Tykkään Philip Teirin romaaneista. Hänen kielensä on väljää, jopa lakonista. Lauseet ovat selkeitä, eikä tekstissä ole turhaa kuvailua (jota monissa kirjoissa on ja josta en hirveästi tykkää). Olen lukenut Teiriä sekä ruotsiksi että suomeksi, ja mielestäni käännökset tavoittavat hienosti alkuperäisen tekstin sävyn. Neitsytpolku kertoo kirjailijamiehestä, joka elää ihan onnellista perhe-elämää, mutta ihastuu ja rakastuu satunnaiseen tuttavaan.
Teir käsittelee tutuntuntuisesti ihastumista ja rakastumista, sitä, kuinka toinen vain tuntuu oikealta. Samaten lapsiperhearjen ja myöhemmin uusperhehetkien kuvaukset ovat tosi aitoja ja tunnistettavia. Lukiessa oli helppo nähdä sellaiset askelmerkit, jotka johtivat ensiperheen hajoamiseen, pettämiseen ja uuteen suhteeseen. Niitä ei erityisesti alleviivattu, mutta koska tekstissä ei ollut mitään ylimääräistä, ne erottuivat sieltä selvästi.
Minua viehättää myös Svenskfinlandin kuvaus, joka tulee esiin sivulauseissa ja pienissä eleissä. Minulle sellaiset yksityiskohdat ovat nykyään tuttuja, mutta jos suomenruotsalaisuus ei ole osa omaa arkea, saattavat ne olla jopa eksoottisia, pieniä kurkistusikkunoita vähemmistön elämään.
Helmet-lukuhaastekohdat
- 6, kirja kertoo rakkaudesta
- 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
- 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
- 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
- 38, kirja on käännetty hyvin (kääntäjä Jaana Nikula)
- 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti