tiistai 15. toukokuuta 2012

Hohoi, kustantajat!

Miksi ihmeessä ette tappele verissäpäin Laurie R. Kingin Mary Russell -suomennosoikeuksista? Vai tappeletteko, ja juuri siksi niitä ei ole vielä julkaistu suomeksi?
En olisi ilman apua osannut ryhtyä lukemaan Mary Russell -kirjoja, mutta onneksi sain tönäisyn oikeaan suuntaan. Mainioita nämä salapoliisiromaanit, joiden päähenkilö on Sherlock Holmesin "feministinen sidekick" - kuten kirjailija itse henkilöään kuvaa sarjan ensimmäisen osan, The Beekeeper's Apprenticen, esipuheessa. Kirjat ovat nannaa perinteisten dekkarien ystäville, mutta ne vievät Holmesin aivan uudelle tasolle. Luulen myös, etteivät useimmat Holmes-fanit pidä tätä sankarisalapoliisin päivitystä hullumpana. Itse ainakin näin lukiessani Jeremy Brettin hahmon seikkailemassa sanavalmiin ja älykkään nuoren naisen kanssa. Se, mikä saa Holmesin näkymään uudessa valossa, on kuitenkin Mary Russell, parikymppinen yleisnero, jonka mielestä naiset ovat vähintään yhtä eteviä kuin miehet. Holmesinkin on pakko yhtyä kantaan, ja ajan myötä hänestä ja Russellista tulee tasa-arvoisia kumppaneita.
Parasta kirjoissa on Russellin ja Holmesin välinen terävä sananvaihto. Hassumpaa ei ole kieli muutenkaan. Helppolukuista, soljuvaa ja kuitenkin mainiolla tavalla 1900-luvun alun puheenpartta matkivaa.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Glennkill

Oletteko lukeneet Leonie Swannin dekkaria Glennkill vuodelta 2005? Ihan mainio juttu, jonka luin ekan kerran jo muutama vuosi sitten. Nyt teki kamalasti mieli lukea jotakin kevyttä ja viihdyttävää, mutta varmasti hyvää, ja mieleeni tuli kyseinen teos. Sen verran useita vuosia sen lukemisesta kun on kuitenkin vierähtänyt, etten enää ollut ollenkaan varma, kuka oli syypää. Kaipasin kuitenkin lukemiseen vähän haastetta, joten päätin lukea kirjan tällä kertaa ruotsiksi.
Tenho on tallella. On ihan järjettömän hauskaa seurata, kuinka omalaatuisista yksilöistä koostuva lammaslauma selvittää paimenensa murhaa. Kielenkään takia ei ole tarvinnut stressata - vaikka ihan jokaista sanaa en ymmärräkään, juonta on helppo seurata, ja toisaalta maataloussanasto karttuu kuin vahingossa. Lampaanlogiikallaan Glennkillin lampaat selvittävät murhan ja vaikka päättely ei ihan nappiin osukaan, lampaat saavat kerrottua ihmisille versionsa tapahtumista, mikä taas johtaa siihen, että tapaus ratkeaa.
Jos olette kirjan lukeneet, kuka lampaista on teidän suosikkinne? Minusta yhtä parasta on vaikea valita - kaikissa on omat hienot puolensa - mutta ehkä ykköseksi nousee talvikaritsa, joka on lampaiden joukossa syrjitty eikä ole ehtinyt saada vielä omaa nimeäkään. Kuitenkin tuo pikku yksilö uskaltaa sanoa mielipiteensä muiden lampaiden joukossa, ja usein sen ajatukset ovat vallan käänteentekeviä rikostutkinnassa. Totutun ulkopuolelle uskaltaminen - lampaidenkin ajattelussa - on aina hienoa.