keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Unelmien Barcelona

Minun unelmieni Barcelona on Carlos Ruiz Zafonin kirjoissa. En pääse sinne, enkä oikeastaan haluakaan - Espanjan historia ei ole oikeastaan mitään kauhean kaunista koettavaa. Siltikin historian rumuuksien sekaan voi onnistua punomaan uskomattoman kauniita tarinoita.

Luin Tuulen varjon aika pian sen suomentamisen jälkeen ja ihastuin. Täysin ja kokonaan. Enkelipelikin tempaisi mukaansa tuohon utuiseen mutta silti väkevään maailmaan, jonka Ruiz Zafon rakentaa. Nyt pyysin ja sain joululahjaksi Taivasten vangin. Tässäkin kirjassa oli kaikki se, mikä näissä kirjoissa vetää puoleensa: jännitys, huumori, uskomattoman kuvainnollinen kieli ja (tällä kertaa vain hitunen) romantiikkaa. Mutta tarina... Siitä jäi puuttumaan jotakin. Tai ehkä ongelma oli nimenomaan siinä, että muista kirjoista on puuttunut jotain, jota tämä kirja täydentää. Vaikka näistä kirjoista sanotaan, että jokaisen voi lukea omana teoksenaan, tuntuu tämä kirja välillä ratsastavan muiden maineella. Tosin kahdesta aiemmasta teoksesta jääneitä langanpäitä tarina sitoo hienosti yhteen - ja rakentaa myös uusia alkuja. Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjaan on tulossa vielä neljäskin kirja. Kyllä minä senkin luen; joitain asioita ei halua jättää tekemättä edes pettymyksen riskin uhalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti