perjantai 8. lokakuuta 2021

Pohdiskelun virittelijöitä

Anna Karhusen Jos on romaani, jonka alussa ollaan elämän risteyskohdassa. Päähenkilö valitsee kirjassa vuoron perään eri polun. Lohduttavaa on, että jokainen poluista näyttää johtavan suurin piirtein samanlaiseen paikkaan - jossain vaiheessa on ryhdyttävä seuraamaan omaa sydäntään. Pidin tästä kirjasta ja sen maailmasta niin paljon, että luin sen puolikkaassa yössä. Pidin myös Karhusen kevyestä ilmaisusta ja siitä, kuinka Helsinki oli kirjassa yhdessä pääosassa.

Anna Burnsin Maitomies kertoo nimettömästä ajasta ja paikasta - jotka muistuttavat runsaasti 1970-luvun lopun Pohjois-Irlantia. Ympäröivä poliittinen tilanne aiheuttaa sen, että kaikki ovat samaan aikaan äärimmäisen kiinnostuneita toisista ihmisistä, mutta uskomattoman välinpitämättömiä elämän kaikkea kirjoa ja monikerroksellisuutta kohtaan. Päähenkilö, parikymppinen nuori nainen ajelehtii omassa elämässään, joka mullistuu, kun keski-ikäinen mies alkaa ahdistella häntä. Romaani kertoo todentuntuisesti sekä Pohjois-Irlannin (tai vastaavan ympäristön) tilanteesta sekä seksuaalisesta ahdistelusta. Suosittelen lukemaan, mutta varoitan mailien mittaisista luvuista.

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Tukea ja vinkkejä kirjoittajalle

Loppukesästä luin taas pari kirjoittamisopasta. Mirjami Haimelinin ja Satu Rämön Kynä. Kaikki tärkeä kirjoittamisesta on selkeä, kannustava ja kirjoittamisen prosesseja hyvin hahmottava, väliin jopa rautalangasta vääntävä, mutta hyvällä tavalla. Varsinkin tietokirjailija saa tästä paljon hyviä vinkkejä, mutta opas soveltuu myös kaunokirjoittajalle. Tästä löytyy myös harjoituskirja, jonka saatan hyvinkin ostaa, jos kaipaan jossain vaiheessa lisäbuustia omaan kirjoittamiseeni.

Anteeksi, ihan karsea kuvakollaasi. Osaisin paremminkin, mutta enpä sitten tehnyt parempaa.
 
Lauri ja Paavo Järvilehdon Pim! Olet luova käsittelee luovuutta laajemmin. Tästäkin saa kirjoittamiseen monenlaista vinkintynkää, mutta itselleni en kokenut niitä kovin hyödyllisinä. Kirjan jutusteleva ja hieman humoristinen sävy viehättänee monia, mutta ei minua.

maanantai 4. lokakuuta 2021

Minustako asuntosijoittaja?

Vuosi sitten innostuin hetkellisesti asuntosijoittamisesta ja varasin kirjastosta kaksi suomalaista asuntosijoittamisen klassikkoa. Joonas Oravan ja Olli Turusen Osta, vuokraa, vaurastu on alan raamattu, ja Marko Kaarron Sijoita asuntoihin! kertaa uskonkappaleet ja kertoo Kaarron kokemuksista asuntosijoittamisesta.

Sain varaukset loppukesästä, ja vähän jo unohtunut innostukseni heräsi uudestaan. Kumpikin kirjoista on helppolukuinen ja sisältää runsaasti käytännön esimerkkejä. Näiden avulla voisi hyvin aloittaa asuntosijoittamisen! Minä en ole vielä ostanut sijoitusasuntoa, mutta näiden kirjojen lukemisen jälkeen en enää vierasta ajatusta.
 

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Ensemble, c'est tout

Vieraalla kielellä lukemisessa on aina alussa se kynnys, että pitää sietää sitä, ettei ymmärrä ihan joka sanaa ja että vieras kieli väsyttää. Muistan kiivenneeni kynnyksen yli, kun aloitin englanniksi lukemisen, ja sama juttu oli edessä ruotsin kanssa kymmenisen vuotta sitten. Nyt olen päässyt ranskankin kanssa kynnyksen yli! Ranskan kanssa mulla on vielä se ongelma, että sanavarasto on paljon suppeampi kuin englannissa tai ruotsissa, ja kielioppikin on välillä hukassa. Silti pystyn lukemaan nykykirjallisuutta (varsinkin dekkareita) vaipumatta aivan epätoivoon.

Luin koko viime kesän Anna Gavaldan Ensemble, c'est tout -romaania. Koko kesän siksi, että kuuntelin niin paljon äänikirjoja, että tämä oli lukuvuorossa oikeastaan vain iltaisin ennen nukahtamista ja silloin, kun olin netin ulottumattomilla. Kun loppu alkoi jo häämöttää, otin romaanin mukaan Ateneumin Repin-näyttelyn jonoon, ja kahdessa tunnissa romaani oli vihdoinkin loppuun luettu. Todellakin kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Romaani kertoo naapuruksista, jotka ajautuvat kämppiksiksi. Yhteisasuminen saa huomaamaan, että ihminen on aina riippuvainen toisista - ja kasvamaan omassa ihmisyydessään. Tykkäsin romaanista kovasti! Se oli humoristinen, lämminhenkinen ja kivasti pariisilainen. Romaani näyttää monenlaisia puolia ranskalaisesta yhteiskunnasta. Sen mukana pääsee siivousfirmaan, ravintolan keittiöön ja vanhustenhoitoon. Kiinnostavia paikkoja olivat jokaikinen!

Kun kuulin, että siitä on tehty myös elokuva, jossa on vieläpä Audrey Tautou pääosassa, oli pakko käydä kirjastossa. Elokuva ei ollut yhtä hyvä kuin kirja, mutta ei aivan kelvotonkaan. Jos et lue ranskaksi, tämä löytyy suomeksi Kimpassa-nimisenä. Jostain syystä se oli jäänyt minulta suomeksi lukematta, mutta ei haittaa yhtään, että kokemus tulikin luokseni ranskankielisenä.


keskiviikko 25. elokuuta 2021

No nyt se lukuhaaste valmistuu!

Ryhdyin täyttämään lukemieni kirjojen nimiä ja linkkejä lukuhaasteen omalle sivulle tässä blogissa, ja jouduin toteamaan, että kahdesta haasteeseen sijoittamastani kirjasta en olekaan vielä kirjoittanut blogiin. Paikataan siis vieläkin: 

Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen

Tällä kertaaKalle Björk on juhannuksen vietossa maalla. Tuttavan saaressa tapahtuu kaksi epäselvää kuolemantapausta, jotka pitää ratkaista diskreetisti. Tykkään näistä Björk-dekkareista kuin hullu puurosta, mutta äänikirjana kuunteleminen oli yllättävän hankalaa, koska henkilögalleria oli suuri ja keskenään samankaltainen. Lukiessa tämä tuskin olisi ollut ongelma.

Haastekohta on

  • 3, historiallinen romaani.

Estelle Monbrun: Meurtre à Montaigne

Keväällä luin tällaisenkin ranskankielisen dekkarin. Ilmeisesti kaikki Monbrunin dekkarit liittyvät johonkin ranskalaiseen klassikkokirjailijaan, eli ranskalaisen kirjallisuuden rakastajat nauttivat näistä ihan eri tasolla. Minun mielestä aika perusdekkari, jossa suurin osa tapahtumista sijoittui kesäloma-aikaan.

Se pääsee kohtaan

  • 21, kirja liittyy johonkin vuodenaikaan.

Lukuhaaste valmistuu

Vihdoin lukuhaasteeni valmistuu parilla täsmäsijoituksella.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Tämä novellikokoelma pääsee kohtaan

  • 30, kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen.

Siivojan käsikirja on pitkään ollut lukulistallani, mutta se ei ole tullut sopivalla hetkellä kirjastossa vastaan. Nyt kuuntelin sen vartavasten tätä haastekohtaa varten. Tykkäsin kovasti Berlinin tavasta rakentaa tarinoita, välillä vaivihkaa, välillä vyöryttäen, usein lopettaen erikoiseen juonenkäänteeseen tai kertakaikkiseen antikliimaksiin, joka toimi erikoisena käänteenä. Novelleista oli hauska bongailla kirjallisia viittauksia!

Caroline French Benton: Pikkutytön keittokirja

Tämä kirja pääsee kohtaan 

  • 44, kirjassa on reseptejä.

Pelkästä keittokirjasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan resepteillä on pieni kehyskertomus, joka kulkee läpi kirjan. Erityisen kiinnostava kirja on ajankuvana - kovin on erilaisia reseptejä ollu 100 vuotta sitten kuin nykyään.




tiistai 17. elokuuta 2021

Loppukesän äänikirjat

Kovasti olen taas kuunnellut kirjoja. Ihan oikeassa ovat mainokset, kun väittävät, että äänikirjat saavat ihmiset innoissaan siivoamaan ja leikkaamaan ruohoa. Minä olen juuri se tyyppi, joka ei voi vain maata sohvalla kuuntelemassa, vaan pitää samaan aikaan tehdä jotakin. Nyt olen vaihtanut Storyteliin, josta tykkään enemmän kuin Suomalainen Plussasta. Nextory, Bookbeat ja Storytel ovat keskenään hyvin samanlaisia, enkä oikeastaan osaa sanoa, mikä on suosikkini.

Hannele Mikaela Taivassalo: I slutet borde jag dö

Lyhyt romaani kertoo siitä, millaista on elää toisena naisena. Minä-muodossa kirjoitettu teksti avaa tunteita ja tarjonnee samaistumispintaa samassa tilanteissa olleille. Minä en saanut tästä oikein otetta.

Kaisa Pulakka: Kurittomat. Jumalattaria, nykynaisia ja muita kauheita akkoja.

Tähän kirjaan ja sen tarinoihin oli helppo samaistua, vaikka tarinoissa kerrottiinkin myyttien vahvoista ja pahansisuisista naisista. Tässä kirjassa yhdistyvät kulttuurihistoria, nykyaika ja kirjailijan omat kokemukset, ja kokonaisuudesta tulee samaan aikaan viihdyttävä ja sivistävä.

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Tämä kirja on oikein perinteinen lukuromaani, ja sellainen toimii myös hyvänä kuunteluromaanina. Tarina etenee kronologisesti ja lukijan/kuuntelijan on helppo pysytellä mukana. Tämä nimenomainen tarina kertoo Jurista ja alkaa hänen 5-vuotispäiviltään Pietarista. Sitten vanhemmat vangitaan, Juri muuttaa isovanhempien kanssa Uzbekistaniin, sitten isosiskon kanssa takaisin Pietariin, opiskelee, perustaa perheen ja lopulta päätyy Turkuun maahanmuuttajana. Ihailen tapaa, jolla Soudakova kuljettaa oman sukunsa tarinaa kunnioittavasti, kevyesti, olennaiseen keskittyen. 

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti. Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta.

Joku jossain internetixissä kehui tätä kirjaa ja tämä mielipide nousi mieleeni, kun teos pullahti Storytelin näytölle. Normaalisti olisin svaipannut vasemmalle, mutta päätin ottaa kirjan kuuntelun - ja toivoin myös, että saisin tällä kuitattua puuttuvan haastekohdan 

  • 40, kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista.

Kyllä tässä puhuttiin jonkin verran ankeriaasta eläinten oikeuksien kannalta, mutta lisäksi opin ihan hirveästi ankeriaasta. Tykkäsin myös siitä, että kirja kertoi isän ja pojan suhteesta (ihan kuin otsikkokin lupasi, mutta enhän minä sitä nähnyt lukea puhelimen näytöltä).

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat.

Hauskoja ja kuvottavia sattumuksia sairaalasta ja synnytysosastolta. Ei synnytyspelkoisille eikä ruokapöytään. 

Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta. Näin aloin käyttää rahojani paremmin.

Nyt olen ajan hermolla: tämä kirja julkaistiin viime viikolla. Suoraa puhetta raikkaalla ja humoristisella tyylillä rahasta ja turhasta kulutuksesta ja siitä, mitä sille voisi tehdä.