24. Surullinen kirja

Vihdoinkin muistin kirjastossa ollessani Muriel Barberyn Siilin eleganssin. Se kertoo pariisilaistalon portivartijarouvasta, joka pyrkii kaikin keinoin peittämään kotitalonsa asiakkailta sen tosiasian, että hän on hienostunut taiteen ja kulttuurin ystävä. On varmaan ennalta-arvattavaa, että tällainen käytös johtaa yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Asiaan tulee kuitenkin muutos, kun taloon muuttaa uusi asukas.

Siilin eleganssi on ihana kirja, joka kertoo taiteesta, ystävyydestä ja siitä, kun uskaltaa antautua elämälle. Se on välillä hauska, usein ilahduttava ja useaan otteeseen myös surullinen kirja. Siksi sijoitan sen tähän haastekohtaan, vaikka pelkkä surullisuus ei sitä määritäkään.

Tässä romaanissa pohditaan välillä filosofisia kysymyksiä ja välillä kuvaillaan naapuruston elämänmenoa tarkan humoristisesti. Romaanin tunnelma on mielestäni hyvin samanlainen kuin esimerkiksi Amelie-elokuvan. Onko tämä sitten ranskalaisuutta? Ainakin se on hyvin viehättävää.

16. Kirjassa luetaan kirjaa

Tähän haastekohtaan valikoitui Leonie Swannin Ihmissutta ken pelkäisi. Neiti Maple ja muut salapoliisin kyvyillä siunatut lampaat ovat tällä kertaa Ranskassa ja joutuvat tekemisiin aivan kilipäisten vuohien, käsittämättömästi puhuvien ranskalaisten ja mahdollisesti itsensä ihmissuden kanssa.

Mielesäni Swannin lammasdekkarit ovat viihdyttäviä ja harmittomia hyvän mielen kirjoja, joihin kätkeytyy pieniä filosofisia viisauksia. Tässä kirjassa lampaille luetaan Velhoa ja leijonaa - ja sen tarinan tapahtumilla on oma osansa mysteerin selviämisessä.