torstai 18. helmikuuta 2016

Taas muistin ikäni väärin

Olen taas lukenut nuortenkirjoja. Olen myös huomannut, että se tietää lisää lukijoita blogille. Oletan, että saan kiittää ainakin joitakin äidinkielen opettajia, jotka laittavat oppilaat hakemaan tietoa kirjablogeista. Toivottavasti löydätte edes oikeasti kiinnostavia lukuvinkkejä - koska minun blogistani ei löydy yleensä erityisen tarkkoja juonikuvauksia tms.

Olen herännyt todella myöhään Percy Jackson -villitykseen. Serkkuni luki niitä kyllä jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta tuolloin panin vain nimen merkille. Nyt omat lapset ovat lukeneet niitä viime kesästä alkaen. Sunnuntaina minulla ei ollut mitään (kivaa, rentoa ja viihdyttävää) lukemista, joten kävin ryöstämässä yhdestä esiteininhuoneesta ykkösosan Salamavaras. Luin kaksi ensimmäistä osaa kahdessa päivässä, ja nyt ymmärrän, miksi nuoriso on näistä niin intona.

Percy on 12-vuotias häirikkönuori, joka saa tietää olevansa merenjumala Poseidonin äpäräperillinen. Koska antiikin jumalat ovat totta kai vieläkin elossa ja muuttaneet Amerikkaan siinä vaiheessa, kun läntisen maailman keskipiste on siirtynyt sinne. Teini-ikäinen Percy seikkailee puolijumalien, satyyrien, kyklooppien, titaanien jne. maailmassa ja hänen seikkailunsa muistuttavat huomattavan paljon antiikin puolijumalien seikkailuja. Paitsi että ne tapahtuvat hyvin selvästi nykyajassa ja on kirjoitettu tavalla, joka vetoaa nykynuoreen (tai sellaisten keski-ikäiseen äitiin). Kahden kirjan jälkeen imu on vielä kova, ja ajattelin kyllä katsoa muutaman kirjan eteenpäinkin, toivoen tietysti, ettei meno muutu laimeammaksi missään vaiheessa.

Percyjä ennen luin kanadalaisen Susin Nielsenin kirjan, jonka nimi on ruotsiksi Du är ett geni. Bonustyttäreni suositteli sitä minulle, joten pitihän minun tsekata, mikä siinä oli hänen mielestään niin kiinnostavaa. Romaani kertoo 13-vuotiaasta nörtistä Stewartista (jonka äiti on kuollut, ja jonka isä päättää muuttaa yhteen työkaverinsa kanssa) ja (tämän työkaverin) 14-vuotiaasta pissistyttärestä Ashleysta (jonka vanhemmat erosivat muuten sen takia, että Ashleyn isä uskalsi vihdoin tunnustaa olevansa homoseksuaali). Humoristinen nuortenkirja kertoo uusperheistä ja niiden ongelmista melko raikkaasti. Vaikka juonikuvio kuulostaakin aika kliseiseltä, onnistuu Nielsen tekemään hahmoista moniulotteisia ja luotsaamaan heidät uusperhehelvetistä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ilman, että lukija joutuu kiristelemään hampaitaan.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Osaisinpa minäkin olla kiltti!

Mies sai isänpäivälahjaksi (Minulla on fiksuja lapsia!) Fredrik Backmanin Britt-Marie var här -romaanin. Minulla on nyt sellainen kausi, ettei mikään kauhean syvällinen uppoa, joten tartuin siihen.

Tämä kirja jatkaa samaa linjaa, jonka En man som heter Ove ja Min mormor hälsar och säger förlåt aloittivat. Backman esittelee taas lukijoille aika kammottavan päähenkilön, tyypin, jota todellisessa elämässä kaikki väistelevät. Mutta kertoja osaakin kertoa tämän henkilön elämäntarinan niin, että lukija ymmärtää, miksi hänestä on tullut sellainen kuin on. Henkilöön kiintyy syvästi ja hänelle alkaa toivoa kaikkea hyvää - mitä romaani sitten hänelle antaakin.

Ihailen tällaista kykyä nähdä kaikissa ihmisissä jotakin hyvää, taitoa suhtautua heihin ja heidän erityislaatuisuuksiinsa hyväntahtoisesti. Backmanin luomaan kirjalliseen maailmaan on aina hyvä palata - ja toivoa, että sieltä tarttuisi jotakin omaankin käytökseen.

tiistai 9. helmikuuta 2016

45 vuotta (tai kuinka 90 minuuttia tuntui 45 vuodelta)

Otin viime viikonloppuna itselleni vähän omaa aikaa ja kävin elokuvissa. Tuttava kehui kovasti 45 vuotta -elokuvaa, joten minäkin päädyin siihen.

Tässä tiivis juonikuvas, sori jos spoilaan:
Aviopari on keskittynyt toisiinsa 45 vuotta. Nainen kontrolloi ystävällisessä hengessä, mies on tyytyväisenä tossun alla. Juuri ennen 45-vuotishääpäivää ja suuria juhlia mies saa kirjeen Saksasta: hänen Alpeilla kuolleen entisen tyttöystävänsä ruumis on löydetty. Mies suree ja alkaa puhua menneisyydestä. Nainen kokee oikeudekseen ryhtyä mustasukkaiseksi marttyyriksi.

Tässä kuvaus ajatuksenjuoksustani:
Miten kukaan voi olla noin itsekeskeinen?
Käyttäytyisinkö minä noin, jos kuulisin 45 vuoden jälkeen uusia asioita ihmisestä, jonka luulin tuntevani läpikotaisin?
Miten tuo ei voi tajuta, miten pitkäkestoinen prosessi suru voi olla?
Kauanko tätä on vielä jäljellä?

Olin ilmeisesti liian nuori ymmärtämään - tai liian lyhyitä parisuhteita kokenut tai liikaa surua kokenut. Ensi kerralla menen katsomaan Zoolander 2:n. Eipä tule pettymyksiä.

torstai 4. helmikuuta 2016

Parhaita runoja ikinä

Runo pakkaselle

Kasvoilla kuoleman käy hymy haljennut hallan:
hangessa mierollekin voi tie olla suora.
Polveni painuvat voimasta pakkasen vallan.
Haudassa jäisessä päättelen: talvi on huora.
Reino Leino



Kävin kuopuksen koululla perhepalaverissa. Samassa rakennuksessa on lähikirjastomme, jonka hyllyssä huomasin Antti Holman Kauheimmat runot. Katselin ja selailin sitä himoiten jo Kirjamessuilla, ja nyt päätin lukea tämän nerokkaan teoksen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille suomalaisen runouden ystäville.

Kauheimmat runot on kokoelma neljän erityylisen suomalaisrunoilijan parhaista runoista. Reino Leino ilmaisee loppusoinnullisilla runoillaan suuria ja jylhiä tunteita, joista pienin ei ole suomalaisen miehen vitutus. Reino Leinon puoliso, lastenrunoilija ja naivisti Sirsi Sunnas löytää runoissaan suurimman totuuden yksinkertaisuuden ja sinisilmäisyyden kautta. Suomenruotsalainen modernisti Edith Södermalm tarkkailee ympäristöään terävästi. Murrekirjailija Karin Toisiks-Paraske (joka nimestään huolimatta muistuttaa enemmän Heli Laaksosta kuin Larin Paraskea) paljastaa lämpimän humoristisesti suomalaisen naisen heikot kohdat.

Holma tuntee runoilijapersooniensa esikuvat ja tuo jokaiseen runoon omaa huumoriaan. Lopputulos on hulvaton. Kirjoittelen näitä synttärikortteihin seuraavat vuodet. Kärsikää - tai naurakaa!



Kaksi kieltä

Minulle on annettu
yksi sydän tuntea,
yksi pää ajatella,
yksi suu puhua,
mutta kaksi kieltä
näitä kaitsemaan.

Sinä heität minut
kiehuvaan veteen
elävänä.
Ei minulla ole sanoja
kuvaamaan tätä kipua
vaikka minulle on annettu 
kaksi kieltä.
Kahden kielen sanat minulla
on.
Enkä silti löydä sanoja.

Rakkaani,
siksi älä enää koskaan kirjoita
minulle, että

påriki ja har int' någo tekemist.
ja ha sit på huutokauppakeisari halva dan
igår va de kiva
om du vill så får du kyyti igen ;)
Edith Södermalm