Helioskatastrofi

Kesään kuuluu Knausgård, ja mulla onkin jo Karl Oven kolmonen hyllyssä vuoroaan odottamassa. Tänä kesänä laajensin vähän uuteen suuntaan tätä villitystä; kirjastossa silmiini osui nimittäin Linda Boström Knausgårdin Helioskatastrofi. Pakko myöntää, etten varmaan muuten olisi sitä huomannutkaan, mutta kun nimi osui silmiini, oli heti pakko selvittää, minkälaista tekstiä kirjoittaa se Linda, josta Karl Ove kirjoittaa. (No eihän se tietenkään ole oikeasti juuri sellainen se Linda, vaan Karl Oven kirjoissa esiintyy tietynlainen Linda-niminen hahmo, jolla on joitakin yhtymäkohtia [Karl Oven kirjailijaminän] todellisuuteen. Mutta hitto että jätkä on onnistunut luomaan kirjailijaminälleen tarinan, josta ei voi olla kiinnostumatta!)

Helioskatastrofi kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, joka ilmestyy kuin tyhjästä pohjoisruotsalaiseen pikkukaupunkiin. Tyttö etsii paikkaansa yhteisössä, jota kirja myös kuvaa. Tarina tarjoaa paljon tulkintamahdollisuuksia: sitä voi lukea taianomaisena mysteerinä tai kuvauksena mielen hajoamisesta. Joka tapauksessa tarina kiskaisee mukaansa; minun ainakin oli pakko lukea koko ajan eteenpäin lisäinformaation toivossa. Kerronta on eleetöntä mutta herkkää. Kertojanääni on tytön, ja mielestäni kerronta tavoittaa hyvin tämän hahmon sisäisen puheen.

Tarina loppuu kirjan loppuun, vähän yllättäenkin. Kirjan unenomainen tunnelma säilyy silti lukemisen jälkeenkin - tätä tarinaa ei edes halua selittää ihan valmiiksi. Mysteeri on helpompi kohdata kuin tosielämän ikävät ja kipeät realiteetit.