tiistai 23. helmikuuta 2021

Helmikuun luetut 1: Maria Peura

Sanoista tekoihin: varasin Maria Peuran kirjoja kirjastosta ja luin niitä helmikuun alussa. En yleensä tykkää kirjoista, joissa on paljon luontokuvausta ja/tai rönsyilevää sisäistä puhetta. Molemmat piirteet ovat Peuran kirjoille erittäin tyypillisiä. Silti pidän hänen kirjoistaan ja niiden kielestä. 


On rakkautes ääretön

Peuran esikoisromaani kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka asuu isovanhempiensa kanssa, koska hänen vanhempiensa "pitää korjata koti". Tiesin lukeneeni tämän jo aiemmin, mutta en muistanut siitä mitään, joten varasin tämänkin. Oletettavasti aivoni ovat sulkeneet kirjan tapahtumat mielestäni liian raskaina. Ukki käyttää Saaraa seksuaalisesti hyväkseen ja mummo ummistaa silmänsä Saaran ahdistukselta. Toisen lukukerran jälkeen pystyn analysoimaan lukemaani vähän tarkemmin: Peura kuvaa insestiä lapsen silmin ja lapsen näkökulmasta hurjan taitavasti. Saara pakenee mielikuvitusmaailmoihin, jotka yhdistyvät todellisiin tapahtumiin niin, että romaani muistuttaa välillä maagista realismia. Luontokuvaukset ovat upeita, rinnastukset Mukkaan ja Laestadiukseen ovat ansaittuja.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:

  • 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin ajoittain ja metsän kuvaukset ovat keskeisessä osassa)
  • 19, kirjassa leikitään
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Vedenaliset

Tämä romaani kertoo Mirjasta, joka elää kalastajavanhempiensa kanssa saarella erillään muusta yhteiskunnasta. Aikuisena Mirja muuttaa Tampereelle ja yrittää siellä löytää omaa olemisen tapaa. Kirjan kantava teema on siirtymä erillisyydestä ja erakkomaisesta elämäntavasta yhteyteen muiden kanssa. Samalla löytyy tasapaino oman menneisyyden kanssa. Romaanina tämä oli kiinnostava, mutta ajassa ja paikassa siirtyillään niin paljon, että se saattaa tehdä lukemisesta hankalaa. Itse pääsin nopeasti juoneen kiinni, koska Antaumuksella keskeneräinen -päiväkirjassa Peura kirjoittaa juuri tätä romaania, ja sen teemat ja osittain juonikin olivat jo tuttuja.

Helmet-lukuhaaste:

  • 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  • 6, kirja kertoo rakkaudesta
  • 11, kirja kertoo köyhyydestä
  • 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  • 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  • 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  • 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.


Tunkeilijat

Tunkeilijat-novellikokoelman henkilöistä, tapahtumapaikoista ja tapahtumista löytyy koko elämän kirjo. Tekstejä yhdistää kuitenkin usein jonkinlainen rajalla oleminen, vieraaseen astuminen ja oman elämän nurinpäin kääntyminen. Monet tarinoista kertovat vuoden 2015 Euroopan pakolaiskriisistä, sekä lähtijöistä (tai tulijoista, riippuu näkökulmasta) että vastaanottajista. Pidin näistä novelleista valtavasti! Peura hyppää kevyenoloisesti hahmosta ja näkökulmasta toiseen ja tavoittaa jotakin olennaista jokaisesta henkilöstään. 

Kesken kirjan minusta alkoi tuntua siltä, että olen lukenut monet näistä novelleista jo aiemmin (ja osaa en muistanut lainkaan). Kävin kytkemässä Helmet-historiassa päälle lainaushistorian, ja manasin itseäni, etten ole sitä jo aiemmin tehnyt. Seuraavalla kerralla, kun tämä olo iskee, minulla on todisteita!

Helmet-lukuhaaste:

  • 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  • 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti