Kovasti olen taas kuunnellut kirjoja. Ihan oikeassa ovat mainokset, kun väittävät, että äänikirjat saavat ihmiset innoissaan siivoamaan ja leikkaamaan ruohoa. Minä olen juuri se tyyppi, joka ei voi vain maata sohvalla kuuntelemassa, vaan pitää samaan aikaan tehdä jotakin. Nyt olen vaihtanut Storyteliin, josta tykkään enemmän kuin Suomalainen Plussasta. Nextory, Bookbeat ja Storytel ovat keskenään hyvin samanlaisia, enkä oikeastaan osaa sanoa, mikä on suosikkini.
Hannele Mikaela Taivassalo: I slutet borde jag dö
Lyhyt romaani kertoo siitä, millaista on elää toisena naisena. Minä-muodossa kirjoitettu teksti avaa tunteita ja tarjonnee samaistumispintaa samassa tilanteissa olleille. Minä en saanut tästä oikein otetta.
Kaisa Pulakka: Kurittomat. Jumalattaria, nykynaisia ja muita kauheita akkoja.
Tähän kirjaan ja sen tarinoihin oli helppo samaistua, vaikka tarinoissa kerrottiinkin myyttien vahvoista ja pahansisuisista naisista. Tässä kirjassa yhdistyvät kulttuurihistoria, nykyaika ja kirjailijan omat kokemukset, ja kokonaisuudesta tulee samaan aikaan viihdyttävä ja sivistävä.
Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät
Tämä kirja on oikein perinteinen lukuromaani, ja sellainen toimii myös hyvänä kuunteluromaanina. Tarina etenee kronologisesti ja lukijan/kuuntelijan on helppo pysytellä mukana. Tämä nimenomainen tarina kertoo Jurista ja alkaa hänen 5-vuotispäiviltään Pietarista. Sitten vanhemmat vangitaan, Juri muuttaa isovanhempien kanssa Uzbekistaniin, sitten isosiskon kanssa takaisin Pietariin, opiskelee, perustaa perheen ja lopulta päätyy Turkuun maahanmuuttajana. Ihailen tapaa, jolla Soudakova kuljettaa oman sukunsa tarinaa kunnioittavasti, kevyesti, olennaiseen keskittyen.
Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti. Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta.
Joku jossain internetixissä kehui tätä kirjaa ja tämä mielipide nousi mieleeni, kun teos pullahti Storytelin näytölle. Normaalisti olisin svaipannut vasemmalle, mutta päätin ottaa kirjan kuuntelun - ja toivoin myös, että saisin tällä kuitattua puuttuvan haastekohdan
- 40, kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista.
Kyllä tässä puhuttiin jonkin verran ankeriaasta eläinten oikeuksien kannalta, mutta lisäksi opin ihan hirveästi ankeriaasta. Tykkäsin myös siitä, että kirja kertoi isän ja pojan suhteesta (ihan kuin otsikkokin lupasi, mutta enhän minä sitä nähnyt lukea puhelimen näytöltä).
Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat.
Hauskoja ja kuvottavia sattumuksia sairaalasta ja synnytysosastolta. Ei synnytyspelkoisille eikä ruokapöytään.
Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta. Näin aloin käyttää rahojani paremmin.
Nyt olen ajan hermolla: tämä kirja julkaistiin viime viikolla. Suoraa puhetta raikkaalla ja humoristisella tyylillä rahasta ja turhasta kulutuksesta ja siitä, mitä sille voisi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti