torstai 8. elokuuta 2013

Purjehdusloman antia

Varasin kahden viikon purjehdukselle reilusti lukemista, jopa yli tarpeen. Kuvan kirjoistakin yksi oli vielä reissun jälkeen kesken.

Tuen tarve -tenttiä varten luin kaksi oikeasti varsin hyödyllistä ja käytännönläheistä erityispedagogista teosta, jotka mukavasti valmistelivat työhönpaluuta. Erityisesti Koulusta selviytyminen -kirjassa oli paljon konkreettisia vinkkejä siihen, miten monenlaiset, häiritsevätkin, oppilaat saadaan motivoitua työntekoon. Kannattaa lukaista, jos on tarvetta tällaiseen tietämykseen työn puolesta.

Purjehtiessa saattaa tunnetusti ruveta vähän päätä kiristämään, kun vietetään paljon aikaa pienessä, septitankinhajuisessa tilassa isommalla joukolla. Näin kävi minullekin ja eksyin kauppaan (Nauvosta löytyy sellaisiakin!) etsimään viihdykettä ja lohduketta. Löysin kiinnostavan Språk-lehden, jossa käsitellään erilaisia ruotsin kielen ilmiöitä. Ihan ihanaa miettiä etymologioita ja muita ja ihanaa todeta, että ruotsi on niin hyvin hallussa, että lehden lukeminen tuntuu mielekkäältä ja viihdyttävältä! Siinäkin mielessä mukavaa, että on tuollainen lehti, kun mun henkilökohtainen ruotsivalmentajani ei ole yhtään sanojen alkuperästä kiinnostunut. Huomasin myös, että tokaluokkalaiseni on perinyt äitinsä kiinnostuksen sanoihin: "Mikä se bryn oikein on [sanassa ögonbryn]? Siihen löytyi kyllä valmentajaa kovistelemalla vastauskin.

Ainoa lomaromaani oli Alexander McCall Smithin The Sunday Philosophy Club. Minä en edes tiennyt, että Mma Ramotswen luoja on tehnyt tällaisiakin. Tämä oli ihan erilainen kuin Mma Ramotswet - tapahtumapaikka on Edinburgh, päähenkilö on varsin rikas nelikymppinen hienostonainen - mutta kuitenkin niin samanlainen siinä mielessä, että kirja on ensisijaisesti ihmisluonteen omintakeista pohdiskelua ja vasta toissijaisesti dekkari. Tosin monen mielestä dekkarius on varmasti kyseenalaista tämän kirjan tullessa kyseeseen. Ruotsalaisten dekkarien ystävä ei tähän ihastu, mutta Isabel Dalhousie -romaanit ovat mukavia makupaloja filosofisiin pohdintoihin tykästyneille.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Vähän niin kuin matkakirja

Joka loman aikaan pitää lukea jotakin, mikä liittyy loman ohjelmaan. Tänä kesänä matkustettiin Etelä-Ranskassa, ja matkan jälkeen kertasin lomatunnelmia lukemalla Peter Maylen The Marseille Caperin. Juonta ei kirjassa varsinaisesti ole, mutta Mayle osaa kuvailla ruokia, maisemia, turistikohteita ja tunnelmia. Kirjan lukaisee nopeasti, joten se sopii kesälomalaiselle mainiosti.

Mitähän lukisin purjehdusreissulla?

torstai 11. heinäkuuta 2013

Minä, ihan mummo

Luin elämäni ensimmäisen lailahirvisaaren. Sen 1,5 vuotta sitten joululahjaksi saamani Minä, Katariina -romaanin. Tunteeni ovat ristiriitaiset. Joskus yläasteiässä lueskelin kaariutrioita. Jännittävät historialliset tarinat ja romantiikka ajoivat ahmimaan. Minulle luvattiin, että tässäkin kirjassa on seksiä, mutta pyh! Ikääntynyt keisarinna muistelee rakastajiaan hyvin ylimalkaisesti, ja kirjan rajuimpia "paljastuksia" on se, että kuusikymppinen keisarinna pitää itsellään parikymppistä rakastajaa. Mutta minustakin on tullut niin keski-ikäinen, että jännittävämpää oli lukea Katariinan noususta keisarinnaksi. 14-vuotias Sophie matkustaa Stettinistä Venäjälle, kihlautuu ja menee naimisiin Pietarin kanssa, elää voimakastahtoisen keisarinna Elisabetin määräysvallan alaisena ja kasvaa 20 vuodessa vahvaksi naiseksi, joka on valmis ottamaan Venäjän valtaistuimen itselleen.

Tarina on vaikuttava, mutta toisaalta niin laaja, että välillä tuntuu siltä, ettei kirjailijakaan saa siitä kokonaan otetta. Tapahtumat soljuvat eteenpäin ja täyttävät kirjan sivut. Toisaalta tämä ilmaisutapa sopii vanhenevalle keisarinnalle, joka haluaa selittää oman menneisyytensä parhain päin. Todellisilla tapahtumilla ei ole niin väliä, tsarinnan tunteilla ja ajatuksilla on.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kesäloman self-help

Ehkä näistä jotakin hyödyllistä jää mieleen...

Vuoden mutsi ei ole sinänsä ajankohtainen, mutta on kiva tutkia, kuinka paljon oppaat vauvavuoteen muuttuvat niinkin lyhyessä ajassa kuin kymmenessä vuodessa.



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kesäloman herkut

Ei kannata odottaa paljon bloggausta tämän kesän kirjoista, erityispedagogiikan perusopintojen tenttikirjoista. Kyllä nämäkin kirjat ajatuksia herättävät, mutta ihan mielelläni säästän teidät tällaisilta ajatuskuvioilta: minun lapsenihan ovat ihan hulluja, ja sehän on itsestäänselvää, koska minäkin olen, ei kun ei, kyllä minun lapseni sittenkin ovat erittäin normaaleja, mutta minä olen hullu, koska olen valinnut tällaisen alan...

Ehkä mä ehdin joitakin dekkareita lukemaan reissuissa. Toivottavasti.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Ihme perhe

Kirjastokäynnillä tarttui mukaan saksalaisen David Safierin Happy Family. Takakansi lupasi viihdettä ja vauhdikasta menoa, mutta silti yllätyin saksalaisen viihdekirjallisuuden tyylistä. Tuli mieleen Neropatin päiväkirjat, joita 9-vuotias lukee; kuvituskin oli samanlaista. Juonikuviotkin olivat lähinnä lastenkirjallisuudesta tuttuja. Jos samanlainen tematiikka kuin Satunnainen-kirjassa (perheen jäsenten erillistymis- ja yhdentymisprosessi) kiinnostaa, tämä kirja tarjoaa viihteellisen vaihtoehdon. Jos omat lapset alkavat lähestyä jo teini-ikää, tätä voisi ehkä lukea kesämökillä ääneen iltaisin (jos teinit eivät olisi sulkeutuneet puhelimiensa kanssa ulkohuussiin ja saunan eteiseen).