Romaani kertoo risteilystä Antarktikselle. Laivan kyydissä ovat kolmikymppinen ja lapseton Wilma, samanikäinen eronnut ja lapsensa menettänyt Thomas, pitkälle eläkeikään ehtinyt maailmanmatkaaja Alba ja aika monta kanssamatkustajaa. Kolme nimeltä mainittua ovat kuitenkin tarinan pääkertojat, joiden silmin tapahtumia kuvataan.
Romaani on positiivisella tavalla kevyttä luettavaa: teksti kulkee, on täynnä humoristisia havaintoja ja kirjan juoni tähtää onnelliseen loppuun. Välillä kirja on jopa silkkaa hömppää romanttisine juonikuvioineen ja siksikin, että henkilöt ovat kovin litteitä ja karikatyyrimaisia. Kirjassa käsitellään kuitenkin myös vakavia asioita, esimerkiksi sitä, miten ihminen vastoinkäymisiä kohtaan. Alkaa tuntua varsin tyypillisesti ruotsalaiselta tällainen hömppään sekoittuva vakavien asioiden pohdinta. En mitenkään vastusta sitä: mukavan lukukokemuksen täydentää se, että kirjan syvällisemmät teemat jäävät hetkeksi päähän pyörimään.
Meillä tästä kirjasta tykkäsi niin mies kuin minäkin, joten ihan tyypillisestä rakkaushömpästä ei kuitenkaan ollut kysymys. Voisin kuvitella, että kirja henkilöidensä vuoksi saattaa kiinnostaa myös eroisiä tai Parkinsonin tautiin sairastuneita. Ja matkustamisesta innostuvia! Kirjassa kuvataan risteilyä, maisemia ja eläimiä niin elävästi, että matkakuume herää väkisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti