perjantai 12. kesäkuuta 2015

Muslimityttöjen tarinoita

Ennen jo mainostamaani kirjastokäyntiä luin kaksi kirjaa, jotka tarttuivat mukaan edellisellä kirjaston ohi kävelyllä.

Ensimmäinen oli Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet. Maria Kallio -dekkari käsitteli maahanmuuttajatyttöjen outoja katoamisia ja yhtä murhaakin. Kirja oli kyllä jännittävä ja mukaansatempaava, mutta minä vähän petyin. Olen lukenut Lehtolaiselta parempiakin dekkarijuonia, ja erityisesti olisin toivonut maahanmuuttajateeman käsittelyyn vähän raikkaampaa otetta. Kyllä tällaisellekin aiheen käsittelylle varmaan on tilausta - esimerkiksi esiteini otti kirjan minun jälkeeni lukemisekseen, ja hän saa siitä varmasti uutta ajateltavaa - mutta minä olen lukenut ja nähnyt tällaisia juonenkäänteitä jo aika monessa dekkarissa ja tv-sarjassa.

Mutta minä olin taas teemoittanut lukemistoni, ja seuraavan kirjan kanssa en joutunut pettymään. Se oli Johanna Holmströmin Itämaa (ruots. Asfaltsänglar). Se kertoo ysiluokkalaisesta Leilasta, jonka suomenruotsalainen äiti pyrkii toteuttamaan islamia täydellisesti ja pohjoisafrikkalainen isä haluaa ottaa etäisyyttä uskontoon. Leila ei koe sopivansa mihinkään lokeroon, eikä tilannetta helpota se, että isosisko Samiran yritys itsenäistyä vanhemmista päättyy huonosti, tai se, että koulu ja kaverisuhteet siellä ovat Leilalle yhtä helvettiä.

Holmström käsittelee raikkaasti suomalaista islamia sekä maallistuneen ja puhdasoppisen uskonnon törmäystä. Tarinan todenmakuisuutta lisää se, ettei Leilan tarina pyöri pelkästään uskonnon ympärillä, vaan koululla ja teini-iän ongelmilla on oma osansa. Suomenruotsalaisuudellakin on paikkansa Leilan tarinassa; kirjassa käsitellään monellakin tapaa vähemmistön vähemmistössä olemista. Myös Itämaa on ahmittavaa matskua: välillä pitää pitää mietintätaukoja ja tarina jää päähän pyörimään lukemisen jälkeenkin.

2 kommenttia:

  1. Mä olen hyljännyt Lehtolaisen jo vuosia sitten, eikä tää nyt kannusta palaamaan niihin...vaikka olihan ne ihan ok lomadekkareita, muistaakseni. Kirjoittaako Holmström ruotsiksi? Voisi vaikka lukea vaihteeksi ruotsiksi, vaikka olen jo aika kielisolmussa...kun luen sekaisin kaikkea (enkku, saksa..). :-) Nyt mulla on työn alla Michael Boothin The almost nearly perfect people - Behind the mynt of scandinavian utopia. Sama herra on kirjoittanut myös Sushi and beyond. Suosittelen! Matkalla aloitin myös Katja Ketun Kätilön, eikä sitä voi nyt jättää kesken.

    Leppoisia lomapäiviä!

    Marjut

    VastaaPoista
  2. Ei lomadekkaritkaan ihan mitä tahansa sheibaa saa olla... Holmström kirjoittaa ruotsiksi, mutta itse luin suomennoksen, joka oli oikein hyvä. Antoisia lomalukuviikkoja!

    VastaaPoista