Viime aikoina olen käynyt teinin huoneessa ryöväämässä luettavaa. Rachel Rileyt ym. teinihömppä on ihanaa höttöä pitkien työpäivien päälle.
Lukee se onneksi myös oikeita kirjoja, esimerkiksi Minä olen Malala oli kaiken maailman hottisvampyyrien ja taisteluiden tulevaisuuden maapallosta välissä pinossa. Totta kai halusin lukea sen, koska kaikista lehtijutuista huolimatta minä en oikeastaan tiedä, kuka Malala on.
Vaikea sitä on lukemisen jälkeenkään tietää, koska Malalalla on melkoinen sädekehä, jota tämä kirja ei millään tapaa pyri riisumaan. Se antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaista elämä Pakistanissa on - ja on ollut varsinkin terrorisminvastaisen taistelun aikana. Teinille on varmasti avartavaa lukea siitä ristiriidasta, että Pakistanissa YouTubesta voi katsoa samoja videoita kuin länsimaissa tai jutella kaverien kanssa meikeistä, mutta että samaan aikaan koulumatkalla saattaa joutua pahoinpidellyksi vain siitä syystä, että haluaa käydä koulua.
Siksi Malalakin on niin mielettömän hieno: ihan tavallinen tyttö, joka vain haluaa, että jokainen tyttö pääsee kouluun, ja on valmis sanomaan sen ääneen kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti