Helmikuun luetut 1: Maria Peura

Sanoista tekoihin: varasin Maria Peuran kirjoja kirjastosta ja luin niitä helmikuun alussa. En yleensä tykkää kirjoista, joissa on paljon luontokuvausta ja/tai rönsyilevää sisäistä puhetta. Molemmat piirteet ovat Peuran kirjoille erittäin tyypillisiä. Silti pidän hänen kirjoistaan ja niiden kielestä. 

On rakkautes ääretön

Peuran esikoisromaani kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka asuu isovanhempiensa kanssa, koska hänen vanhempiensa "pitää korjata koti". Tiesin lukeneeni tämän jo aiemmin, mutta en muistanut siitä mitään, joten varasin tämänkin. Oletettavasti aivoni ovat sulkeneet kirjan tapahtumat mielestäni liian raskaina. Ukki käyttää Saaraa seksuaalisesti hyväkseen ja mummo ummistaa silmänsä Saaran ahdistukselta. Toisen lukukerran jälkeen pystyn analysoimaan lukemaani vähän tarkemmin: Peura kuvaa insestiä lapsen silmin ja lapsen näkökulmasta hurjan taitavasti. Saara pakenee mielikuvitusmaailmoihin, jotka yhdistyvät todellisiin tapahtumiin niin, että romaani muistuttaa välillä maagista realismia. Luontokuvaukset ovat upeita, rinnastukset Mukkaan ja Laestadiukseen ovat ansaittuja.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:

• 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin ajoittain ja metsän kuvaukset ovat keskeisessä osassa)
• 19, kirjassa leikitään
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Vedenaliset

Tämä romaani kertoo Mirjasta, joka elää kalastajavanhempiensa kanssa saarella erillään muusta yhteiskunnasta. Aikuisena Mirja muuttaa Tampereelle ja yrittää siellä löytää omaa olemisen tapaa. Kirjan kantava teema on siirtymä erillisyydestä ja erakkomaisesta elämäntavasta yhteyteen muiden kanssa. Samalla löytyy tasapaino oman menneisyyden kanssa. Romaanina tämä oli kiinnostava, mutta ajassa ja paikassa siirtyillään niin paljon, että se saattaa tehdä lukemisesta hankalaa. Itse pääsin nopeasti juoneen kiinni, koska Antaumuksella keskeneräinen -päiväkirjassa Peura kirjoittaa juuri tätä romaania, ja sen teemat ja osittain juonikin olivat jo tuttuja.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Tunkeilijat

Tunkeilijat-novellikokoelman henkilöistä, tapahtumapaikoista ja tapahtumista löytyy koko elämän kirjo. Tekstejä yhdistää kuitenkin usein jonkinlainen rajalla oleminen, vieraaseen astuminen ja oman elämän nurinpäin kääntyminen. Monet tarinoista kertovat vuoden 2015 Euroopan pakolaiskriisistä, sekä lähtijöistä (tai tulijoista, riippuu näkökulmasta) että vastaanottajista. Pidin näistä novelleista valtavasti! Peura hyppää kevyenoloisesti hahmosta ja näkökulmasta toiseen ja tavoittaa jotakin olennaista jokaisesta henkilöstään. 

Kesken kirjan minusta alkoi tuntua siltä, että olen lukenut monet näistä novelleista jo aiemmin (ja osaa en muistanut lainkaan). Kävin kytkemässä Helmet-historiassa päälle lainaushistorian, ja manasin itseäni, etten ole sitä jo aiemmin tehnyt. Seuraavalla kerralla, kun tämä olo iskee, minulla on todisteita!

Helmet-lukuhaaste:

• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kirjoja kirjoittajalle 1

Olen lukenut tammikuussa hurjan paljon, mutta iso osa lukemastani on ollut erilaisia kirjoittamisoppaita tai vastaavia. Näitä en aio sijoittaa Helmet-lukuhaasteeseen, mutta teille voin ne toki esitellä!

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on nimenomaan harjoituskirja. Välillä esitellään klassikkokirjailijoita ja heidän kirjoitustapaansa, mutta jokaista tällaista aukeamaa seuraa monta aukeamaa erilaisia kirjoitusharjoituksia. Osa niistä on peruskauraa, osa kokeilemisen arvoisia.

Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta kertoo myös erilaisista kirjoittajista, mutta paljon syvällisemmin. Kirjassa uppoudutaan hyvin erityylisten kirjoittajien kirjoittajuuteen, heidän tapaansa kirjoittaa ja suhteeseensa kirjoittamiseen. Henkilöt ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia, ja on hauska huomata, että räppärin haastattelusta saa jonkin idean omaan proosan kirjoittamiseen. Tässäkin kirjassa on vinkkejä, harjoituksia ja tehtäviä muutaman sivun verran.

Jera Hännisen ja Jyri Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailman on opas suomalaiseen kustannusmaailmaan. Tiivis tietopaketti on välillä hyvinkin kiinnostava, välillä todella raskas lukea. Kirja on kymmenisen vuotta vanha ja osa tiedosta on jo vanhentunutta, mutta kirjoittamiseen liittyvät käytännön ohjeet kestävät kyllä aikaa.

Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen on huikea kirjoittamispäiväkirja, jonka kautta pääsee sukeltamaan kirjailijan työprosessiin ja ajatusmaailmaan. Tämän jälkeen oli pakko varata Peuran romaanit kirjastosta.

Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä jakautuu Kingin muistelmiin omasta elämästä sekä kirjoittamisesta ja käytännöllisiin kirjoitusohjeisiin. Omaelämäkerralliset osiot kiinnostavat varmasti ketä hyvänsä King-fania, eikä ohjeissakaan mitään vikaa ole. Muistan lukeneeni tämän sen ilmestyttyä, jo 20 vuotta sitten. Tällä lukukerralla painotin enemmän kirjoitusohjeisiin.

Ei tarvinnut lukea rivien välistä huomatakseen, että kirjoitan tällä hetkellä. Tarkemmin sanottuna yritän löytää kirjoittamiseen rutiineja ja jonkin aiheen, joka saisi minut palaamaan koneen ääreen innostuneena päivittäin. Aihe on vielä hakusessa, rutiinit muodostuva pikkuhiljaa.

Tammikuun luetut 2 - tai siis luettu

Näyttääpä tämä postaus säälittävältä. Luulin puolessavälissä kuuta, että lukisin paljon enemmän romaaneja, mutta aika menikin muuhun lukemiseen (josta myöhemmin lisää).

Donna Leon: Nuoruuden lähde

Kehtaanko tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen Brunetti-dekkari, jonka luin? Jostain syystä en ollut aiemmin niihin tarttunut. Jatkossa ehkä tartun, koska pidin kyllä tarinasta, joka ei ollut hurjan intensiivinen jännäripläjäys, vaan sisälsi paljon Brunetin pohdiskeluja ja Venetsian kuvausta. Itse asiassa saatan lukea näitä lisää ihan vain Venetsian vuoksi, koska kauhea matkakuumehan tässä lukiessa heräsi!

Haastekohdat

• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 46, kirjassa syödään herkkuja.

Tammikuun luetut 1

On taas uuden Helmet-lukuhaasteen aika. Lukemiseen en ole väsynyt, mutta listaaminen ja bloggaaminen on tuntunut viime aikoina puuduttavalta. Hetken jo harkitsin, etten osallistuisi vuoden 2021 lukuhaasteeseen, mutta kun haaste julkaistiin, alkoi sormia syyhyttää. Kokeilen kuitenkin kirjoittaa lukemastani vähän eri tavalla, vain lyhyinä lukuvinkkeinä.

Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito

Tätä tietokirjaa hehkutettiin kovasti noin vuosi sitten, joten laitoin sen kirjastossa varaukseen, ja sain vihdoin vuodenvaihteessa luettavakseni. Ajattelin etukäteen sen olevan hieman ärsyttävä ja erittäin amerikkalaishenkinen self-help-opus, mutta itse asiassa se olikin hyvin kiinnostava kooste siitä, miten aika vaikuttaa ihmisten toimintaan. Kirjassa käsitellään erilaisia alkuja, keskikohtia ja loppuja, ja esimerkit ovat todella kiinnostavia - vaikka välillä lähinnä hauskoja anekdootteja. Alussa puhuttiin myös erilaisista vuorokausirytmeistä, ja kirjassa on paljon vinkkejä siihen, miten kannattaa itse omat toimensa ajoittaa, jotta niistä saa eniten irti.

Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin

• 24, kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki (johon itse sen sijoittanen)
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta

Tämän romaanin ostin Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä hetken mielijohteesta. Autofiktiivinen romaani kertoo Carolinasta, jonka mies kuolee vähän päälle kolmikymppisenä, kun parin poika on alle vuoden ikäinen. En ollut tästä romaanista kuullutkaan ennen kuin itse bongasin sen, ja nyt sen jälkeen se on tullut monessa paikassa vastaan - ja monet ovat siitä tykänneet. Se kertoo hyvin samaistuttavasti yllättävästä yksin jäämisestä, suruprosessista, vanhemmuudesta ja vähän uusperheestäkin. (Uskokaa minua, olen kokemusasiantuntija joka kohdassa.) 

Tämä sopii lukuhaasteen kohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (Tähän voisin sijoittaa tämän!)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

Sain joululahjaksi lempidekkaristini uusimman! Tällä kertaa komisario Armand Gamache on lomalla metsän keskellä eksklusiivisessa quebeciläisessä hotellissa, jossa äveriäs suku viettää omaa sukukokoustaan. Murhahan siitä seuraa, ja Gamachen loma keskeytyy. Tunnelma säilyy kuitenkin leppoisana murhatutkinnankin ajan. Vielä en ole kyllästynyt näiden dekkareiden lempeään ja humoristiseen tunnelmaan.

Sopii haastekohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 12, kirjassa ollaan metsässä
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä (sähkökatkon ajan!)
• 19, kirjassa leikitään
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 35, kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (Tämä voisi olla minun haastekohtani!)
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 38, kirja on käännetty hyvin
• 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia
• 46, kirjassa syödään herkkuja (ja ai että, millaisia kuvauksia niistä onkaan!).

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo

Tämänkin sarjakuvan sain joululahjaksi. Kirjassa on useita lyhyitä tarinoita, jotka kertovat usein naisista julkisuuden mieshenkilöiden takana. Tiukkaa feminismiä ja paljon huumoria. 

Haastekohdat

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (yhden heistä, saatan sijoittaa tämän tähän)
• 26, elämäkerta henkilöstä, joka on elossa 
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Canthin Papin perhe täyttää 130 vuotta tänä vuonna, ja eräässä masalalaisessa teatteritalossa vietetään Canthin juhlavuotta. Eräs perheenjäseneni on mukana produktiossa, joka hyödyntää Rouva C:tä. Minäkin hyödyndsin tilaisuutta ja lainasin ko. kirjan perheenjäseneni yöpöydältä. Tykkäsin kovasti tästä romaanista, joka keskittyy Minna ja Ferdinand Canthin suhteeseen ja siihen, miten Minnasta tuli se vahva ja itsenäinen nainen, jona hänet tunnemme. Erityisen mukavaa oli lukea seminaarikaupunki Jyväskylän kuvauksia; siellä minäkin olen nuoruuttani viettänyt.

Haastekohdat

• 2, kirjan on kirjoittanut opettaja (Tähän voisin sijoittaa tämän romaanin!)
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (se sama elämäntuska, tässäkö tämä kaikki on?!)
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
• 19, kirjassa leikitään
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

M.R.C. Kasasian: The Secrets of Gaslight Lane (The Gower St. Detective 4)

Törmäsin tähän uuteen dekkarituttavuuteen sattumalta kirjastossa. Omaperäinen etsivä Sidney Grice ja hänen suojattinsa March Middleton ratkaisevat murhia 1800-luvun lopun Lontoossa. Gricen hahmossa yhdistyvät Sherlock Holmes ja The Big Bang Theoryn Sheldon Cooper. March on moderni nuori nainen, joka ei jää kyvykkyydessä jälkeen holhoojalleen.

Haastekohdat

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (Kirjassa on palveluskuntaa vaikka millä mitalla, ja tämä voisi olla minun haastekohtani.)
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 41, kirjassa matkustetaan junalla.

Kehtolaulu

Luin joulunpyhinä Leïla Slimanin Kehtolaulun. Se kertoo pariisilaisesta perheestä, joka palkkaa lastenhoitajan. Ranskassa tämä kirja nousi saman tien klassikoksi, koska siinä käsitellään avoimesti niitä tunteita, joita lastenhoitajan palkkaamiseen liittyy; kuinka lastenhoitaja samaan aikaan on osa perhettä ja silti ulkopuolinen, kuinka lastenhoitaja usein näkee lapsia enemmän kuin vanhemmat, mutta silti hänet voidaan erottaa varoittamatta, kuinka alaan liittyy paljon piiloon jäävää epätasa-arvoa ja huonoa kohtelua.

Suomessa lastenhoitajat ovat harvinaisia eikä kirja tule samalla tavalla iholle, mutta jännittävä se on! Kirja alkaa siitä, että lastenhoitaja on surmannut kaksi hoitolastaan ja yrittänyt ottaa hengen myös itseltään. Sen jälkeen tarinaa aletaan keriä auki siitä, kuinka Massén perhe palkkaa täydellisen lastenhoitajan Louisen. Alussa kaikki sujuu erinomaisesti, mutta vähitellen idylli alkaa säröillä.

Kirja ei ole mikään tiiliskivi ja Slimani kirjoittaa suoraviivaista kieltä, joten tähän on helppo tarttua. Vähäeleisesti, lähes lakonisesti, lukijan eteen rakentuu hurja tarina, joka käy loppua kohti suorastaan hyytäväksi. Sattumoisin olen lukenut kirjan ensimmäisen luvun myös ranskaksi. Jos jotakuta kiinnostaa, niin romaanin ranska ei ole erityisen vaikeaa, vaan tämän olisin voinut lukea myös sillä kielellä. Tekstin pienet finessit olisivat kuitenkin jääneet tavoittamatta, joten olen tyytyväinen, että luin tämän suomeksi ja ymmärsin pienimmätkin viittaukset. Uskon, että ilman niitä kokonaisuus olisi jäänyt valjummaksi.

Painajaisia vai unelmia?

Näemmä lukemistoni on tänä syksynä painottunut aika kevyeen kirjallisuuteen. Sille on ollut tilausta syysväsymyksessä. Välillä on kuitenkin mukava lukea jotakin, joka laittaa ajatukset hetkeksi vähän solmuun. Yksi hyvä valinta niihin hetkiin on Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet.

Se on episodiromaani, jossa kertoja siirtyy Euroopan sisällä maasta ja ajasta toiseen. Eri episodeja yhdistävät kuitenkin romaanin henkilöt, joiden välillä on erilaisia siteitä. Romaanin tapahtumat ulottuvat 1980-luvun alusta 2020-luvun puoleenväliin. Romaanin henkilöt ovat usein keskellä jotakin merkittävää historiallista tilannetta, ja heidän toimintansa on tilanteen kehittymisen kannalta ratkaisevaa. 

Tapahtumat rikkovat usein todellisuuden rajoja: tapahtuu jotakin, mikä ei ole arkijärjellä selitettävissä. Tämä kirja kutittelee minun aivojani hyvällä tavalla: mitä ihan oikeasti voi tapahtua, kuinka paljon yhden ihmisen valinnoilla on merkitystä, miten monella tavalla me ihmiset olemmekaan sidottuja toisiimme. Tässä kirjassa on paljon syvyyttä. Silti se on ohut sekä helppo ja nopea lukea - ominaisuuksia, joita minä kiireen keskellä arvostan. 

Murhia maalaiskylässä

Tykkäätkö neiti Marplesta? Ja Midsomerin murhista? Siinä tapauksessa sinun kannattaa lukea M.C. Beatonin Agatha Raisin -dekkareita.

Minä en ollut niistä koskaan kuullutkaan, mutta kirjastosta nappasin mukaani Hiss and Hers -romaanin. Se on lämpimän humoristinen dekkari, joka sijoittuu maalaisidylliin ja jonka henkilöhahmot ovat sympaattisia karikatyyreja. Kymmenlukuisen tarinan aikana tapahtuu monta murhaa, mutta väkivallalla ei mässäillä. 

En lähde näitä erikseen metsästämään, mutta voisin lukea toisenkin samanlaisen viltin alla glögimuki kädessä tai riippumatossa GT:tä siemaillen. Ai juu, näissä juodaan ja tupakoidaan yllättävän paljon - ei siis sovi välttämättä esim. tupakkalakkolaisille.