Tammikuun luetut 1

On taas uuden Helmet-lukuhaasteen aika. Lukemiseen en ole väsynyt, mutta listaaminen ja bloggaaminen on tuntunut viime aikoina puuduttavalta. Hetken jo harkitsin, etten osallistuisi vuoden 2021 lukuhaasteeseen, mutta kun haaste julkaistiin, alkoi sormia syyhyttää. Kokeilen kuitenkin kirjoittaa lukemastani vähän eri tavalla, vain lyhyinä lukuvinkkeinä.

Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito

Tätä tietokirjaa hehkutettiin kovasti noin vuosi sitten, joten laitoin sen kirjastossa varaukseen, ja sain vihdoin vuodenvaihteessa luettavakseni. Ajattelin etukäteen sen olevan hieman ärsyttävä ja erittäin amerikkalaishenkinen self-help-opus, mutta itse asiassa se olikin hyvin kiinnostava kooste siitä, miten aika vaikuttaa ihmisten toimintaan. Kirjassa käsitellään erilaisia alkuja, keskikohtia ja loppuja, ja esimerkit ovat todella kiinnostavia - vaikka välillä lähinnä hauskoja anekdootteja. Alussa puhuttiin myös erilaisista vuorokausirytmeistä, ja kirjassa on paljon vinkkejä siihen, miten kannattaa itse omat toimensa ajoittaa, jotta niistä saa eniten irti.

Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin

• 24, kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki (johon itse sen sijoittanen)
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta

Tämän romaanin ostin Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä hetken mielijohteesta. Autofiktiivinen romaani kertoo Carolinasta, jonka mies kuolee vähän päälle kolmikymppisenä, kun parin poika on alle vuoden ikäinen. En ollut tästä romaanista kuullutkaan ennen kuin itse bongasin sen, ja nyt sen jälkeen se on tullut monessa paikassa vastaan - ja monet ovat siitä tykänneet. Se kertoo hyvin samaistuttavasti yllättävästä yksin jäämisestä, suruprosessista, vanhemmuudesta ja vähän uusperheestäkin. (Uskokaa minua, olen kokemusasiantuntija joka kohdassa.) 

Tämä sopii lukuhaasteen kohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (Tähän voisin sijoittaa tämän!)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

Sain joululahjaksi lempidekkaristini uusimman! Tällä kertaa komisario Armand Gamache on lomalla metsän keskellä eksklusiivisessa quebeciläisessä hotellissa, jossa äveriäs suku viettää omaa sukukokoustaan. Murhahan siitä seuraa, ja Gamachen loma keskeytyy. Tunnelma säilyy kuitenkin leppoisana murhatutkinnankin ajan. Vielä en ole kyllästynyt näiden dekkareiden lempeään ja humoristiseen tunnelmaan.

Sopii haastekohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 12, kirjassa ollaan metsässä
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä (sähkökatkon ajan!)
• 19, kirjassa leikitään
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 35, kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (Tämä voisi olla minun haastekohtani!)
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 38, kirja on käännetty hyvin
• 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia
• 46, kirjassa syödään herkkuja (ja ai että, millaisia kuvauksia niistä onkaan!).

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo

Tämänkin sarjakuvan sain joululahjaksi. Kirjassa on useita lyhyitä tarinoita, jotka kertovat usein naisista julkisuuden mieshenkilöiden takana. Tiukkaa feminismiä ja paljon huumoria. 

Haastekohdat

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (yhden heistä, saatan sijoittaa tämän tähän)
• 26, elämäkerta henkilöstä, joka on elossa 
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Canthin Papin perhe täyttää 130 vuotta tänä vuonna, ja eräässä masalalaisessa teatteritalossa vietetään Canthin juhlavuotta. Eräs perheenjäseneni on mukana produktiossa, joka hyödyntää Rouva C:tä. Minäkin hyödyndsin tilaisuutta ja lainasin ko. kirjan perheenjäseneni yöpöydältä. Tykkäsin kovasti tästä romaanista, joka keskittyy Minna ja Ferdinand Canthin suhteeseen ja siihen, miten Minnasta tuli se vahva ja itsenäinen nainen, jona hänet tunnemme. Erityisen mukavaa oli lukea seminaarikaupunki Jyväskylän kuvauksia; siellä minäkin olen nuoruuttani viettänyt.

Haastekohdat

• 2, kirjan on kirjoittanut opettaja (Tähän voisin sijoittaa tämän romaanin!)
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (se sama elämäntuska, tässäkö tämä kaikki on?!)
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
• 19, kirjassa leikitään
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

M.R.C. Kasasian: The Secrets of Gaslight Lane (The Gower St. Detective 4)

Törmäsin tähän uuteen dekkarituttavuuteen sattumalta kirjastossa. Omaperäinen etsivä Sidney Grice ja hänen suojattinsa March Middleton ratkaisevat murhia 1800-luvun lopun Lontoossa. Gricen hahmossa yhdistyvät Sherlock Holmes ja The Big Bang Theoryn Sheldon Cooper. March on moderni nuori nainen, joka ei jää kyvykkyydessä jälkeen holhoojalleen.

Haastekohdat

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (Kirjassa on palveluskuntaa vaikka millä mitalla, ja tämä voisi olla minun haastekohtani.)
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 41, kirjassa matkustetaan junalla.

Kehtolaulu

Luin joulunpyhinä Leïla Slimanin Kehtolaulun. Se kertoo pariisilaisesta perheestä, joka palkkaa lastenhoitajan. Ranskassa tämä kirja nousi saman tien klassikoksi, koska siinä käsitellään avoimesti niitä tunteita, joita lastenhoitajan palkkaamiseen liittyy; kuinka lastenhoitaja samaan aikaan on osa perhettä ja silti ulkopuolinen, kuinka lastenhoitaja usein näkee lapsia enemmän kuin vanhemmat, mutta silti hänet voidaan erottaa varoittamatta, kuinka alaan liittyy paljon piiloon jäävää epätasa-arvoa ja huonoa kohtelua.

Suomessa lastenhoitajat ovat harvinaisia eikä kirja tule samalla tavalla iholle, mutta jännittävä se on! Kirja alkaa siitä, että lastenhoitaja on surmannut kaksi hoitolastaan ja yrittänyt ottaa hengen myös itseltään. Sen jälkeen tarinaa aletaan keriä auki siitä, kuinka Massén perhe palkkaa täydellisen lastenhoitajan Louisen. Alussa kaikki sujuu erinomaisesti, mutta vähitellen idylli alkaa säröillä.

Kirja ei ole mikään tiiliskivi ja Slimani kirjoittaa suoraviivaista kieltä, joten tähän on helppo tarttua. Vähäeleisesti, lähes lakonisesti, lukijan eteen rakentuu hurja tarina, joka käy loppua kohti suorastaan hyytäväksi. Sattumoisin olen lukenut kirjan ensimmäisen luvun myös ranskaksi. Jos jotakuta kiinnostaa, niin romaanin ranska ei ole erityisen vaikeaa, vaan tämän olisin voinut lukea myös sillä kielellä. Tekstin pienet finessit olisivat kuitenkin jääneet tavoittamatta, joten olen tyytyväinen, että luin tämän suomeksi ja ymmärsin pienimmätkin viittaukset. Uskon, että ilman niitä kokonaisuus olisi jäänyt valjummaksi.

Painajaisia vai unelmia?

Näemmä lukemistoni on tänä syksynä painottunut aika kevyeen kirjallisuuteen. Sille on ollut tilausta syysväsymyksessä. Välillä on kuitenkin mukava lukea jotakin, joka laittaa ajatukset hetkeksi vähän solmuun. Yksi hyvä valinta niihin hetkiin on Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet.

Se on episodiromaani, jossa kertoja siirtyy Euroopan sisällä maasta ja ajasta toiseen. Eri episodeja yhdistävät kuitenkin romaanin henkilöt, joiden välillä on erilaisia siteitä. Romaanin tapahtumat ulottuvat 1980-luvun alusta 2020-luvun puoleenväliin. Romaanin henkilöt ovat usein keskellä jotakin merkittävää historiallista tilannetta, ja heidän toimintansa on tilanteen kehittymisen kannalta ratkaisevaa. 

Tapahtumat rikkovat usein todellisuuden rajoja: tapahtuu jotakin, mikä ei ole arkijärjellä selitettävissä. Tämä kirja kutittelee minun aivojani hyvällä tavalla: mitä ihan oikeasti voi tapahtua, kuinka paljon yhden ihmisen valinnoilla on merkitystä, miten monella tavalla me ihmiset olemmekaan sidottuja toisiimme. Tässä kirjassa on paljon syvyyttä. Silti se on ohut sekä helppo ja nopea lukea - ominaisuuksia, joita minä kiireen keskellä arvostan. 

Murhia maalaiskylässä

Tykkäätkö neiti Marplesta? Ja Midsomerin murhista? Siinä tapauksessa sinun kannattaa lukea M.C. Beatonin Agatha Raisin -dekkareita.

Minä en ollut niistä koskaan kuullutkaan, mutta kirjastosta nappasin mukaani Hiss and Hers -romaanin. Se on lämpimän humoristinen dekkari, joka sijoittuu maalaisidylliin ja jonka henkilöhahmot ovat sympaattisia karikatyyreja. Kymmenlukuisen tarinan aikana tapahtuu monta murhaa, mutta väkivallalla ei mässäillä. 

En lähde näitä erikseen metsästämään, mutta voisin lukea toisenkin samanlaisen viltin alla glögimuki kädessä tai riippumatossa GT:tä siemaillen. Ai juu, näissä juodaan ja tupakoidaan yllättävän paljon - ei siis sovi välttämättä esim. tupakkalakkolaisille.

Petit pays

Yksi suosikkipodcastaajistani, Innerfrenchin Hugo, suositteli keskitason ranskan lukemisharjoitukseksi Gaël Fayen Petit pays -romaania. Minähän tilasin sen samana päivänä Fnacista. Kullanarvoinen vinkki: Fnac toimittaa ranskankieliset kirjat kotiovelle tai lähipostiin nopeammin ja samaan hintaan kuin esim. Ad Libris. 

Petit Pays [suomeksi pieni maa] kertoo 12-vuotiaasta Gabysta, joka asuu 1990-luvun alkupuolella Burundissa. Gabyn isä on ranskalainen ja äiti ruandalainen. Tämä romaani osuu täsmällisesti nuortenkirjagenreen. Siinä seuraillaan poikajoukon edesottamuksia ja Gabyn lapsuuden päättymistä. Onpa mukaan päässyt suorastaan kliseinen kohtaus siitäkin, kuinka Gaby löytää kirjojen maailman naapurinrouvan myötäavustuksella. En osaa arvioida, onko kohtauksen kuvaus taikka vaikka kieli kliseistä, koska kirja on tosiaan ranskaksi, mutta sitä voin kehua, että kieli on selkeää ja ymmärrettävää.

Gabyn arjen kohelluksen taustalla on kuitenkin suurempi kuva: Ruandan sisällissota, jonka mellakointi laajenee Burundiinkin. Vaikka itsekin olen tätä sotaa seurannut mediasta, antaa romaani sisäpiiriläisen näkemystä. Muutenkin tykkäsin tästä kirjasta siksi, että se vei minut itselle vieraaseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Pääsin näkemään Gabyn arkea Gabyn silmin. 

Paperilla toinen

Varasin Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -romaanin kirjastosta, koska niin moni sitä kehui. Sain odotella sitä koko vuoden 2020, mutta kyllä se oli venailun väärti!

Romaani kertoo kolmikymppisestä naisesta, joka käy retrospektiivisesti läpi elämäänsä, seksisuhteitaan ja seksuaalisuutensa kehittymistä. Tai ehkä pitäisi sanoa, että seksuaalisuus on näkökulma, jonka kautta käsitellään omaksi itseksi kasvamista, aikuistumista, vastuunottoa omista tunteistaan ja toisaalta sitä kasvun prosessia, jossa ei enää halua miellytä ketään, vaan haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.

Iso osa romaania on äitiys, äidiksi tuleminen ja pienen lapsen äitinä oleminen. On helppo tunnistaa itsensä kertojan tunteista ja ajatuksista, vaikka omat lapset eivät enää pieniä olekaan ja ajatukset ovat ehtineet vaihtua moneen kertaan. Samaten seksikumppanien ja -suhteiden kuvaus herättää monia tunnistamisen kokemuksia.

Romaanin luvut ovat lyhyitä, kevyitä lukea, välillä humoristisiakin. Silti teksti pakottaa ajattelemaan ja näkemään tuttuja asioita uudesta vinkkelistä. Luulen, että tämä romaani resonoi erityisesti naisissa, jotka ovat eläneet seksuaalisesti aktiivista elämää, mutta toivoisin, että muutkin lukisivat tämän ja kurkistaisivat näihin ajatuksiin.

Läsnäolon harjoitteluun

Olin joulukuun alussa viikon lomalla, mutta en lukenut yhtään romaania! Sen sijaan harjoittelin läsnäoloa kahden kirjan avulla. Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit koostuu erillisistä, lyhyistä teksteistä. En tiedä, ovatko nämä Hidasta elämää -sivustolta (jonka perustaja Wikström on), mutta ne voisivat olla, koska ne ovat kolumnimaisia tai blogimaisia yhteen asiaan keskittyviä juttuja, jotka ohjaavat lukijan jonkin puoliksi pureskellun ajatuksen äärelle. Osa niistä on varsin oivaltavia, lähes kaikki hyvinkin luettavia. Tätä kirjaa olisi pitänyt lueskella silloin tällöin pidemmän ajan aikana, koska lyhyellä aikavälillä luettuna tekstit ja ajatukset sekoittuvat toisiinsa. Se on silti oikein kiva ja hetkeen sitova kokemus, jota täydentää upea valokuvakuvitus.

Aaro Löfin Rohkea elämä. 7 askelta todelliseen muutokseen. on myös kirja, jota ei ole tarkoitettu luettavaksi yhden viikon aikana. Se kertoo, kuinka havahtumalla todellisuuteen opimme läsnäoloa. Vähitellen tuo läsnäolo johtaa avoimeen olotilaan, jossa tunnemme olevamme yhtä maailman kanssa. Jepjep, kovin syviin vesiin tai korkeisiin sfääreihin mennään, mutta Löfillä on paljon hyviä ajatuksia siitä, mitä läsnäolo on, ja kirjassa on paljon käytännön harjoituksia. Uskontotieteilijänä [Olen ihan oikeasti myös sellainen!] on kiinnostavaa huomata, miten Löf yhdistelee erilaisten perinteiden harjoituksia. Samaa kokemustahan (läsnäoloa, sisäistä rauhaa, rakkauden kokemusta, nirvanaa jne.) kaikissa uskonnoissa tavoitellaan erilaisin keinoin, meditoimalla, rukoilemalla tai tanssimalla transsissa. Toistaiseksi pysyn itse uskontojen järkeistäjänä, mutta ehkä tästä valutaan pikkuhiljaa todellista läsnäoloa kohti!