tiistai 22. lokakuuta 2013

Flickan som lekte med böcker och Netflix

Nyt viedään Liinaa ja lujaa! Kukako vie? Stieg Larssonpa hyvinkin. Jostain syystä en ole saanut aiemmin tartuttua Millennium-trilogiaan, vaikka olenkin miettinyt, että nämä pitäisi lukea. "Jostain syystä" tarkoittaa, että elin harhaluulossa, että ne ovat vähän puisevia kirjoja. Älkää kysykö, mistä moinen väärä käsitys. Joku on varmasti sanonut jonkin poikkipuolisen sanan, josta olen vetänyt omat johtopäätökseni.

Pari viikkoa sitten lainasin kirjastosta Miehet, jotka vihaavat naisia ja ahmin sen. Sen jälkeen löysin omasta kirjahyllystä Flickan som lekte med elden -kakkososan. Kieli, tylsähkö alku ja syysloma Pariisissa hidastivat vauhtiin pääsemistä, mutta nyt olen puolivälissä, tapahtumat ovat täydessä vauhdissa ja ei tekisi mieli kirjaa käsistään laskea. Varsinkin ensimmäiseen kirjaan ihastuin ihan kunnolla: tarina oli vetävä, juoni vauhdikas, teksti sujuvaa ja taustoitus mainiota. Tässä toisessa kirjassa ärsyttävät sukupuolten vastakkainasettelun alleviivaaminen, jatkuvat seksikuvaukset ja ihmissuhdemärehdintä, mutta vetävyys ja vauhdikkuus toimivat vieläkin. Kolmas on kuulemma ainakin kakkosta parempi, ja ajattelin muodostaa oman käsitykseni aiheesta ensi viikon loppuun mennessä.

Välttelin näitä elokuviakin pitkään, koska halusin ensin lukea kirjat. Ennen syyslomaa katsoin jo The Girl with the Dragon Tattoon. Kyllä kirja oli parempi! Netflixissä odottavat vielä ruotsalaisversiot. Niiltä odotan enemmän; Noomi Rapace on niin hyvä!

(Ja Netflix on niin hyvä! Jahkailin senkin kanssa pitkään. "Ei mulla ole aikaa katsoa mitään eikä siellä varmaan edes ole mitään." No, parilla sarjalla ja muutamalla hyvällä elokuvalla saa hyvän mielen moneksi kuukaudeksi.)