Kulinaristin kuolema

Hirmuisen hyvä idea tuo Helmet-lukuhaaste! Vaikka luen normaalistikin melko paljon, on haaste antanut lukemiselle valtavan lisäboostin ja auttanut löytämään uutta luettavaa.

Luin haasteeseen Siilin eleganssin (joka kyllä muutenkin oli ollut lukulistalla pitkään) ja ihastuin siihen. Siispä kun kirjaston hyllyssä silmiini osui Muriel Barburyn Kulinaristin kuolema, en aikaillut hetkeäkään.

Romaani on Barburyn esikoinen ja sijoittuu samaan taloon kuin Siilin eleganssikin. Kulinaristin kuolemassa kuuluisa ruokakriitikko makaa kuolinvuoteellaan, muistelee elämänsä makuelämyksiä ja yrittää tavoittaa sitä kaikkein mieluisinta, jotakin lapsuudessa koettua ja sittemmin unohtunutta.

Lyhyissä luvuissa vuorottelevat kriitikon omat muistot ruoista ja hänen lähipiirinsä muistot kriitikosta. Ohimenevien tuokiokuvien kautta hahmottuu yksi ihmiselämä.

Tämä ei ole uusi lempiromaanini, mutta ihan luettava, jopa lukaistava, kirja. Minua viehättää ranskalaisten romaanikirjailijoiden tyyli, jossa näennäisen kepeällä otteella käsitellään syviä ja vaikeita asioita. Tämä romaani on tyyppiesimerkki tästä lajista.

Ihan kohta tartun vuoden 2019 lukuhaasteeseen, odottakaa vielä hetki!

Jännärin matkassa

Kirjamessuilla osuin kuuntelemaan Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan haastattelua. He ovat yhdessä kirjoittaneet salanimellä Markus Falk trillerin Profeetan suojelijat. Kiinnostuin ja tilasin kirjan jo Joulupukiltakin, mutta sitten kävi sellainen ihme, että kirja löytyi kirjastosta (eikä edes pikalainana!).

Romaanin idea on mainio: suomalainen tutkija saa selville, että on olemassa suura, joka todennäköisesti on profeetta Muhammedin sanelema, mutta joka ei ole päätynyt Koraaniin. Trilleriin olennaisesti kuuluva ajojahti alkaa, kun fundamentalistimuslimit haluavat tuhota suuran. Olennaisessa osassa on myös salaseura, joka suojelee suuraa.

Tässä on kaikki ainekset danbrownmaiseen jännitysromaaniin, mutta ihan vielä ei päästä sille tasolle. Lukijana minua ärsyttää, kuinka joitain asioita, jotka ovat ihan itsestäänselviä, pantataan tai ei ainakaan heti pidetä selvinä - ja toisaalta jotkut asiat kerrotaan jopa vähän liian aikaisin sujuvan juonenkaaren kannalta. Mutta nämä ovat pikkuvikoja, jotka voi panna ensikertalaisuuden piikkiin.

Kaiken kaikkiaan juoni rullaa hyvin, henkilöhahmot ovat uskottavia ja idea kantaa loppuun asti. Erityisen mukavaksi lukukokemuksen tekee se, että osa tapahtumista sijoittuu Helsinkiin. Näissä kortteleissa, ravintoloissa ja oikoteillä olen itsekin seikkaillut!