Jännittäviä juonenkäänteitä kissaihmisille

Melkein luovutin heti alkuunsa. Keski-ikäisen muinaiskreikan tutkijan sisäinen puhe ei ole kovinkaan helppoa seurattavaa. Antiikinaikainen kissa, joka on muumioitu Sapfon tuntemattomia runoja sisältäviin papuryksiin, oli aiheena kuitenkin niin kiinnostava, että jatkoin lukemista.

Kannatti. Erik Wahlströmin Kaunein on se jota rakastaa kertoo vanhojen tekstien tutkimisen lisäksi rakkauden kaipuusta ja sen löytämisestä. Kirjan henkilökaarti on suuri: vaikka suurin osa asioista tapahtuukin Helsingissä, välillä ollaan Lesboksella Sapfon luona tai Amerikassa kreikkalaisen laivanvarustajan elämää seuraamassa. Silti kaikkien tarinat kytkeytyvät romaanin aikana toisiinsa jollain tavalla. 

Kirja on suomennettu ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta. Olisikohan viimeisin ruotsinkielinen versio kokenut vielä muutoksia parempaan? Mielestäni kirjan tarina on varsinkin alussa hajanainen ja juuri tuo alussa manaamani ajatusten virta (jota kirjassa myöhemminkin on) vaikeuttaa lukemisen sujuvuutta. Kokonaisuus on kuitenkin oikein hyvä, ja henkilöt ja tarinat pysyvät hyvin kasassa. Lopun yllättävät juonenkäänteet ilahduttavat ja toimivat tarinan lopetuksessa mainiosti.