Chelsea Handlerin Elämäni vaakatasossa. Yhden yön juttuja. oli humoristista omaelämäkerrallista hömppää. Tosi viihdyttävää ja roisiakin, mutta niin kuin kaikissa jenkkikomedioissa, oli lopussa läsäyttävä opetus ja välillä naurettiin vähän liikaa kakkajutuille.
Saara Kesävuoren Saarroksissa on trilleri, jonka tapahtumat sijoittuvat pääasiassa pienelle saarelle ulkosaaristossa. Tätä oli kiva lukea Utössä. Olisi kyllä ollut kiva lukea muutenkin! Tarina on hyvin kasassa pysyvä, vaikka lopussa tapahtuukin vähän epäuskottavalla vauhdilla. Kesävuoren ilmaisu on sujuvaa, ja - tärkeää tämäkin! - päähenkilö on sympaattinen. En ymmärrä, miten en ole koko kirjailijasta tähän mennessä kuullutkaan, mutta jatkossa kyllä pidän silmällä.
Knausgårdin Kolmonen oli edellisiä osia helppolukuisempi. Ei julmetusti itsereflektiota, ei hankalia siirtymiä ajassa. Tarina lapsuudesta on kovin tutunoloinen - mutta knausgårdimaisen raikkaasti tässä ei turhia kaunistella, vaan paljastetaan, kuinka rasittava mukula pikku Karl Ove on ollut. Kyllä mä sen nelosenkin luen!
Maarit Turtiaisen Punainen paasto kertoo Sadusta, joka on muuttanut Suomesta Ruotsiin ja sieltä Istanbuliin opiskelemaan valokuvausta. Tarinassa on paljon teemoja ja aihelmia, vähän liikaakin. Tässä tapauksessa vähemmän olisi kyllä ollut enemmän. Turtiainen sitoo silti melko hyvin yhteen Sadun valinnanvaikeudet miessuhteissaan (ruotsalainen Peter vai turkkilainen Umut), äidin kaipuun, äidiksi tulemisen kaipuun, Atatürkin Turkin ja uskonnollisen Turkin ristiriidat, Turkin ihmisoikeusloukkaukset, perheen kunnioituksen ja oman tahdon väliset ristiriidat... olikohan niitä muitakin? Siis tosiaankin, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Kirjan kerronta on värikylläistä ja aistirikasta; lukiessa todella pääsee Istanbulin kaduille ja keittiöihin. Kirjan loppupuolella on häiritsevän paljon typeriä kirjoitus- ja näppäilyvirheitä. Oikolukijalta taisi loppua jaksaminen kesken. Lukijalta ei kuitenkaan lopu, kerronta kantaa loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti