Veljen kihlattu luki joululomalla lahjaksi saamaansa Gillian Flynnin Kiltti tyttö -kirjaa. Yhtenä iltana hän lähti juhlimaan ja kirja jäi kotiin. Koska minulla ei ollut juuri sillä hetkellä mitään kesken, tartuin siihen. Flynnin kirjoja on ilmestynyt meille kotiin viime aikoina englanninkielisinä, ja se oli varmasti osasyy siihen, että halusin itsekin tutustua kirjailijaan. Ennen joululomaa ei ollut oikein aikaa perehtyä niihin sen tarkemmin, mutta kun se kirja ihan siihen minun eteeni houkuttelevasti jätettiin, olihan sitä pakko vilkaista. Suomeksi sitä ehti sitäpaitsi lukea hirmuisella vauhdilla! Veli ja kihlattunsa lähtivät omaan kotiinsa jo seuraavana päivänä, mutta siinä vaiheessa minä olin päässyt puoleenväliin kirjaa. Sain myös vinkin, että kun toinen osa alkaa, ei kirjaa voi enää lainkaan laskea käsistään. Luonnollisesti, kun itse pääsin kotiin, etsin käsiini Gone Girl -pokkarin.
Olipas hurja tarina (ja kuulemma kaikki Flynnin tarinat ovat aika hurjia ja vähän kieroja ja outoja) rakkaudesta ja parisuhteesta, samoin kuin niistä ihmisistä, joista parisuhde muodostuu. Amy ja Nick ovat melko tavallisen oloinen pari siihen asti, että Amy heidän viidennen hääpäivänsä aamuna katoaa. Miten, miksi ja minne - siitä saa lukija itse ottaa selvän. Flynnin kirjat ovat jännäreitä, vähän dekkarimaisiakin, koska niissä selvitetään outoja rikoksia ja niihin liittyviä salaisuuksia. Eivät nämä kuitenkaan mitään perinteisiä dekkareita ole eivätkä sovi kaikille dekkarien rakastajille. Minusta tämä oli aika kivan kiero tarina, ja hirveän kiinnostava oli myös kirjan psykologinen puoli - ajatukset siitä, mikä ajaa ihmisen rikoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti