tiistai 5. toukokuuta 2020

Kartanoromantiikkaa

Karanteenikevään aikana olen sortunut ostamaan pokkareita ruokakaupasta. Kate Mortonin Kellontekijän tytär on saanut kehuja naistenlehdissä ja somessa, ja olen tykännyt Mortonin aiemmista romaaneista, joten tämän uskalsin valita pokkarihyllystä pidemmittä pohdiskeluitta.


Mortonin romaanit ovat laadukasta romanttista hömppää, jossa tarina kulkee monessa aikatasossa, ja ainakin jokin historiallinen osuus sijoittuu brittikartanoon. Tämäkään romaani ei petä tässä suhteessa: tarina alkaa 1800-luvulla, mutta sitä kerrotaan myös nykyajassa ja sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan tietämillä. Keitoksen ainesosia ovat esimerkiksi kielletty rakkaustarina, oman tiensä löytäminen, aaveet ja pitkään piilossa olleet salaisuudet, jotka vihdoin paljastuvat.

Romaani on tosi viihdyttävä ja minä ainakin ahmin sen nopeasti. Tällä kertaa aikatasoja ja näkökulmia oli niin monta, että se vähän alussa jopa ärsytti - ovatko nämä kaikki todella tarpeellisia? Lopussa kaikki aikatasot kuitenkin nivoutuivat yhteen, joten jälkimaku on miellyttävä.

Sijoitan tämän haastekohtaan 13, kirjassa eksytään, koska romaanin keskeinen tapahtumapaikka Birchwoodin kartano löytyy kuin sattumalta, kun yksi päähenkilöistä eksyy yöllä ja näkee kartanon ikkunasta loistavan kutsuvan valon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti