Suomenruotsalaisuudesta, pettämisestä ja uusperheistä

Tykkään Philip Teirin romaaneista. Hänen kielensä on väljää, jopa lakonista. Lauseet ovat selkeitä, eikä tekstissä ole turhaa kuvailua (jota monissa kirjoissa on ja josta en hirveästi tykkää). Olen lukenut Teiriä sekä ruotsiksi että suomeksi, ja mielestäni käännökset tavoittavat hienosti alkuperäisen tekstin sävyn. Neitsytpolku kertoo kirjailijamiehestä, joka elää ihan onnellista perhe-elämää, mutta ihastuu ja rakastuu satunnaiseen tuttavaan.

Teir käsittelee tutuntuntuisesti ihastumista ja rakastumista, sitä, kuinka toinen vain tuntuu oikealta. Samaten lapsiperhearjen ja myöhemmin uusperhehetkien kuvaukset ovat tosi aitoja ja tunnistettavia. Lukiessa oli helppo nähdä sellaiset askelmerkit, jotka johtivat ensiperheen hajoamiseen, pettämiseen ja uuteen suhteeseen. Niitä ei erityisesti alleviivattu, mutta koska tekstissä ei ollut mitään ylimääräistä, ne erottuivat sieltä selvästi. 

Minua viehättää myös Svenskfinlandin kuvaus, joka tulee esiin sivulauseissa ja pienissä eleissä. Minulle sellaiset yksityiskohdat ovat nykyään tuttuja, mutta jos suomenruotsalaisuus ei ole osa omaa arkea, saattavat ne olla jopa eksoottisia, pieniä kurkistusikkunoita vähemmistön elämään.

Helmet-lukuhaastekohdat

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
  
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  
• 38, kirja on käännetty hyvin (kääntäjä Jaana Nikula)
  
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
  

Pääsiäisen lukuloman antia

Pääsiäisen tienoilla ehdin lukea paljon: viimeistelin maaliskuun puolella aloitettuja romaaneja ja ahmin uusia tietokirjoja.

Georges Perec: Elämä. Käyttöohje: romaaneja.

Olen väistellyt tätä kirjaa koko aikuisikäni ajatellen, että se on raskaslukuinen. Se koostuu 99 luvusta, joissa kerrotaan pariisilaisen kerrostalon asukkaista ja asunnoista. Oikeasti romaani on hauska, välillä jopa kepeä ja yllättävän helppolukuinen. Osa luvuista on lyhyitä, ja mukana on paljon kirjoitusharjoitusten tyylisiä tekstejä, joihin ei tarvitse paneutua erityisen syvällisesti. Silti sälästä tulee kokonaisuus, jonka eri osaset, lyhyet tarinat, muodostavat ison kuvan ja kokonaisen tarinan. 

Helmet-lukuhaasteessa tämän kirjan voisi sijoittaa varmaan miljoonaan kohtaan, mutta valitsen itse tämän:

• 38, kirja on käännetty hyvin. EDIT: Kääntäjä on Ville Keynäs, joka on tehnyt hulppean työn tämän kirjan kanssa. Ranskaksi olisi jäänyt lukematta.
  

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu

Käyn läpi Nobel-kirjailijoita, jotta voisin sanoa lukeneeni edes jonkin heidän pääteoksistaan. Tosin Häpeäpaalua lukiessani epäilin, että olen saattanut lukea tämän jo aiemmin. Jostain syystä se ei ole painunut pysyvään muistiin. Ehkä se johtuu siitä, että tarina ei mene tarpeeksi minun ihoni alle, ja syynä on se, että on vaikea asettua päähenkilön kenkiin. Romaani kertoo keski-ikäisestä valkoisesta opettajamiehestä, joka ensin ryhtyy varsin arveluttavaan ja hyväksikäytön rajoja hivelevään suhteeseen opiskelijansa kanssa ja sitten joutuu kohtaamaan oman vajavaisuutensa, kun hänen oma maatilalla asuva tyttärensä raiskataan ja joutuu elämään samassa yhteisössä raiskaajien kanssa. Etelä-Afrikan kuvaus on tosi kiinnostavaa, päähenkilön ajatuskulut lähinnä rasittavia, ajoittain raivostuttavia.

Helmet-lukuhaaste:

• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
  
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  
• 38, kirja on käännetty hyvin.
  

Corien van Zweden: Rinnat. Elämänmittainen rakkaustarina.

Kevytlukuinen tietokirja käsittelee rintoja, niiden merkitystä naiselle eri ikävaiheissa ja niiden asemaa historian aikana. Taustana on kirjailijan oma rintasyöpä ja rinnan poisto, mutta mikään rintasyöpäkirja tämä ei ole, vaan sopii kaikille rintojen merkityksestä kiinnostuneille.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  
• 15, kirjassa on jotakin samaa kuin omassa elämässäsi.
  

Robert T. Kiyosaki: Rich Dad Poor Dad. What the Rich Teach Their Kids about Money - That the Poor and Middle Class Do Not!

Tartuin tähän sijoituskirjallisuuden klassikkoon epäilevin mielin. Kirja vastasi odotuksiani: tosi amerikkalaista rikastumisen ylistystä, jonka mukaan yksilön pitäisi sijoittaa pärjätäkseen tulevaisuudessa. Hyvinvointikunnan kasvattina en ole ihan samaa mieltä, enkä haluakaan olla, mutta kyllä tämä kirja antaa paljon ajateltavaa. Se on myös vetävästi kirjoitettu, tosin lyhyiden lukujen jälkeen tulevat kertauskysymykset saavat oman pääni kiehumaan. Mutta tästä siis investing for dummies, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 33, kirjassa opetetaan jokin taito.
  

Maaliskuun kirjakatsaus

Uskollinen fanikuntani (=äiti) kysyi Whatsappissa, enkö ole lainkaan lukenut tässä kuussa. Toki olen, mutta paksuja kirjoja, joihin on tuhraantunut koko kuukausi, ja lisäksi olen tehnyt töitäkin. Kiitos pääsiäisen, siihen tulee pitkän viikonlopun mittainen tauko ihan just nyt!

Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan

Klassikot haltuun -projektini edistyy. Tämän kirjan halusin myös lukea siksi, että ajattelin tarkastella, miten kirjassa tarkastellaan koleraa. Todellisuudessa aika vähän, eli kyllä siihen viitataan ja loppuratkaisussa sillä on iso merkitys, mutta jos ajatukseni oli verrata koleraa koronaan, niin ei tämä kirja anna siihen paljoakaan tutkittavaa. Kyseessä on rakkaustarina: Florentino Ariza ja Fermina Daza rakastuvat, mutta eivät saa toisiaan. Fermina nai Juvenal Urbinon, joka kuolee pitkän ja onnellisen avioliiton päätteeksi. Urbinon kuoliniltana Florentino tunnustaa rakkautensa toistamiseen.

Tämä on paksu kirja ja polveileva tarina, joka tempoilee moneen suuntaan, pysähtyy välillä pitkäksi aikaa yhteen kohtaan ja sitten yllättäen karkaakin ihan toisaalle ja valottaa vanhoja tapahtumia ihan toisesta näkökulmasta. Minusta rakkautta, avioliittoa ja leskeyttä kuvataan lämpimän humoristisesti ja eritoten osuvasti. Kyllä Márquez on Nobelinsa ansainnut.

Helmet-lukuhaaste

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
  
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  
• 9, kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella (tämä voisi olla minun kohtani!)
  
• 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
  
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  
• 36, kirjassa liikutaan ajassa
  
• 38, kirja on käännetty hyvin.

William Faulkner: The Collected Stories of William Faulkner

Tämä oli itsensäsivistysprojekti, josta nautin aika tavalla. Häpeä tunnustaa, mutta en ehtinyt lukea ihan koko kirjaa, koska luulin, että pystyisin uusimaan lainan, mutta muutamassa päivässä ehdin nauttia laajan kattauksen tarinoita kuvitteellisesta etelävaltalaisesta Yoknapatawphan piirikunnasta ja sen asukkaista. Taas tuli sellainen epäilys, että olen näitä ehkä joskus aiemmin jo lukenut, eikä se varmaan mikään ihme ole, jos näin on päässyt käymään vaikkapa kirjallisuuden opintojen yhteydessä. 

Mielenkiintoinen tämä amerikkalainen novellihommeli. Kun olen nyt lukenut paljon amerikkalaista kirjallisuutta, niin tosi usein kirjailijat ovat aloittaneet novelleilla, myös monet nykykirjailijoista. Miksi siellä luetaan niin paljon novelleja, mistä niitä luetaan, miksi meillä ei ole kirjallisuuslehtiä, joihin voisi tarjota yksittäisiä novelleja? Vinkatkaa, jos tiedätte jonkin kiinnostavan yleisluontoisen lähteen aiheesta!

Lukuhaaste

• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
  
• 12, kirjassa ollaan metsässä
  
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  
• 43, kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä (tai siis monissa novelleissa ei kerrota).
  

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Noran kissa kuolee vittumaisen päivän päätteeksi, joten Nora päättää ottaa itseltään hengen. Hän päätyy keskiyön kirjastoon, jonka kirjojen avulla hän pääsee kokeilemaan erilaisia elämiä, mahdollisuuksia, jotka ovat menneet häneltä ohi, koska hän on tehnyt jonkin valinnan elämässään. Loistoidea ja hyvin toteutettu viihdekirja, joka ei ole ihan pelkkää hömppää.

Lukuhaaste

• 32, kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa
  
• 36, kirjassa liikutaan ajassa.

Kathryn Nicolai: Unisatuja rauhattomille aikuisille

Todella tylsiä tarinoita, joiden tarkoitus on nukuttaa./Suloisia tuokiokuvia, jotka vievät rauhalliseen tunnelmaan. Mukana muutama meditaatioharjoitus ja resepti. Itse luen mieluummin juonellisia tarinoita ennen nukahtamista, mutta kyllä minäkin joidenkin tarinoiden maailmaa makustelin. 

Lukuhaaste

• 42, satukirja
• 43, kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
  
• 44, kirjassa on reseptejä.

Charles Aubert: Rouge tango

Ranskankielinen dekkari, jossa seikkaillaan Montpellierin lähimaastossa ja kuvaillaan melko paljon kulinaristisia elämyksiä. Päähenkilö Niels Hogan vaipuu ajoittain päänsä sisään ja on harvinaisen rasittava ajatusmylläri. Ranska on helppoa ja kielikuvat mainioita.

Lukuhaaste

• 14, kirja on osa kirjasarjaa
  
• 31, jännityskirja tai dekkari
  
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa.
  

Helmikuun luetut 2

Helmikuu oli loistava lukukuukausi, kiitos talviloman - mutta kiinnostavat kirjat ovat houkutelleet myös arki-iltaisin töiden jälkeen (ja aamupalapöydässä ja unettomina öinä ja lounastauolla ja mitä näitä nyt on).

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Tämä romaani on kartanoon sijoittuva murhamysteeri, vähän christiemäiseen tyyliin. Mutta vain vähän, koska romaanin päähenkilö herää samaan päivään yhä uudestaan ja joka päivä eri henkilönä kartanon asukkaista. Vähitellen arvoitus selviää sekä päähenkilölle että lukijalle. Tykkäsin tämän kirjan ideasta paljon. En tykännyt siitä, että kertoja kuvailee kaiken aivan valmiiksi, mutta siedin sen tarinan takia.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. kohtaan:

• 3, historiallinen romaani
• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 7, kirjassa on kaveriporukka
• 10, kirjan nimessä on numero (Tämä se voisi olla!)
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (Tai tämä!)
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 36, kirjassa liikutaan ajassa (Tämäkin sopii aivan loistavasti tähän kirjaan.).

Peter Robinson: Caedmon's Song

Robinson on dekkaristi, joka on kirjoittanut kymmeniä kirjoja Alan Banksista (se sama kuin tv-sarjassa DCI Banks). Tämä kirja kertoo kuitenkin erilaisen tarinan. Toisaalla väkivaltaisesta hyökkäyksestä selvinnyt Kirsten yrittää muistaa, mitä hänelle on tapahtunut, toisaalla Martha etsii yorkshirelaisesta rantakaupungista miestä, joka on tuhonnut hänen elämänsä. Tätäkin kirjaa vaivaa lievä yliselittäminen, mutta tarina tempaisee mukaansa. Jos haluat harjoitella englanniksi lukemista, tämän romaanin kieli on hyvää mutta helppoa.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 7, kirjassa on kaveriporukka
• 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin välillä)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 31, jännityskirja tai dekkari.

Giulia Enders: Suoliston salaisuus. Kaikki kehomme keskeisestä elimestä.

Helppolukuinen ja -tajuinen tietokirja aiheesta, josta usein ei saa kovin paljon tietoa. Tässä on kaikki napakassa ja hauskassa paketissa.

Helmet-lukuhaaste:

• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa (no vähän niinku)
• 38, kirja on käännetty hyvin (Ei sillä, että pystyisin sanomaan, koska en osaa saksaa, mutta käännöstä on suomalaistettu sopivasti.).

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Älkää tuomitko, kun tunnustan, etten ole lukenut tätä ennen yhtään Hemingwayn romaania. Tästä lyhyestä muistelmateoksesta oli helppo aloittaa. Hemingway kertoo jutustelevaan sävyyn 1920-luvun Pariisista ja sen taiteilijapiireistä. Erityiskiitos 60-luvun kääntäjälle sanoista illatsut ja ookei. Luin kirjan hiihtolomalla ja ilokseni Hemingway kertoi pitkät pätkät lasketteluturismin varhaisista vaiheista.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 41, kirjassa matkustetaan junalla (Sijoittaisinkohan tämän tähän?).

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Tämä on juuri sitä, mitä Moyesilta voi odottaa. Siirappista hömppää. Kahdesta rakkaustarinasta toinen sijoittuu 1960-luvulle ja tarjoaa hieman kiinnostavaa ajankuvaa. Toimivaa eskapismia työn raskaan raatajalle.

Helmet-lukuhaaste:

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 7, kirjassa on kaveriporukka
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (Romaanin tapahtumista iso osa sijoittuu lehti- ja toimitusmaailmaan.).

Alice Zeniter: Unohtamisen taito

Jäätävän hyvä lukuromaani Ranskan algerialaisista siirtolaisista. Paksussa romaanissa kuvataan ensin elämää Algeriassa, sitten ensimmäisen polven siirtolaisia ja viimeiseksi sitä, kuinka toisen polven siirtolaisten täytyy tehdä tiliä historian kanssa. Opin paljon, siis ihan tosi paljon uutta, Algeriasta ja sen suhteesta Ranskaan.

Helmet-lukuhaaste:

• 3, historiallinen romaani (Voiko historialliseksi romaaniksi kutsua kirjaa, joka kertoo 1900-luvun loppupuolesta?)
• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä (ainakin siellä Algeriassa)
• 19, kirjassa leikitään (Näitä ei ole vielä ollut, joten tämä pääsee ehkä tähän kohtaan!)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu.

Helmikuun luetut 1: Maria Peura

Sanoista tekoihin: varasin Maria Peuran kirjoja kirjastosta ja luin niitä helmikuun alussa. En yleensä tykkää kirjoista, joissa on paljon luontokuvausta ja/tai rönsyilevää sisäistä puhetta. Molemmat piirteet ovat Peuran kirjoille erittäin tyypillisiä. Silti pidän hänen kirjoistaan ja niiden kielestä. 

On rakkautes ääretön

Peuran esikoisromaani kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka asuu isovanhempiensa kanssa, koska hänen vanhempiensa "pitää korjata koti". Tiesin lukeneeni tämän jo aiemmin, mutta en muistanut siitä mitään, joten varasin tämänkin. Oletettavasti aivoni ovat sulkeneet kirjan tapahtumat mielestäni liian raskaina. Ukki käyttää Saaraa seksuaalisesti hyväkseen ja mummo ummistaa silmänsä Saaran ahdistukselta. Toisen lukukerran jälkeen pystyn analysoimaan lukemaani vähän tarkemmin: Peura kuvaa insestiä lapsen silmin ja lapsen näkökulmasta hurjan taitavasti. Saara pakenee mielikuvitusmaailmoihin, jotka yhdistyvät todellisiin tapahtumiin niin, että romaani muistuttaa välillä maagista realismia. Luontokuvaukset ovat upeita, rinnastukset Mukkaan ja Laestadiukseen ovat ansaittuja.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:

• 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin ajoittain ja metsän kuvaukset ovat keskeisessä osassa)
• 19, kirjassa leikitään
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Vedenaliset

Tämä romaani kertoo Mirjasta, joka elää kalastajavanhempiensa kanssa saarella erillään muusta yhteiskunnasta. Aikuisena Mirja muuttaa Tampereelle ja yrittää siellä löytää omaa olemisen tapaa. Kirjan kantava teema on siirtymä erillisyydestä ja erakkomaisesta elämäntavasta yhteyteen muiden kanssa. Samalla löytyy tasapaino oman menneisyyden kanssa. Romaanina tämä oli kiinnostava, mutta ajassa ja paikassa siirtyillään niin paljon, että se saattaa tehdä lukemisesta hankalaa. Itse pääsin nopeasti juoneen kiinni, koska Antaumuksella keskeneräinen -päiväkirjassa Peura kirjoittaa juuri tätä romaania, ja sen teemat ja osittain juonikin olivat jo tuttuja.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Tunkeilijat

Tunkeilijat-novellikokoelman henkilöistä, tapahtumapaikoista ja tapahtumista löytyy koko elämän kirjo. Tekstejä yhdistää kuitenkin usein jonkinlainen rajalla oleminen, vieraaseen astuminen ja oman elämän nurinpäin kääntyminen. Monet tarinoista kertovat vuoden 2015 Euroopan pakolaiskriisistä, sekä lähtijöistä (tai tulijoista, riippuu näkökulmasta) että vastaanottajista. Pidin näistä novelleista valtavasti! Peura hyppää kevyenoloisesti hahmosta ja näkökulmasta toiseen ja tavoittaa jotakin olennaista jokaisesta henkilöstään. 

Kesken kirjan minusta alkoi tuntua siltä, että olen lukenut monet näistä novelleista jo aiemmin (ja osaa en muistanut lainkaan). Kävin kytkemässä Helmet-historiassa päälle lainaushistorian, ja manasin itseäni, etten ole sitä jo aiemmin tehnyt. Seuraavalla kerralla, kun tämä olo iskee, minulla on todisteita!

Helmet-lukuhaaste:

• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kirjoja kirjoittajalle 1

Olen lukenut tammikuussa hurjan paljon, mutta iso osa lukemastani on ollut erilaisia kirjoittamisoppaita tai vastaavia. Näitä en aio sijoittaa Helmet-lukuhaasteeseen, mutta teille voin ne toki esitellä!

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on nimenomaan harjoituskirja. Välillä esitellään klassikkokirjailijoita ja heidän kirjoitustapaansa, mutta jokaista tällaista aukeamaa seuraa monta aukeamaa erilaisia kirjoitusharjoituksia. Osa niistä on peruskauraa, osa kokeilemisen arvoisia.

Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta kertoo myös erilaisista kirjoittajista, mutta paljon syvällisemmin. Kirjassa uppoudutaan hyvin erityylisten kirjoittajien kirjoittajuuteen, heidän tapaansa kirjoittaa ja suhteeseensa kirjoittamiseen. Henkilöt ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia, ja on hauska huomata, että räppärin haastattelusta saa jonkin idean omaan proosan kirjoittamiseen. Tässäkin kirjassa on vinkkejä, harjoituksia ja tehtäviä muutaman sivun verran.

Jera Hännisen ja Jyri Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailman on opas suomalaiseen kustannusmaailmaan. Tiivis tietopaketti on välillä hyvinkin kiinnostava, välillä todella raskas lukea. Kirja on kymmenisen vuotta vanha ja osa tiedosta on jo vanhentunutta, mutta kirjoittamiseen liittyvät käytännön ohjeet kestävät kyllä aikaa.

Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen on huikea kirjoittamispäiväkirja, jonka kautta pääsee sukeltamaan kirjailijan työprosessiin ja ajatusmaailmaan. Tämän jälkeen oli pakko varata Peuran romaanit kirjastosta.

Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä jakautuu Kingin muistelmiin omasta elämästä sekä kirjoittamisesta ja käytännöllisiin kirjoitusohjeisiin. Omaelämäkerralliset osiot kiinnostavat varmasti ketä hyvänsä King-fania, eikä ohjeissakaan mitään vikaa ole. Muistan lukeneeni tämän sen ilmestyttyä, jo 20 vuotta sitten. Tällä lukukerralla painotin enemmän kirjoitusohjeisiin.

Ei tarvinnut lukea rivien välistä huomatakseen, että kirjoitan tällä hetkellä. Tarkemmin sanottuna yritän löytää kirjoittamiseen rutiineja ja jonkin aiheen, joka saisi minut palaamaan koneen ääreen innostuneena päivittäin. Aihe on vielä hakusessa, rutiinit muodostuva pikkuhiljaa.

Tammikuun luetut 2 - tai siis luettu

Näyttääpä tämä postaus säälittävältä. Luulin puolessavälissä kuuta, että lukisin paljon enemmän romaaneja, mutta aika menikin muuhun lukemiseen (josta myöhemmin lisää).

Donna Leon: Nuoruuden lähde

Kehtaanko tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen Brunetti-dekkari, jonka luin? Jostain syystä en ollut aiemmin niihin tarttunut. Jatkossa ehkä tartun, koska pidin kyllä tarinasta, joka ei ollut hurjan intensiivinen jännäripläjäys, vaan sisälsi paljon Brunetin pohdiskeluja ja Venetsian kuvausta. Itse asiassa saatan lukea näitä lisää ihan vain Venetsian vuoksi, koska kauhea matkakuumehan tässä lukiessa heräsi!

Haastekohdat

• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 46, kirjassa syödään herkkuja.