Lempidekkareita

Sain joululahjaksi Fred Vargasin Kalmankuoriaiset. Se on Adamsberg-sarjaa, joka taitaa nykyään olla lempidekkarisarjani. Tässä romaanissa on outo juoni, jonka palaset näyttävät ensin täysin yhteensopimattomilta, mutta lopulta loksahtelevat kohdilleen nätisti. Adamsberg etsii tiettyjä fyysisiä todisteita ja kirjan lopussa myös lapsuudessaan tapaamaansa naiserakkoa, jota kukaan muu ei muista, joten sijoitan kirjan haastekohtaan 2, kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä. Väkivaltainen ja ällöttäväkin rikostarina on kerrottu tyylillä ja jopa lämmöllä.

Ostin itse kirja-alesta Hyisiä aikoja -pokkarin. Sekin on ihan samanlainen Adamsberg-dekkari: juoni hajoilee moneen suuntaan, mutta lopussa kaikki liittyy ihan selvästi yhteen. Kirjan kannessa on maisema Pariisista, siis 30, kirjan kannessa on kaupunkimaisema. Tässä kirjassa selvitetään sekä Islannissa vuosia aiemmin tapahtuneita murhia että omituiseen Ranskan vallankumouksen aikaisia valtiopäiväistuntoja toisintavaan kerhoon liittyviä kuolemantapauksia. Lukijan kannattaa varautua oman yleissivistyksen kasvuun.