19 Et pidä kirjan nimestä

Minä en ole mikään kauhujuttujen ystävä, ja siksi tämän kirjan nimi aiheutti minussa ikäviä väristyksiä. Nimittäin Riku Kauhasen Väärin haudattu sotamies. Kummitustarinoita Suomen taistelukentiltä. Jollain tapaa kirja kuitenkin kiinnosti, sanotaan vaikka, että puhtaasti folkloristisessa mielessä halusin tietää, millaisia ne sotakummitusjutut sitten ovat.

Aloitin kirjan lukemisen keskellä yötä mökkiympäristössä, ja pelkkä esipuhe sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Tästä eteenpäin luin kirjaa vain kirkkaassa päivänvalossa, ja sillä perusteella voin kertoa teille, etteivät ne sotakummitusjutut kovin kummoisia ole. Kirjassa kummitusjutut on koottu kronologisesti sota kerrallaan.Vanhimmat jutut ovat sellaisia kuin kummitusjutut aina: hevonen pysähtyy tiellä ja länkien läpi näkyy haamuja. Mielenkiintoista on lukea 1900-luvun sotien kummitusjutuista. Sisällisodan aaveet hakevat revanssia, mutta toisen maailmansodan aikaiset kummitukset ovat enemmän kauhuviihdettä tai kertojien itsensäkin harhoiksi arvioimia. Paikallishistoriallisesti tämä on ihan kiinnostava kirja, koska joku juttu löytyy melkein jokaisesta pitäjästä.

Kuva otettu keskellä yötä, ei kirkkaassa päivänvalossa.