaaste valmistuu!

Ryhdyin täyttämään lukemieni kirjojen nimiä ja linkkejä lukuhaasteen omalle sivulle tässä blogissa, ja jouduin toteamaan, että kahdesta haasteeseen sijoittamastani kirjasta en olekaan vielä kirjoittanut blogiin. Paikataan siis vieläkin: 

Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen

Tällä kertaaKalle Björk on juhannuksen vietossa maalla. Tuttavan saaressa tapahtuu kaksi epäselvää kuolemantapausta, jotka pitää ratkaista diskreetisti. Tykkään näistä Björk-dekkareista kuin hullu puurosta, mutta äänikirjana kuunteleminen oli yllättävän hankalaa, koska henkilögalleria oli suuri ja keskenään samankaltainen. Lukiessa tämä tuskin olisi ollut ongelma.

Haastekohta on

  • 3, historiallinen romaani.

Estelle Monbrun: Meurtre à Montaigne

Keväällä luin tällaisenkin ranskankielisen dekkarin. Ilmeisesti kaikki Monbrunin dekkarit liittyvät johonkin ranskalaiseen klassikkokirjailijaan, eli ranskalaisen kirjallisuuden rakastajat nauttivat näistä ihan eri tasolla. Minun mielestä aika perusdekkari, jossa suurin osa tapahtumista sijoittui kesäloma-aikaan.

Se pääsee kohtaan

  • 21, kirja liittyy johonkin vuodenaikaan.

Lukuhaaste valmistuu

Vihdoin lukuhaasteeni valmistuu parilla täsmäsijoituksella.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Tämä novellikokoelma pääsee kohtaan

  • 30, kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen.

Siivojan käsikirja on pitkään ollut lukulistallani, mutta se ei ole tullut sopivalla hetkellä kirjastossa vastaan. Nyt kuuntelin sen vartavasten tätä haastekohtaa varten. Tykkäsin kovasti Berlinin tavasta rakentaa tarinoita, välillä vaivihkaa, välillä vyöryttäen, usein lopettaen erikoiseen juonenkäänteeseen tai kertakaikkiseen antikliimaksiin, joka toimi erikoisena käänteenä. Novelleista oli hauska bongailla kirjallisia viittauksia!

Caroline French Benton: Pikkutytön keittokirja

Tämä kirja pääsee kohtaan 

  • 44, kirjassa on reseptejä.

Pelkästä keittokirjasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan resepteillä on pieni kehyskertomus, joka kulkee läpi kirjan. Erityisen kiinnostava kirja on ajankuvana - kovin on erilaisia reseptejä ollu 100 vuotta sitten kuin nykyään.




tiistai 17. elokuuta 2021

Loppukesän äänikirjat

Kovasti olen taas kuunnellut kirjoja. Ihan oikeassa ovat mainokset, kun väittävät, että äänikirjat saavat ihmiset innoissaan siivoamaan ja leikkaamaan ruohoa. Minä olen juuri se tyyppi, joka ei voi vain maata sohvalla kuuntelemassa, vaan pitää samaan aikaan tehdä jotakin. Nyt olen vaihtanut Storyteliin, josta tykkään enemmän kuin Suomalainen Plussasta. Nextory, Bookbeat ja Storytel ovat keskenään hyvin samanlaisia, enkä oikeastaan osaa sanoa, mikä on suosikkini.

Hannele Mikaela Taivassalo: I slutet borde jag dö

Lyhyt romaani kertoo siitä, millaista on elää toisena naisena. Minä-muodossa kirjoitettu teksti avaa tunteita ja tarjonnee samaistumispintaa samassa tilanteissa olleille. Minä en saanut tästä oikein otetta.

Kaisa Pulakka: Kurittomat. Jumalattaria, nykynaisia ja muita kauheita akkoja.

Tähän kirjaan ja sen tarinoihin oli helppo samaistua, vaikka tarinoissa kerrottiinkin myyttien vahvoista ja pahansisuisista naisista. Tässä kirjassa yhdistyvät kulttuurihistoria, nykyaika ja kirjailijan omat kokemukset, ja kokonaisuudesta tulee samaan aikaan viihdyttävä ja sivistävä.

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Tämä kirja on oikein perinteinen lukuromaani, ja sellainen toimii myös hyvänä kuunteluromaanina. Tarina etenee kronologisesti ja lukijan/kuuntelijan on helppo pysytellä mukana. Tämä nimenomainen tarina kertoo Jurista ja alkaa hänen 5-vuotispäiviltään Pietarista. Sitten vanhemmat vangitaan, Juri muuttaa isovanhempien kanssa Uzbekistaniin, sitten isosiskon kanssa takaisin Pietariin, opiskelee, perustaa perheen ja lopulta päätyy Turkuun maahanmuuttajana. Ihailen tapaa, jolla Soudakova kuljettaa oman sukunsa tarinaa kunnioittavasti, kevyesti, olennaiseen keskittyen. 

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti. Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta.

Joku jossain internetixissä kehui tätä kirjaa ja tämä mielipide nousi mieleeni, kun teos pullahti Storytelin näytölle. Normaalisti olisin svaipannut vasemmalle, mutta päätin ottaa kirjan kuuntelun - ja toivoin myös, että saisin tällä kuitattua puuttuvan haastekohdan 

  • 40, kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista.

Kyllä tässä puhuttiin jonkin verran ankeriaasta eläinten oikeuksien kannalta, mutta lisäksi opin ihan hirveästi ankeriaasta. Tykkäsin myös siitä, että kirja kertoi isän ja pojan suhteesta (ihan kuin otsikkokin lupasi, mutta enhän minä sitä nähnyt lukea puhelimen näytöltä).

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat.

Hauskoja ja kuvottavia sattumuksia sairaalasta ja synnytysosastolta. Ei synnytyspelkoisille eikä ruokapöytään. 

Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta. Näin aloin käyttää rahojani paremmin.

Nyt olen ajan hermolla: tämä kirja julkaistiin viime viikolla. Suoraa puhetta raikkaalla ja humoristisella tyylillä rahasta ja turhasta kulutuksesta ja siitä, mitä sille voisi tehdä.


torstai 15. heinäkuuta 2021

Testissä Suomalainen Plus

Kun nyt joka firma haluaa antaa pitkän, ilmaisen kokelujakson omasta tuotteestaan, niin totta kai tartun mahdollisuuteen. Nextory siis vaihtui Suomalainen Plus -palveluun. Muutaman kirjan jälkeen sanoisin, että miinusta on sovelluksen sekavuus, plussaa se, että sovelluksesta voi hakea luvun kerrallaan kuunneltavaksi, ja koska jokainen luku on oma ääniraitansa, luvun pituuden näkee jo ennalta.

Ensin lukuhaasteeseen menevät kirjat:

René Goscinny ja Albert Uderzo: Asterix en Corse

Kesäkuun harvoja paperikirjoja. Tuttu seikkailu, mutta tällä kertaa ranskaksi. Hyvin pysyin mukana.

  • 25, kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Toivolan uusin kirja käsittelee rakkautta eri puolilta. Odotin tältä tosi paljon, koska moni oli kirjaa kehunut, mutta se ei ravistellut minua yhtä paljon kuin Toivolan aiemmat kirjat. Syynä saattaa olla formaatti; keskityn huonommin kuunnellessani. Ei kirja silti huono ollut, vaan Toivola kirjoittaa yhä todella rehellisesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tässä kirjassa keskiössä ovat varsinkin kehollisuus ja oman itsen rakastaminen - tärkeitä teemoja. (Ja tämän voisi hyvin laittaa Hanna Brotheruksen kirjan kanssa haastekohtiin 47 ja 48, kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.) Minä kuitenkin sijoitan tämän kohtaan

  • 49, kirja on julkaistu vuonna 2021.

Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari. Mysteerin ihmisten historia.

Tätä olen kuunnellut true crimea fanittavan tyttären kanssa. Kirjasta kirjoitetut lehitjutut tiivistävät kyllä olennaisen, mutta jos haluaa oikein uppoutua, voi kirjankin lukea. Ehkä myös kannattaa lukea, koska kuunnellessa joutuu itse välillä kannattelemaan kokonaisuutta, joka lukiessa hoituisi sillä, että selailisi kirjaa vähän ennen lukemisen aloittamista.

  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Tämän suositun bloggaajan paksun kirjan kuuntelin Nextoryssa, mutta jostain syystä se unohtui aiemmista bloggauksista. Ensin ajattelin, etten kuulu kohderyhmään, koska en ole kolmikymppisenä tuntenut itseäni työelämän väsyttämäksi, mutta kirjan teema laajeni väsymyksestä armollisuuteen ja itsensä rakastamiseen, jotka ovat suorastaan lempiaiheitani - ainakin viimeaikaisen lukuhistorian perusteella.

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Minäkin olen joskus haaveillut siitä, että hyppään auton rattiin ja ajan niin pitkään, että arki jää kauas taakse. Toimittaja Aino Huilaja teki sen ja kirjoitti kokemuksesta kirjan. Alkupuolisko kuvaa valmistautumista ja itse matkustamista, jälkipuoliskoa värittää korona, joka pakotti Huilajan ja hänen puolisonsa palaamaan Suomeen kiireellä ja vaikutti heidän jatkomatkoihinsa. Tämän kirjan kuunteleminen kesälomalla rantahiekalla on taattu pakomatka arjesta.

Richard Osman: Torstain murhakerho

Sokerina pohjalla kesän paras murhamysteeri. Torstain murhakerho on englantilaisessa vanhusten asuinyhteisössä kokoontuva porukka, joka yrittää ratkaista vanhoja, selvittämättömiä murhajuttuja. Yhtäkkiä heidän käsissään on parikin tuoretta murhaa ja yksi vanha tapaus, joka vaikuttaa liittyvän uusiin murhiin. Kirjan henkilögalleria on hulvaton, ja tarinaa seurataan useammankin vanhuksen ja parin poliisin näkökulmista. Tämä tekee kerronnasta poukkoilevaa, ajoittain epäluotettavaa ja usein hauskaa. Kirjan huumori on kuitenkin sydämellistä. Juonenkäänteet ovat yllättäviä, mikä on tämän kirjan kohdalla vain hyvä asia: kiinnostus säilyy, asiat jäävät kuunnellessakin mieleen ja kirja onnistuu yllättämään paatuneenkin dekkareiden lukijan monta kertaa. Tätä haluan lisää!


perjantai 9. heinäkuuta 2021

Nextory-kokeilun jatko

Tässä kävi nyt jotenkin niin, että kesäkuussa lähinnä kuuntelin kirjoja. Pääsyitä olivat varmaankin se, että lähikirjasto meni kesän ajaksi remonttiin, ja se, että olen pihi ihminen, jonka on pakko ottaa kaikki irti kuukauden Nextory-kokeilusta. Voi myös olla, että ihastuin siihen, että pystyn kuuntelemaan kirjoja ihan koko ajan: puutarhatöitä tehdessä, ruokaa laittaessa, kaappeja siivotessa, kävelyllä ja autossa. Voi olla niinkin, että olen ihan keksimällä keksinyt lisää kotitöitä, jotta voisin kuunnella jotakin kirjaa eteenpäin. Sellainen tyyppi en nimittäin ole, joka voi vain istua paikallaan kuuntelemassa, vaan samaan aikaan pitää tehdä jotakin - vaikka lukemiseen pystyn kyllä loistavasti keskittymään missä vain.

Joitain huomioita Nextorysta ja äänikirjoista:

  • Valtava valikoima, joka saa tuntemaan, että taskussa on maailman jokaikinen kirja.
  • Pidän siitä, että luetuista kirjoista syntyy lista.
  • En pidä siitä, että kirjoille annetaan tähtiä, koska mitä joku tähtimäärä siitä kirjasta muka kertoo!
  • Jos kuuntelun aikana avaan jonkin toisen sovelluksen, Nextory pätkäisee äänen hetkeksi. Ärsyttävää. Kun kuuntelun keskeyttää, se myös hyppää hieman taaksepäin, ja seuraavalla kuuntelukerralla joutuu kuuntelemaan samaa lätinää uudestaan. Joskus hyödyllistä, joskus ärsyttävää.
  • Minulle sopii 1,1- tai 1,2-kertainen kuuntelunopeus.
  • Äänikirjassa lukijan merkitys on todella suuri. Jotkut lukijat sopivat johonkin kirjaan tosi hyvin, jotkut ärsyttävät vielä loppusivuillakin. Useimmiten lukijaan onneksi tottuu.


Miika Nousiainen: Pintaremontti

Tämä oli ehkä hauskin lukemani (ts. kuuntelemani) Nousiaisen kirja. Aiheena on parin- ja perheenmuodostuksen vaikeus, jota käsitellään samaan aikaan lämmöllä ja ymmärryksellä sekä hulvattomalla huumorilla. Nauroin ääneen jatkuvasti. Oskari Katajisto oli lukijana erittäin hyvä.
 
Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan
  • 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, koska olen sen moneen otteeseen nähnyt suositusten hyllyissä parissakin kirjastossa.

Rutger Bergman: Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa.

Tätä kuuntelin lähinnä autossa; syötin ylioppilaskirjoituksia lukijalle tietoa muka salaa. Kiinnostava ja helposti kuunneltava tietokirja siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Olen kuullut Hanna Brotheruksesta ensimmäisen kerran, kun hän oli kolumnistina jossakin perhelehdessä. Tuolloin ihailin hänen kykyään samaan aikaan luoda taiteellista uraa ja luotsata suurperhettä. Tämä erittäin autofiktiivinen romaani kertoo siitä, mitä pinnan alla tapahtui. Brotherus kertoo omasta epävarmuudestaan, paikastaan lapsuudenperheessä, roolista omassa perheessä. Romaanin kantava teema on kehollisuus, se, kuinka yhteydestä kehoon löytyy oma paikka, kaikki. Ajoittain autofiktiivisuus ärsyttää, kirja tuntuu tarkoitukselliselta paljastusromaanilta. Vielä useammin avoimuus ihastuttaa. Tunnistan monia tunteita, heikkouden ja epävarmuuden vanhempana. Tykkään todella paljon tästä trendistä, että kirjallisuudessa näytetään todellisten ihmisten haavoja ja hataruutta. Varsinkin vanhempana olen kaivannut vuosien varrella sitä, että sanotaan ääneen, ettei tämä ole helppoa, että kaikilla on hankaluutensa. Sama koskee tietenkin myös parisuhteita, työelämää, mitä vain. On ihanaa, että nykyään ei tarvitse esittää vahvaa, vaan saa olla kokonainen ihminen, kaikkine puolineen.
 
Tämä saa olla lukuhaasteessa
  • 1, kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa.

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Autofiktiivisessä alussa kirjailija lähtee selvittämään oman aggressivisuutensa syitä, ja päätyy pahantuuliseen isoisäänsä Sven Stolpeen, joka kuului ruotsalaiseen kulttuurieliittiin. Hän saa selville, että Stolpen vaimolla Karinilla, siis kirjailijan isoäidillä, oli suhde toiseen kuuluisaan kirjailijaan, Olof Lagercrantziin. Tästä suhteesta, siitä, miten kaikki ehkä meni, syntyy romaani.
 
Lukuhaasteen kohta
  • 36, kirjassa liikutaan ajassa. (Tähän haastekohtaan olisin halunnut vähän erilaisen kirjan, mutta nyt mennään vaan erilaisilla aikatasoilla.)

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

Apu-lehdessä julkaistut kolumnit ovat helppoa kuunneltavaa, mutta eivät Härkösen osuvimpia tekstejä. Ei mennyt onneksi kovin monta tuntia tätä kuunnellessa.

Tove Jansson: Resa med lätt bagage

Novelleja, joista iso osa liittyy kesään ja/tai matkustamiseen. Sopii siis reissuun ja/tai rannalle. Alma Pöysti oli tähän erinomaisen sopiva lukija.
 
 
Niin kuin näkyy, lukuhaaste alkaa olla kohta valmis, joten en jaksa enää listata kaikkiin kirjoihin kaikki mahdollisia haastekohtia, vaan runnon kirjat tyhjinä ammottaviin haastekohtiin. Muutama kohta vielä uupuu, ja ne ovat niin spesifejä, että ihan mitä vain kirjaa ei niihin saakaan.

torstai 3. kesäkuuta 2021

Elämän kirjoa kirjahyllyihin

Olen aina seurannut Jani Toivolan uraa mielenkiinnolla, ja reilun vuoden ajan olen lukenut hänen arkisia Instagram-postauksiaan ihaillen ja miettien, miten pienillä jutuilla voi näyttää oman inhimillisyytensä.

Jani Toivola ja Saara Obele: Poika ja hame

Vasta ilmestynyt kuvakirja kertoo Ronista, joka haluaa pukeutua äidin ihanaan hameeseen. Tarina toimii, vaikka ei olekaan lastenkirjamaailmassa aivan poikkeuksellinen. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, että tällaisia hyväksyviä tarinoita kerrotaan. Tämä kirja arkipäiväistää pienille lukijoille myös muita asioita, jotka ovat nykyaikana normaaleja: päähenkilö on ruskea poika, jonka äiti on yksinhuoltaja. 

Minun lukuhaasteessani tämä pääsee kohtaan

  • 42, kirja on satukirja

vaikka toki tässä leikitäänkin (19) ja tekijöitä on kaksi (25).

Jani Toivola: Kirja tytölleni

Tämä kirja oli jäänyt minulta lukematta, joten odotellessani Rakkaudesta-kirjaa varausjonossa lukaisin tämän. Toivolalla on herkkä tyyli, ja hän paljastaa avoimesti sekä onnistumisensa että kipupisteensä. Toivoisin, että tällaisia kirjoja olisi ollut enemmän jo silloin, kun minun lapseni olivat pieniä (eli yli 15 vuotta sitten). Itsekin kipuilin jatkuvasti oman riittämättömyyteni kanssa; lapset tuntuivat tuovan minussa esiin kaikkein huonoimmat puoleni - vaikka toki myös ne parhaimmat. Kun alan olla lasten kasvattamisessa jo loppusuoralla, olen sinut itseni ja äitiyteni kanssa, mutta helppo matka se ei ole aina ollut. Onneksi nykyään yhä useampi uskaltaa puhua näistä asioista ääneen!

  • 18, kirja kertoo sateenkaariperheestä.

perjantai 28. toukokuuta 2021

Ihania lukuromaaneja

 Armottoman feminististen pamflettien kuuntelun lisäksi olen lukenut hyviä romaaneja.

Anni Kytömäki: Margarita

Tämä joululahjaksi saamani Finlandia-voittaja on odottanut vuoroaan yöpöydällä. Vaikka se on ollut monta kuukautta seuraavana jonossa, ovat kirjaston pikalainat ja varaukset kiilanneet ohi. 

Alussa lukeminen oli vähän takkuista, ja varsinkin sotajutut tuntuivat tunkkaisilta. Kirja seurailee pääasiassa Senniä, joka toimii 1950-luvun alussa maaseudulla kylpylän hierojana ja kylpylätoiminnan loputtua siirtyy Helsinkiin opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi. Välissä on kuitenkin takaumia jatkosodan loppuvaiheisiin, ja ne tuntuivat irrallisilta. Mutta sinnitelkää vaan, laiskat lukijat! Puolessavälissä Sennin tarina alkaa kantaa, ja lopussa ne sotajutut tulevat aivan olennaiseksi osaksi tarinan kulkua.

En ihmettele yhtään Finlandia-voittoa. Tarina on upea ja taitavasti rakennettu. Romaanissa kuvataan suomalaista luontoa, sen tuhoutumista ja suojelemista kauniisti ja tarkasti. Kuin pisteenä iin päälle kirja kertoo 50-luvun polioepidemiasta, jonka kuvaus tuntuu koronavuoden jälkeen hyvin tutulta. Kytömäki tuskin tähtäsi tällaiseen ajankohtaisuuteen, mutta tässä kirjassa kaikki osuu nappiin!

Tämä sopii moneenkin haastekohtaan, ainakin:

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 12, kirjassa ollaan metsässä
  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön [toinen] nimi
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä
  • 27, kirjan päähenkilö on eläin [No on, on! Simpukan mielenliikkeitäkin kuvataan aina välillä!]
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 41, kirjassa matkustetaan junalla
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
  • 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Johannes Ekholm: Kärlek liksom

Kärlek liksom kertoo kolmekymppisestä Joonasta, joka on ollut pitkään töissä mainostoimistoissa, mutta leipääntynyt kapitalismiin - ja muuttanut isän omakotitalon vierashuoneeseen Kirkkonummelle. Lähtöasetelma on mehukas, samoin se idea, että romaani rakentuu dialogeista (tai useamman henkilön välisistä keskusteluista) ja chat-keskusteluista. Ajatuksena se on hauska, samoin puhekielisyyden jatkuva käyttäminen, mutta käytännössä jatkuvaa dialogia on raastavaa lukea. Kirja on alunperin kirjoitettu suomeksi, mutta minä luin ruotsinkielisen käännöksen. Ajattelin, ettei sillä niin olisi väliä, koska kirjassa muutenkin käytetään monikielisyyttä tyylikeinona, mutta on sillä. Ruotsissa puhekielisyys näkyy ihan erilaisissa asioissa kuin suomessa, ja osittain siksi kirja saattaa olla raskaslukuinen. Joonan pohdinnat ovat kuitenkin kiinnostavia ja lukijan ajatuksia möyhentäviä. Välillä kirja on hulvattoman hauska, mutta ei niin paljon kuin olin kuvitellut arvioiden perusteella. 

Tämä sopii varmasti muihinkin haastekohtiin (on kaveriporukkaa ja käännös toimii), mutta laitan tämän kohtaan

  • 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia, koska monessa kohtaa keskustelun taustalla kuuluvaan kappaleeseen zoomataan.

Delia Owens: Suon villi laulu

Kaiken ruotsinkielisen dialogin tavaamisen ja tilastojen kuuntelemisen jälkeen oli ihana upota kunnon lukuromaaniin. Aloitin Suon villin laulun illalla, pääsin hyvin vauhtiin, ja kun en heti nukahtanut, jatkoin lukemista. Aamuneljään. Eli niin pitkään, että kirja loppui. Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin töihin, mutta sekään ei pannut pistettä lukemiselle.

Romaani kertoo Kya-tytöstä, joka joutuu selviytymään paljolti itsekseen Pohjois-Carolinan marskimaalla 50- ja 60-luvulla. Sitten läheisen pikkukaupungin kultapoika kuolee hämärissä olosuhteissa ja syytökset kohdistuvat Kyaan. Mielestäni tämä on eniten Kyan kasvukertomus ja sellaisena tosi vaikuttava, mutta pieni murhamysteeritwist tekee kirjasta vain paremman. Hienoa on myös luonnon kuvaus, jota luin mielelläni, poiketen tavanomaisesta suhtautumisestani luontokuvauksiin.

Tämänkin kirjan saa vaikka mihin haastekohtaan (rakkautta on, ollaan köyhiä ja metsässä ja ilman sähköä, tarkkaillaan luontoa, henkilön elämä muuttuu jne.). Koska olen jo täyttänyt kaikki nuo kohdat, laitan tämän kohtaan

  • 5, kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, koska elokuva on jo työn alla.