Ihania lukuromaaneja

 Armottoman feminististen pamflettien kuuntelun lisäksi olen lukenut hyviä romaaneja.

Anni Kytömäki: Margarita

Tämä joululahjaksi saamani Finlandia-voittaja on odottanut vuoroaan yöpöydällä. Vaikka se on ollut monta kuukautta seuraavana jonossa, ovat kirjaston pikalainat ja varaukset kiilanneet ohi. 

Alussa lukeminen oli vähän takkuista, ja varsinkin sotajutut tuntuivat tunkkaisilta. Kirja seurailee pääasiassa Senniä, joka toimii 1950-luvun alussa maaseudulla kylpylän hierojana ja kylpylätoiminnan loputtua siirtyy Helsinkiin opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi. Välissä on kuitenkin takaumia jatkosodan loppuvaiheisiin, ja ne tuntuivat irrallisilta. Mutta sinnitelkää vaan, laiskat lukijat! Puolessavälissä Sennin tarina alkaa kantaa, ja lopussa ne sotajutut tulevat aivan olennaiseksi osaksi tarinan kulkua.

En ihmettele yhtään Finlandia-voittoa. Tarina on upea ja taitavasti rakennettu. Romaanissa kuvataan suomalaista luontoa, sen tuhoutumista ja suojelemista kauniisti ja tarkasti. Kuin pisteenä iin päälle kirja kertoo 50-luvun polioepidemiasta, jonka kuvaus tuntuu koronavuoden jälkeen hyvin tutulta. Kytömäki tuskin tähtäsi tällaiseen ajankohtaisuuteen, mutta tässä kirjassa kaikki osuu nappiin!

Tämä sopii moneenkin haastekohtaan, ainakin:

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
  
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  
• 12, kirjassa ollaan metsässä
  
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön [toinen] nimi
  
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  
• 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä
  
• 27, kirjan päähenkilö on eläin [No on, on! Simpukan mielenliikkeitäkin kuvataan aina välillä!]
  
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
  
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  
• 41, kirjassa matkustetaan junalla
  
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
  
• 50, kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.
  

Johannes Ekholm: Kärlek liksom

Kärlek liksom kertoo kolmekymppisestä Joonasta, joka on ollut pitkään töissä mainostoimistoissa, mutta leipääntynyt kapitalismiin - ja muuttanut isän omakotitalon vierashuoneeseen Kirkkonummelle. Lähtöasetelma on mehukas, samoin se idea, että romaani rakentuu dialogeista (tai useamman henkilön välisistä keskusteluista) ja chat-keskusteluista. Ajatuksena se on hauska, samoin puhekielisyyden jatkuva käyttäminen, mutta käytännössä jatkuvaa dialogia on raastavaa lukea. Kirja on alunperin kirjoitettu suomeksi, mutta minä luin ruotsinkielisen käännöksen. Ajattelin, ettei sillä niin olisi väliä, koska kirjassa muutenkin käytetään monikielisyyttä tyylikeinona, mutta on sillä. Ruotsissa puhekielisyys näkyy ihan erilaisissa asioissa kuin suomessa, ja osittain siksi kirja saattaa olla raskaslukuinen. Joonan pohdinnat ovat kuitenkin kiinnostavia ja lukijan ajatuksia möyhentäviä. Välillä kirja on hulvattoman hauska, mutta ei niin paljon kuin olin kuvitellut arvioiden perusteella. 

Tämä sopii varmasti muihinkin haastekohtiin (on kaveriporukkaa ja käännös toimii), mutta laitan tämän kohtaan

• 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia, koska monessa kohtaa keskustelun taustalla kuuluvaan kappaleeseen zoomataan.
  

Delia Owens: Suon villi laulu

Kaiken ruotsinkielisen dialogin tavaamisen ja tilastojen kuuntelemisen jälkeen oli ihana upota kunnon lukuromaaniin. Aloitin Suon villin laulun illalla, pääsin hyvin vauhtiin, ja kun en heti nukahtanut, jatkoin lukemista. Aamuneljään. Eli niin pitkään, että kirja loppui. Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin töihin, mutta sekään ei pannut pistettä lukemiselle.

Romaani kertoo Kya-tytöstä, joka joutuu selviytymään paljolti itsekseen Pohjois-Carolinan marskimaalla 50- ja 60-luvulla. Sitten läheisen pikkukaupungin kultapoika kuolee hämärissä olosuhteissa ja syytökset kohdistuvat Kyaan. Mielestäni tämä on eniten Kyan kasvukertomus ja sellaisena tosi vaikuttava, mutta pieni murhamysteeritwist tekee kirjasta vain paremman. Hienoa on myös luonnon kuvaus, jota luin mielelläni, poiketen tavanomaisesta suhtautumisestani luontokuvauksiin.

Tämänkin kirjan saa vaikka mihin haastekohtaan (rakkautta on, ollaan köyhiä ja metsässä ja ilman sähköä, tarkkaillaan luontoa, henkilön elämä muuttuu jne.). Koska olen jo täyttänyt kaikki nuo kohdat, laitan tämän kohtaan

• 5, kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, koska elokuva on jo työn alla.
  

1800-luvun lopun huumoria

Löysin kotoa kirjahyllystä Falstaff Fakirin klassikkoteoksen En var sin egen professor. Kyseessä on kokoelma ruotsalaista yliopistohuumoria 1800-luvun loppupuolelta. Salanimen takana piileksii kirjailija ja toimittaja Axel Wallengren, joka nykypäivänä muistetaan lähinnä Falstaff Fakirina kirjoitetuista teksteistä.

Hieman vanhahtavasta ruotsista huolimatta nämä jutut osuvat yhäkin maaliinsa. Ainakin jos on opiskellut runsain mitoin kirjallisuutta ja teologiaa, kuten allekirjoittanut. Tässä kirjasessa annetaan esimerkiksi kattavat kuvaukset eri tieteenaloista ja toimintaohjeet erilaisia käytännön tilanteita (ukkonen, seuraelämä, lainvalvojan kohtaaminen jne.) varten. Itse naureskelin ääneen loistaville kirjaparodioille, erityisesti De tre marodörerna -tarinalle, jossa seikkailivat toisilleen lojaalit Pathos, Oporto ja Paradis. 

Jos tämän kirjan jostakin käsiinsä saa ja ruotsi sujuu, kannattaa ehdottomasti lukaista!

Älsklingssvenska

Tykkäsin kyllä ruotsista jo yläasteella (vaikka opettajasta en kauheasti tykännytkään), mutta varsinaisesti ruotsista tuli minulle rakkauden kieli vasta aikuisiällä. Siis silleen ihan konkreettisesti tuli, kun tuo rakastettuni haluaa puhua omaa äidinkieltään vapaa-ajallaan, koska puhuu töissä tätä ensimmäistä kotimaista, ja minä taas koen suomenkielisen identiteettini niin vahvaksi ja hyvin tuetuksi, että ihan hyvin voin puhua ruotsia iltaisin ja viikonloppuisin.

Tai voisin, jos osaisin. Vuoden jälkeen se alkaa jo sujua, mutta olen kyllä hyödyntänyt kaikki mahdolliset apukeinot. Yksi niistä on ollut Fröken Senjan Senja opettaa -kielikoulu Facebookissa. facebook.com/senjaopettaa Nyt opettajatar Larsen on kerännyt koulunsa parhaat palat myös kirjamuotoon. Oletan, että kaikki lukijat ovat jostakin tiedotusvälineestä lukeneet tai kuulleet parviälyn synnyttämästä kirjasta ja uudenlaisesta joukkorahoituksesta, jolla se oli ensin aikomus julkaista ja jonka poliisihallitus viime hetkellä torppasi. Jos jollekulle asia on vieras, täältä voi perehtyä hankkeen historiaan ja dramaattisiin juonenkäänteisiin: senjaopettaa.fi

Minuun tämä kirja liittyy sillä tavalla, että loppukesästä Fröken peräänkuulutti Facebookissa oikolukijoita, ja hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan. Laskeuduin viimeisellä lomaviikolla töiden tekoon lukemalla kirjaa alusta loppuun ja lopusta alkuun, kerta toisensa jälkeen. Mutta siitä tuli hyvä!

Sain omat kappaleeni viime viikolla, ja vaikka olen tekstin jo aika monta kertaa läpi lukenut, en ole voinut olla selailematta kirjaa. On se vaan hieno. Ja hauska. Ja sivistävä. Ja koska olen laiska, kopioin tähän saman arvion, jonka oikolukijan ominaisuudessa kirjasta annoin jo elokuussa: "Kieltä itsenäisesti opiskellessa on hankala arvata erilaisten merkitysten sävyeroja tai sitä, missä yhteydessä mitäkin nettisanakirjan antamaa vaihtoehtoa pitäisi käyttää. Senjan oppitunneilla oppii uusia sanoja ja näkee erilaisten idiomien käyttöä oikeanlaisessa ympäristössä. Laiskaa lukijaa viehättää se, että kirjaan on koottu Facebook-keskustelujen parhaat palat – siis ne, jotka usein jäävät lukematta, kun keskustelu on valunut Facebookin uutisvirtaa pitkin unohduksiin." Toimii muuten ihan saletisti uuden tiedon lähteenä niin suomen kuin ruotsin puhujillekin - ja niillekin, jotka osaavat jo molempia.

Tältä se näyttää. Taustan syklaami on omistettu lukioaikaiselle ruotsinopettajalleni, jonka katseestakin kukkaset lakastuivat. Tämän kirjan kyljessä ne kukoistavat, kuten huomaatte.