Antakaa heille anteeksi

Sain joululahjaksi Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaanin. Säästelin sen lukemista aika pitkään, koska luulin, että niin paksu kirja ja vielä Finlandia-voittaja vaatii tietynlaisen mielentilan. Siis skarppia läsnäoloa ja asennetta, joka vie kivenkin läpi. Olin väärässä, sillä tämä romaani oli yllättävän mukaansatempaava ja helppolukuinen. Vaikka sisältö on varsin painava, on romaanin kerronta todella taitavaa ja sujuvaa. Lukemista hidasti lähinnä se, että kerronta vei vääjäämättömästi kohti loppua, joka ei tulisi olemaan onnellinen, enkä minä halunnut sinne.

Jokohan kaikki tietävät, mistä romaani kertoo? Minä en oikeastaan tiennyt. Tai olin lukenut, että se kertoo eläinkokeista, mutta oikeastaan perhesuhteista. Näiden lisäksi se kertoi siitä, kuinka teknologia ja suuryritykset saavat yhteiskunnassa koko ajan lisää valtaa, ja siitä, kuinka yhden ihmisen elämällä on samaan aikaan aivan mitätön ja mittaamattoman suuri merkitys. 

Kirjan päähenkilö on amerikkalainen tiedemies Joe, joka on menettänyt kontaktin suomalaiseen ex-vaimoonsa ja erityisesti parikymppiseen Samuel-poikaansa, joka on oikeastaan kirjan toinen päähenkilö. Nyt hänellä on uusi perhe - vaimo ja kaksi teini-ikäistä tytärtä - joka joutuu väkivaltaisten eläinaktivistien hyökkäyksen kohteeksi. Romaanissa ollaan monella eri aikatasolla: Samuelin vauva-aikana, Samuelin teini-iässä ja nykyajassa, jolloin Samuel on jo nuori aikuinen. Kertojina toimivat sekä Samuel itse, Joe että Alina, Samuelin äiti. Eri tarinoiden kautta lukijalle hahmottuvat sekä Joen että Samuelin elämänvaiheet.

Kirjan henkilöitä yhdistää se, mikä taitaa yhdistää kaikkia maailman ihmisiä: teemme suuria elämänvalintoja harkitsematta seurauksia. On kuitenkin mahdotonta nähdä omien valintojensa seurauksia vuosien tai vuosikymmenten päähän. On yritettävä valita tässä hetkessä oikein - ja ymmärrettävä, että tämän päivän pienet valinnat rakentavat tulevaisuuden. Tähän viittaa kirjan nimikin. Raamatunlause kuuluu kokonaisuudessaan: "Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Ei kukaan tahallaan valitse väärin, mutta romaanikirjailija voi näyttää, miten yhden hetken oikeat valinnat osoittautuvatkin vääriksi tulevaisuuden kannalta. 

Valtonen pyörittelee kirjassa monenlaisia teemoja ja filosofisia kysymyksiä suvereenisti. Tapahtumat, henkilöt ja teemat kietoutuvat yhteen kokonaisuudeksi, joka saa pysähtymään ja pohtimaan. Ei ole mikään ihme, että tämä kirja voitti Finlandian. Se on teemoiltaan todella ajankohtainen, mutta myös hienosti kirjoitettu. Ja vaikka loppu onkin surullinen, ei romaani oikeastaan voisi päättyä toisin. Loppujen lopuksi kaikki menee niin kuin pitääkin: isä ja poika löytävät toisensa, mutta koska toista ei voi koskaan todella tavoittaa kuin hetkellisesti, ei se onnistu tässäkään kirjassa.