sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Koko maailman ystävä

Vaikka en siitä täällä jatkuvasti kuulutakaan, luen melkein koko ajan kaiken muun ohessa Mary Russell -dekkareita. Sellaisen The Game -nimisenkin luin. Siinä Russell ja Holmes lähtevät Intiaan etsimään siirtomaavallan kadonnutta vakoojaa Kimball O’Haraa. Jos nimi kuulostaa tutulta, se johtuu siitä, että saman herran nuoruusvuosista kertoo Rudyard Kiplingin Kim. Kyseinen klassikko on mennyt minulta ihan ohi, mutta huomasin, että se löytyy meidänkin taloudesta lasten- ja nuortenkirjojen hyllystä. Oli tullut aika paikata aukko sivistyksessä.

Kim on irlantilaista syntyperää oleva nuorukainen, joka on viettänyt lapsuutensa ”sekarotuisen” naisen hoivissa Pohjois-Intiassa. Kimiä kutsutaan myös nimellä Koko maailman ystävä, koska hän sulautuu kaikenlaisiin ympäristöihin, tekee helposti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja suhtautuu avoimesti koko maailmaan. Näiden ominaisuuksien ansiosta hevoskauppias Mahmud Ali ottaa hänet juoksupojakseen, näistä syistä hän lähtee vaeltamaan erään laman kanssa ja näistä syistä siirtomaavallan vakoilukoneisto haluaa hänet palkkalistoilleen.

Kim on kotonaan kaikkien ihmisten luona ja kaikenlaisissa paikoissa, ja tämä onkin tärkein syy lukea kirja. Kimin kautta pääsee kurkistamaan 1800-luvun lopun Intian kaikkiin kolkkiin: tiibetiläiseen kylään, muslimikauppiaaseen, ”alkuasukassotilaisiin”, englannistuneisiin intialaisherrasmiehiin, silmänkääntäjiin, pappeihin, lamoihin ja fakiireihin sekä jopa perienglantilaiseen sisäoppilaitokseen. Kiplingin kirja on täynnä värejä, makuja, hajuja ja ääniä.

Ja rasismia ja ennakkoluuloja. Mutta eivät ne kirjaa pilaa! On helppo nähdä, että sanavalinnat kuten alkuasukas tai sekarotuinen heijastavat tiettyä aikakautta. Kirjan henkilöt ovat varsin ennakkoluuloisia toisiaan kohtaan. Katolisella ja anglikaanisella papilla on vaikeuksia sietää toisiaan, mutta onneksi he voivat yhdessä kummastella alkuasukaspappeja. Muslimi ja hindu eivät aina ymmärrä toisiaan. Vaeltava lama herättää kummastusta kaukana kotiseuduistaan. Kirjan kertoja kuvaa kuitenkin kaikki keskenään ulkoisesti niin erilaiset ihmiset sisäisesti samanlaisina. Kaikista hahmoista löytyy niin koomisia kuin arvostettavia piirteitä. Kertojalle – ja Kimille – kaikki ovat vain ihmisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti