Jo monena vuonna olen puolessavälissä tammikuuta huomannut, että ystävät ovat tarttuneet vegaanihaasteeseen, joka on mennyt minulta ohi. Olen kyllä jo monen vuoden ajan lisännyt kasvisruoan osuutta ruokavaliossani, mutta silti tuntuu siltä, että toimivia kasvisruokareseptejä on takataskussa aika vähän. Tänä vuonna muistin vegaanihaasteen ajoissa ja ilmoittauduin mukaan. En pyri syömään täysin vegaanisesti, mutta testailen erilaisia reseptejä ja tavoitteeni on löytää hyviä vegaanisia arkiruokia.
Jos veganismi kiinnostaa, kannattaa lukea Suvi Auvisen Lihan loppu. Oikeastaan se kannattaa lukea myös siinä tapauksessa, että veganismi ei kiinnosta yhtään. Helppotajuinen tietokirja esittelee selkeästi kasvissyönnin historiaa ja erilaisia syitä sille, miksi olemme historian aikana valinneet lautasellemme lihaa tai kasviksia.
Vaikka Auvinen on vegaani, kirja ei ole yhtään saarnaava, vaan lähinnä valaiseva. Lukijan ruokavaliovalintoja ei arvostella, vaan tarjoillaan faktoja, joiden perusteella lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä. Toki tehotuotannosta kertovat luvut saavat paatuneenkin pihvinsyöjän (=minut) kyseenalaistamaan tarpeen syödä lihaa, mutta silti kirjasta jää sellainen olo, että nyt tiedän vähän enemmän ja minun on helpompi tehdä ruokavaliota koskevia päätöksiä. Ei siis sellainen, että taas lihansyöjiä mollattiin, eikä edes sellainen, että nyt on pakko ryhtyä kasvissyöjäksi, koska possut on niin söpöjä.
Annoin tämän muuten joululahjaksi veljelleni, joka ei muuta söisikään kuin lihaa. Katsotaan, miten se hänessä resonoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti