torstai 3. kesäkuuta 2021

Elämän kirjoa kirjahyllyihin

Olen aina seurannut Jani Toivolan uraa mielenkiinnolla, ja reilun vuoden ajan olen lukenut hänen arkisia Instagram-postauksiaan ihaillen ja miettien, miten pienillä jutuilla voi näyttää oman inhimillisyytensä.

Jani Toivola ja Saara Obele: Poika ja hame

Vasta ilmestynyt kuvakirja kertoo Ronista, joka haluaa pukeutua äidin ihanaan hameeseen. Tarina toimii, vaikka ei olekaan lastenkirjamaailmassa aivan poikkeuksellinen. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, että tällaisia hyväksyviä tarinoita kerrotaan. Tämä kirja arkipäiväistää pienille lukijoille myös muita asioita, jotka ovat nykyaikana normaaleja: päähenkilö on ruskea poika, jonka äiti on yksinhuoltaja. 

Minun lukuhaasteessani tämä pääsee kohtaan

  • 42, kirja on satukirja

vaikka toki tässä leikitäänkin (19) ja tekijöitä on kaksi (25).

Jani Toivola: Kirja tytölleni

Tämä kirja oli jäänyt minulta lukematta, joten odotellessani Rakkaudesta-kirjaa varausjonossa lukaisin tämän. Toivolalla on herkkä tyyli, ja hän paljastaa avoimesti sekä onnistumisensa että kipupisteensä. Toivoisin, että tällaisia kirjoja olisi ollut enemmän jo silloin, kun minun lapseni olivat pieniä (eli yli 15 vuotta sitten). Itsekin kipuilin jatkuvasti oman riittämättömyyteni kanssa; lapset tuntuivat tuovan minussa esiin kaikkein huonoimmat puoleni - vaikka toki myös ne parhaimmat. Kun alan olla lasten kasvattamisessa jo loppusuoralla, olen sinut itseni ja äitiyteni kanssa, mutta helppo matka se ei ole aina ollut. Onneksi nykyään yhä useampi uskaltaa puhua näistä asioista ääneen!

  • 18, kirja kertoo sateenkaariperheestä.

perjantai 28. toukokuuta 2021

Ihania lukuromaaneja

 Armottoman feminististen pamflettien kuuntelun lisäksi olen lukenut hyviä romaaneja.

Anni Kytömäki: Margarita

Tämä joululahjaksi saamani Finlandia-voittaja on odottanut vuoroaan yöpöydällä. Vaikka se on ollut monta kuukautta seuraavana jonossa, ovat kirjaston pikalainat ja varaukset kiilanneet ohi. 

Alussa lukeminen oli vähän takkuista, ja varsinkin sotajutut tuntuivat tunkkaisilta. Kirja seurailee pääasiassa Senniä, joka toimii 1950-luvun alussa maaseudulla kylpylän hierojana ja kylpylätoiminnan loputtua siirtyy Helsinkiin opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi. Välissä on kuitenkin takaumia jatkosodan loppuvaiheisiin, ja ne tuntuivat irrallisilta. Mutta sinnitelkää vaan, laiskat lukijat! Puolessavälissä Sennin tarina alkaa kantaa, ja lopussa ne sotajutut tulevat aivan olennaiseksi osaksi tarinan kulkua.

En ihmettele yhtään Finlandia-voittoa. Tarina on upea ja taitavasti rakennettu. Romaanissa kuvataan suomalaista luontoa, sen tuhoutumista ja suojelemista kauniisti ja tarkasti. Kuin pisteenä iin päälle kirja kertoo 50-luvun polioepidemiasta, jonka kuvaus tuntuu koronavuoden jälkeen hyvin tutulta. Kytömäki tuskin tähtäsi tällaiseen ajankohtaisuuteen, mutta tässä kirjassa kaikki osuu nappiin!

Tämä sopii moneenkin haastekohtaan, ainakin:

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 12, kirjassa ollaan metsässä
  • 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön [toinen] nimi
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä
  • 27, kirjan päähenkilö on eläin [No on, on! Simpukan mielenliikkeitäkin kuvataan aina välillä!]
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 41, kirjassa matkustetaan junalla
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
  • 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Johannes Ekholm: Kärlek liksom

Kärlek liksom kertoo kolmekymppisestä Joonasta, joka on ollut pitkään töissä mainostoimistoissa, mutta leipääntynyt kapitalismiin - ja muuttanut isän omakotitalon vierashuoneeseen Kirkkonummelle. Lähtöasetelma on mehukas, samoin se idea, että romaani rakentuu dialogeista (tai useamman henkilön välisistä keskusteluista) ja chat-keskusteluista. Ajatuksena se on hauska, samoin puhekielisyyden jatkuva käyttäminen, mutta käytännössä jatkuvaa dialogia on raastavaa lukea. Kirja on alunperin kirjoitettu suomeksi, mutta minä luin ruotsinkielisen käännöksen. Ajattelin, ettei sillä niin olisi väliä, koska kirjassa muutenkin käytetään monikielisyyttä tyylikeinona, mutta on sillä. Ruotsissa puhekielisyys näkyy ihan erilaisissa asioissa kuin suomessa, ja osittain siksi kirja saattaa olla raskaslukuinen. Joonan pohdinnat ovat kuitenkin kiinnostavia ja lukijan ajatuksia möyhentäviä. Välillä kirja on hulvattoman hauska, mutta ei niin paljon kuin olin kuvitellut arvioiden perusteella. 

Tämä sopii varmasti muihinkin haastekohtiin (on kaveriporukkaa ja käännös toimii), mutta laitan tämän kohtaan

  • 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia, koska monessa kohtaa keskustelun taustalla kuuluvaan kappaleeseen zoomataan.

Delia Owens: Suon villi laulu

Kaiken ruotsinkielisen dialogin tavaamisen ja tilastojen kuuntelemisen jälkeen oli ihana upota kunnon lukuromaaniin. Aloitin Suon villin laulun illalla, pääsin hyvin vauhtiin, ja kun en heti nukahtanut, jatkoin lukemista. Aamuneljään. Eli niin pitkään, että kirja loppui. Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin töihin, mutta sekään ei pannut pistettä lukemiselle.

Romaani kertoo Kya-tytöstä, joka joutuu selviytymään paljolti itsekseen Pohjois-Carolinan marskimaalla 50- ja 60-luvulla. Sitten läheisen pikkukaupungin kultapoika kuolee hämärissä olosuhteissa ja syytökset kohdistuvat Kyaan. Mielestäni tämä on eniten Kyan kasvukertomus ja sellaisena tosi vaikuttava, mutta pieni murhamysteeritwist tekee kirjasta vain paremman. Hienoa on myös luonnon kuvaus, jota luin mielelläni, poiketen tavanomaisesta suhtautumisestani luontokuvauksiin.

Tämänkin kirjan saa vaikka mihin haastekohtaan (rakkautta on, ollaan köyhiä ja metsässä ja ilman sähköä, tarkkaillaan luontoa, henkilön elämä muuttuu jne.). Koska olen jo täyttänyt kaikki nuo kohdat, laitan tämän kohtaan

  • 5, kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, koska elokuva on jo työn alla.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Testissä Nextory

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan mulla pyöri pöytälaatikossa Nextoryn alennuskuponki, jonka päätin ottaa käyttöön. Muutama vuosi sitten kokeilin Bookbeatia, josta tykkäsin palveluna, mutta sähkökirjojen lukeminen vei multa unet, joten en jatkanut sen käyttöä. Nyt testaan Nextorya lähinnä kirjojen kuunteluun, joten latasin se puhelimelle, jotta se olisi mukana lenkillä, automatkoilla, puutarhatöissä ja ruokaa laittaessa.

Kestää hetken tottua äänikirjaan, sen rytmiin tai siihen, että toinen määrää rytmin. Yleensä luen itsekseni nopeammin kuin lukijat ääneen, joten vähän turhaudun äänikirjoihin, mutta nyt olen valinnut sellaista kuunneltavaa, että tarvitsen aikaa tiedon prosessointiin. Silti meinaan sotkeutua numeroihin ja tilastoihin, kun niitä luetaan ääneen - mutta niin käy kyllä välillä lukijallekin. Huomaan myös, että minua ärsyttävät hyvinkin pienet virheet sanojen ääntämisessä, ja haudon niitä mielessäni paljon pidempään kuin typoja (joita niitäkin sadattelen mielessäni aika tavalla).

On myös vaikea päästä kuuntelun alussa jyvälle siitä, mihin viimeksi jäätiin - se kun katkeaa missä sattuu, eikä nätisti luvun loppuun. Nextory yrittää auttaa ja seuraava kuuntelukerta alkaa aina muutaman sekunnin ennen sitä kohtaa, mihin viimeksi lopetettiin. Hyvä idea, mutta ei auta, vaan sotkee minua entisestään. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän äänikirjakokemukseen, ja aion seuraavaksi testata kaunokirjallisuutta.

Nämä kuuntelin ensimmäiseksi.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

Tämä on valtava paketti dataa siitä, mistä kaikesta meillä puuttuu dataa ja miten se vaikuttaa naisiin ja naisten asemaan. Suosittelen jokaiselle feminismistä ja tasa-arvosta vähänkään kiinnostuneelle. 

Minua kyllä ärsytti ajoittain aika suoraviivaiset päätelmät - kun ei sitä dataa ole, niin ei feministikään voi ajaa omaa asiaansa sillä datalla, joka ehkä todistaisi asian olevan näin. Samaten ärsytti kapulakielisyys ja käännöksen jotkin sanavalinnat. Pääasiassa kirja on kuitenkin täyttä asiaa ja älyttömän kiinnostava.


Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

Jostain syystä Nextory suositteli minulle tätä Näkymättömien naisten perään. Minä tartuin täkyyn. Tämä on esseekokoelma, jonka kantava teema on feminismi ja miesten ja naisten välinen epätasa-arvo. Solnitin tekstit ovat teräviä, suorastaan loistavia. Tätäkin oli vähän hankala kuunnella; aina en tiennyt, oliko uusi essee jo alkanut, kun otsikoiden tasot eivät luettuina erotu toisistaan. Puhelimella kirjan selailu auttoi, mutta aika hankalaa se on keski-ikäisen silmillä ja sormilla. Annoin siis tekstin vain soljua korviin ja suodatin sisään sen, mikä oli tullakseen ja jäädäkseen.


Nämä molemmathan voisi laittaa vaikka mihin haastekohtiin, mutta minä täytän näillä:

  • 47 & 48 kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.


maanantai 10. toukokuuta 2021

Tästä tiedonnälkäisille

Lupasin kirjoittaa elämääni tasapainottavasta tietokirjallisuudesta. Sellaistakin on tullut luettua lähiviikkoina, vaikka varsin viihteellisiä tuntuvat olevan käsiini tarttuvat tietokirjatkin.

Matthew Walker: Miksi nukumme. Unen voima.

Tämä on paksu tietopaketti unesta ja nukkumisesta. Paljon asiaa helppolukuisessa ja viihdyttävässä muodossa. Varoituksen sana: tämän jälkeen huonosti nukutuista öistä syyllistyy paljon helpommin. Silti suosittelen kirjaa ihan kenelle hyvänsä (varsinkin yöunistaan jatkuvasti aikaa varastaville teineille).

Helmet-lukuhaasten kohdat:

  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (eli siis raastava unettomuus)
  • 23, kirja, jota luet ulkona (lukemisen kesäkausi korkattu!)
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Marika Rosenborg: Te selviätte kyllä. Mahdollisuuksien parisuhde.

Hidasta elämää -henkistä tekstiä parisuhteesta ja sen ongelmista. Ei mitään uutta, mutta joitakin hienoja oivalluksia ja pari järkevää (mutta ei tosiaankaan uudenuutukaista) harjoitusta.

Helmet-lukuhaaste:

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kate Murphy: Et taida kuunnella. Miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä.

Kiinnostava kirja kuuntelemisen taidoista. En voi väittää olevani hyvä kuuntelija, ja tämän kirjan lukeminen oli ajoittain aikamoista omien vikojen lähitarkastelua. Aihetta on tarkasteltu monesta suunnasta ja lisämausteena on paljon hyvien kuuntelijoiden haastatteluja ja kokemuksia.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (hän on toimittaja, joka on törmännyt juttuja tehdessään moniin hyviin - ja huonoihin - kuuntelijoihin)
  • 38, kirja on käännetty hyvin.

Jancis Robinson: Viininmaistajan kirja

Sain tämän kirjan joululahjaksi, ja se odotti hyllyssäni aika monta kuukautta. Koska ajattelin, että tiedän viineistä jo ihan riittävästi, ja koska kirja näytti vähän tylsältä. Kun vihdoin sain aikaiseksi tarttua kirjaan, luin sen parissa päivässä. Kirja on täyttä asiaa: perustietoa viinin maistelusta, erilaisista viininkasvatusalueista, rypäleistä ja parhaista viineistä. Se on kuitenkin yllättävän helppolukuinen, jopa viihdyttävä. Asiaa on sen verran paljon, että minäkään, viinejä jo jonkin verran maistelleena, en kokenut sitä liian helpoksi. Toisaalta kaikki oli selitetty niin sujuvasti, että tämä sopisi varmasti ihan vasta-alkajallekin. Ei siis mikään ihme, että kirjasta on tullut jonkinlainen oman alansa klassikko. Mukana on myös maisteluvinkkejä, joiden avulla voi kehittää itseään viininmaistajana. Osa on pöhköjä, mutta kokeilen varmasti itsekin joitakin!

Helmet-lukuhaaste:

  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (mieltymys viiniin ja sen maisteluun)
  • 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  • 33, kirjassa opetetaan jokin taito
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin
  • 46, kirjassa syödään herkkuja (no, juodaan!).


keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Ahmittavaa lukunälkäisille

Huhtikuun jälkipuolisko meni hömpötellessä (ja tasapainottavia tietokirjoja lukiessa, mutta niistä myöhemmin).

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Tämä romaani on yhdistelmä kartanoromantiikkaa ja Hercule Poirotia. Nuori nainen päätyy palvelijaksi rikkaaseen kartanoon ja yrittää samalla ratkaista oman elämänsä ongelmakohtia - ja junassa tapahtunutta sairaanhoitajan, Florence Nightingale Shoren, murhaa. Tämä on kirjasarjan ensimmäinen osa; sarjan kaikki murhat perustuvat tosielämän selvittämättömiin kuolemantapauksiin. Kirja oli kaikin puolin viihdyttävä, eikä siinä ole mitään, mikä ärsyttäisi. Toisaalta siinä ei ole myöskään mitään, mikä ihastuttaisi erityisesti - kaikki vaikuttaa viimeisen päälle laskelmoidulta.

Helmet-lukuhaaste:

  • 3, historiallinen romaani
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä
  • 31, jännityskirja tai dekkari
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 41, kirjassa matkustetaan junalla.

 

Terttu Autere: Sininen hatturasia

Jostakin bongasin faktan, että Autere kirjoittaa 20-luvulle sijoittuvia dekkareita, ja ihan arvalla varasin kirjastosta yhden hänen kirjansa. Eihän tämä mikään dekkari ollut, vaan historiallinen romaani, joka sijoittuu hämäläiseen pikkukaupunkiin ja 1920-luvulle. Yhden päivän aikana käydään läpi kaupungin erilaisia asukkaita ja heidän elämäänsä sekä takaumien että ennakointien kautta. Tämä kirja oli aika viehättävä omassa lajissaan, vaikka yleensä en tällaisia kirjoja juuri lue, enkä varmaan kokeile Auteretta enää uudestaan.

Helmet-lukuhaaste:

  • 2, kirjan on kirjoittanut opettaja
  • 3, historiallinen romaani
  • 36, kirjassa liikutaan ajassa (no niissä takaumissa ja ennakoinneissa)
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

 

Pirjo Rissanen: Syyslaulu

Sain vinkin tutustua Rissaseen. En ollut koskaan kuullutkaan hänestä, ja taas ihan summanmutikassa valkkasin kirjastosta kirjan, jonka kansi ja nimi vaikuttivat kiinnostavilta. Se löytyi romanttisen viihdekirjallisuuden osastolta, mutta ei se minun mielestäni kuulu sellaiseen. Syyslaulu kertoo Violan ja Toukon myrskyisästä suhteesta 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle, heidän neljästä lapsestaan ja Violan kasvusta. Keskiössä on hankalan parisuhteen dynamiikka ja se, miten se vaikuttaa parin lapsiinkin. En olisi tarttunut kirjaan ilman suositusta, enkä välttämättä lue Rissasta tätä enempää, mutta pidin kyllä romaanin laajoista juonenkaarista ja todentuntuisista henkilökuvista.

Helmet-lukuhaaste:

  • 41, kirjassa matkustetaan junalla
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Suomenruotsalaisuudesta, pettämisestä ja uusperheistä

Tykkään Philip Teirin romaaneista. Hänen kielensä on väljää, jopa lakonista. Lauseet ovat selkeitä, eikä tekstissä ole turhaa kuvailua (jota monissa kirjoissa on ja josta en hirveästi tykkää). Olen lukenut Teiriä sekä ruotsiksi että suomeksi, ja mielestäni käännökset tavoittavat hienosti alkuperäisen tekstin sävyn. Neitsytpolku kertoo kirjailijamiehestä, joka elää ihan onnellista perhe-elämää, mutta ihastuu ja rakastuu satunnaiseen tuttavaan.


Teir käsittelee tutuntuntuisesti ihastumista ja rakastumista, sitä, kuinka toinen vain tuntuu oikealta. Samaten lapsiperhearjen ja myöhemmin uusperhehetkien kuvaukset ovat tosi aitoja ja tunnistettavia. Lukiessa oli helppo nähdä sellaiset askelmerkit, jotka johtivat ensiperheen hajoamiseen, pettämiseen ja uuteen suhteeseen. Niitä ei erityisesti alleviivattu, mutta koska tekstissä ei ollut mitään ylimääräistä, ne erottuivat sieltä selvästi. 

Minua viehättää myös Svenskfinlandin kuvaus, joka tulee esiin sivulauseissa ja pienissä eleissä. Minulle sellaiset yksityiskohdat ovat nykyään tuttuja, mutta jos suomenruotsalaisuus ei ole osa omaa arkea, saattavat ne olla jopa eksoottisia, pieniä kurkistusikkunoita vähemmistön elämään.

Helmet-lukuhaastekohdat

  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin (kääntäjä Jaana Nikula)
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Pääsiäisen lukuloman antia

Pääsiäisen tienoilla ehdin lukea paljon: viimeistelin maaliskuun puolella aloitettuja romaaneja ja ahmin uusia tietokirjoja.


Georges Perec: Elämä. Käyttöohje: romaaneja.

Olen väistellyt tätä kirjaa koko aikuisikäni ajatellen, että se on raskaslukuinen. Se koostuu 99 luvusta, joissa kerrotaan pariisilaisen kerrostalon asukkaista ja asunnoista. Oikeasti romaani on hauska, välillä jopa kepeä ja yllättävän helppolukuinen. Osa luvuista on lyhyitä, ja mukana on paljon kirjoitusharjoitusten tyylisiä tekstejä, joihin ei tarvitse paneutua erityisen syvällisesti. Silti sälästä tulee kokonaisuus, jonka eri osaset, lyhyet tarinat, muodostavat ison kuvan ja kokonaisen tarinan. 

Helmet-lukuhaasteessa tämän kirjan voisi sijoittaa varmaan miljoonaan kohtaan, mutta valitsen itse tämän:

  • 38, kirja on käännetty hyvin.

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu

Käyn läpi Nobel-kirjailijoita, jotta voisin sanoa lukeneeni edes jonkin heidän pääteoksistaan. Tosin Häpeäpaalua lukiessani epäilin, että olen saattanut lukea tämän jo aiemmin. Jostain syystä se ei ole painunut pysyvään muistiin. Ehkä se johtuu siitä, että tarina ei mene tarpeeksi minun ihoni alle, ja syynä on se, että on vaikea asettua päähenkilön kenkiin. Romaani kertoo keski-ikäisestä valkoisesta opettajamiehestä, joka ensin ryhtyy varsin arveluttavaan ja hyväksikäytön rajoja hivelevään suhteeseen opiskelijansa kanssa ja sitten joutuu kohtaamaan oman vajavaisuutensa, kun hänen oma maatilalla asuva tyttärensä raiskataan ja joutuu elämään samassa yhteisössä raiskaajien kanssa. Etelä-Afrikan kuvaus on tosi kiinnostavaa, päähenkilön ajatuskulut lähinnä rasittavia, ajoittain raivostuttavia.

Helmet-lukuhaaste:

  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 11, kirja kertoo köyhyydestä
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 38, kirja on käännetty hyvin.

Corien van Zweden: Rinnat. Elämänmittainen rakkaustarina.

Kevytlukuinen tietokirja käsittelee rintoja, niiden merkitystä naiselle eri ikävaiheissa ja niiden asemaa historian aikana. Taustana on kirjailijan oma rintasyöpä ja rinnan poisto, mutta mikään rintasyöpäkirja tämä ei ole, vaan sopii kaikille rintojen merkityksestä kiinnostuneille.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 15, kirjassa on jotakin samaa kuin omassa elämässäsi.

Robert T. Kiyosaki: Rich Dad Poor Dad. What the Rich Teach Their Kids about Money - That the Poor and Middle Class Do Not!

Tartuin tähän sijoituskirjallisuuden klassikkoon epäilevin mielin. Kirja vastasi odotuksiani: tosi amerikkalaista rikastumisen ylistystä, jonka mukaan yksilön pitäisi sijoittaa pärjätäkseen tulevaisuudessa. Hyvinvointikunnan kasvattina en ole ihan samaa mieltä, enkä haluakaan olla, mutta kyllä tämä kirja antaa paljon ajateltavaa. Se on myös vetävästi kirjoitettu, tosin lyhyiden lukujen jälkeen tulevat kertauskysymykset saavat oman pääni kiehumaan. Mutta tästä siis investing for dummies, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 33, kirjassa opetetaan jokin taito.