Sali

Luin kesällä myös Jarkko Tontin Sali-romaanin. Olen kyllä seuraillut Tontin uraa, mutta aika vähän lukenut hänen teoksiaan. Syy seurailuun on se, että opiskelimme Jarkon kanssa Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla samaan aikaan. Syy vähään lukemiseen on sitten varmaan se, että hänestä tuli kirjailija ja minusta ei (ainakaan vielä).

Sali kertoo Samista, Oikeusministeriön juristista, hänen entisestä tyttöystävästään Karoliinasta, eduskunta-avustajasta, ja Pirkosta, Samin eläkkeelle jääneestä naapurista. Kolmea erilaista päähenkilö yhdistää sama kuntosali.

Romaani on kaikkien kolmen päähenkilön kasvukertomus. Samin ja Karoliinan tarinat kehittyvät hienosti, kun taas Pirkon tarina jää vähän ohuemmaksi. Toisaalta hän onkin koko romaanin ajan tarkkailijan roolissa; Pirkko pitää eläkepäivillään blogia, jossa hän ruotii kanssaihmistensä edesottamuksia. Pirkon kertojanäänen kautta kuva varsinkin Samista, mutta myös Karoliinasta, tulee kattavammaksi.

Molemmat, Sami ja Karoliina, käyvät läpi päättyneitä parisuhteitaan, pohtivat töidensä mielekkyyttä ja etsivät suuntaa tulevalle. Naapurien vakoilun lisäksi Pirkko tekee sukututkimusta. Yllättäen päähenkilöiden sukujen tarinat risteävät myös menneisyydessä.

Mikään historiaan painuva kirjallisuuden klassikko Sali ei ole, mutta ihan toimiva romaani, joka käsittelee hieman kehonkuvan merkitystä nykymaailmassa, jonkin verran perheen ja suvun merkitystä yksilön elämässä ja paljon oman itsen, paikan ja tyytyväisyyden löytämistä.