Elän Helmet-lukuhaasteessani aikaa, jossa moni haastekohta on vielä tyhjä ja jossa moni kirja pääsee haasteeseen mukaan vähän puolivillaisin perustein. Virpi Hämeen-Anttilan Kirkkopuiston rakastavaiset pääsee kohtaan 30, kirjassa pelastetaan ihminen, sillä perusteella, että kyllä sille yhdelle todistajalle olisi voinut käydä huonosti, jos Karl Axel Björk ei olisi tullut väliin.
Taattua laatua nämä Björk-dekkarit. Minua kiehtoo aivan valtavasti 1920-luvun Helsinki, sen maisemat ja tuon ajan henkinen maisema, joka näkyy näissä kirjoissa hienosti. 100 vuotta sitten on eletty kiinnostavia aikoja, kun Suomi on ollut murroksessa ja uusi aika on kolkutellut ovella. Hämeen-Anttilan rikosjuonet myös paranevat kirja kirjalta. Näihinkin kirjoihin sukellan mielelläni yhden tarinan ajaksi. Pääsen suloiseen Helsinkiin ja tapaan vanhat tutut, joihin olen jo ehtinyt kiintymään. Vähän kipeää tekee palata kirjan sivuilta kevääseen 2020, jolloin ei flaneerata Espalla eikä juoda kaakaota Ekbergillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti