torstai 16. helmikuuta 2012

Hiihtolomalukemisto

Olin jo valinnut kirjahyllystä laskettelureissun sivistävän iltalukemiston: Katja Ketun Kätilön, taidesarjakuvaa jne. Eilen eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan, ja heti oven edessä oli tarjouspöytä, jolta sai valita kolme pokkaria kympillä. Lankesin. Repussa on nyt Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä (Hollywoodin turruttamille sieluille tiedoksi, että se on se Eat Pray Love.) ja matkalaukussa pari muuta vastavaa teosta. Laiva Ruotsiin lähtee lauantai-iltana ja Åressa olen netitön, joten saatte kuulla lukukokemuksistani aikaisintaan kuun vaihteessa. (Hah! Mikä vitsi! Saatte kuulla toukokuun alussa, että en ehtinyt lukea mitään hiihtolomalla taikka koko keväänä.)

torstai 2. helmikuuta 2012

Luonto (ja miesasiamiehet) pakastimessa

Essee on hieno kirjallisuudenlaji! Verrattain lyhyessä ajassa ehtii lukemaan ajatusrakennelman, joka parhaimmillaan on sekä viihdyttävä että ajatuksia herättävä. Sitä paitsi esseitä lukiessaan tuntee itsensä huomattavasti fiksummaksi kuin naistenlehtiä lukiessa. (Ja minulle se tunne on sattuneesta syystä tärkeä!)

Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa on mainio esseekokoelma. Monen esseen pohjana on Nyt-liitteen kolumni, mutta vaikka olisi kolumnit lehdestä jo lukenut, kannattaa ehdottomasti lukea myös esseet. Esseiden aiheet pyörivät akselilla ihminen-luonto. On puhetta kasvissyönnistä, ihmisen luontosuhteesta, ihmisluonnosta, feminismistä ja uskonnostakin.

Silfverberg on terävimmillään puhuessaan tehotuotannosta ja feminismistä. Tai no, terävä Silfverberg on koko ajan. Mutta tehotuotantoa käsittelevät esseet ovat niitä, jotka laittavat minut kyseenalaistamaan omaa ajatteluani kaikkein eniten - vaikka olen periaatteessa hyvin paljon samaa mieltä Silfverbergin kanssa siitä, että tehotuotanto nykyisellään on aivan perseestä. Silti hänen tekstinsä saa sieluni kiemurtelemaan vaivautuneena; kuinka paljossa voitaisiin tehdä toisin.

Feminismistä ja tasa-arvosta puhuessaan Silfverberg analysoi terävästi sukupuolten epätasa-arvon syitä: "Kaiken sorron ytimessä on aina oletus, että toinen ei koe surua, kipua, onnea ja toiveikkuutta ihan samalla tavalla kuin itse, koska on niin erilainen." Miesasiamiehistä (ja tässä tapauksessa erityisesti Timo Hännikäisestä) Silfverberg päätyy toteamaan: "Ehkäpä tärkein kohta feministisen liikkeen ohjelmassa pitäisikin olla, että tytöt ja pojat mahdollisimman pienestä pitäen elävät yhdessä. Nythän tehdään lähes kaikki, jotta he kokisivat toisensa vastakkaisina, aina vauvojen värikoodaamisesta lähtien. Erottelu luo vierautta, ja vieraus vihaa."

Löytäkää itse teitä liikuttavat kohdat!