Suomenruotsalaisuudesta, pettämisestä ja uusperheistä

Tykkään Philip Teirin romaaneista. Hänen kielensä on väljää, jopa lakonista. Lauseet ovat selkeitä, eikä tekstissä ole turhaa kuvailua (jota monissa kirjoissa on ja josta en hirveästi tykkää). Olen lukenut Teiriä sekä ruotsiksi että suomeksi, ja mielestäni käännökset tavoittavat hienosti alkuperäisen tekstin sävyn. Neitsytpolku kertoo kirjailijamiehestä, joka elää ihan onnellista perhe-elämää, mutta ihastuu ja rakastuu satunnaiseen tuttavaan.

Teir käsittelee tutuntuntuisesti ihastumista ja rakastumista, sitä, kuinka toinen vain tuntuu oikealta. Samaten lapsiperhearjen ja myöhemmin uusperhehetkien kuvaukset ovat tosi aitoja ja tunnistettavia. Lukiessa oli helppo nähdä sellaiset askelmerkit, jotka johtivat ensiperheen hajoamiseen, pettämiseen ja uuteen suhteeseen. Niitä ei erityisesti alleviivattu, mutta koska tekstissä ei ollut mitään ylimääräistä, ne erottuivat sieltä selvästi. 

Minua viehättää myös Svenskfinlandin kuvaus, joka tulee esiin sivulauseissa ja pienissä eleissä. Minulle sellaiset yksityiskohdat ovat nykyään tuttuja, mutta jos suomenruotsalaisuus ei ole osa omaa arkea, saattavat ne olla jopa eksoottisia, pieniä kurkistusikkunoita vähemmistön elämään.

Helmet-lukuhaastekohdat

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
  
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
  
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  
• 38, kirja on käännetty hyvin (kääntäjä Jaana Nikula)
  
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
  

Kirjamessujen jälkimainingeissa

Kirjamessuista on jo kaksi viikkoa ja vasta nyt ehdin päivittämään kuulumisia niiltä. Tänä vuonna piipahdin messuilla kahtena päivänä opiskelijoiden kanssa. Ehdin kyllä nähdä kaiken haluamani, mutta vähän oli sellainen kiireen tuntu, kun piti pysyä aikatauluissa. Suunnittelemattomat haastattelujen ja keskustelujen kuuntelut jäivät myös väliin. Torstaina en oikeastaan ehtinyt seurata yhtään haastattelua. Perjantaille olin tehnyt itselleni aikataulun, ja kävin esimerkiksi kuuntelemassa Ted Forsströmia, joka kertoi uusista sanoistaan. (Ted ottaa kaksi sanaa ja yhdistää ne uudeksi sanaksi, jonka merkitys on suurempi kuin alkuperäisten sanojen yhteenlaskittu merkitys. Esim. amatörnrosa=henkilö, joka ei osaa nukkua aamuisin pitkään.) En kuitenkaan ehtinyt pysähtyä harhailemaan ilman päämäärää, mikä on ikävää, koska se on yleensä tuottanut parhaat messukokemukset.

Hyvin päämäärätietoisesti kävin kuitenkin läpi myyntipöytiä. Kaksi päivää oli hyvä idea ainakin siksi, että kerralla ei tarvinnut kantaa ihan hirvittävän paljon tavaraa kotiin. Ostin joululahjoja, joita olen selaillutkin, mutta joista en sattuneesta syystä voi juuri nyt puhua. Itselleni ostin tietokirjallisuutta (Anna-Maija Castrenin Onko perhettä eron jälkeen?) ja self-helpiä (Tietoinen läsnäolo). Molemmat ovat osoittautuneet varsin kiinnostaviksi. Tutkimus siitä, kuinka eronneet kokevat oman perheensä, osui ja upposi. Ei tässä tutkimuksessa mitään elämää suurempia uusia ajatuksia tullut, mutta ehkä jotakin pureskeltavaa kuitenkin ja varsinkin kättä pidempää uusperheaiheisiin keskusteluihin. Tietoinen läsnäolo on elämän mittainen projekti mutta varsinkin tänä syksynä tuntuu minulle tärkeältä jutulta. Elämässä tapahtuu niin paljon, koko ajan on kiire ja tuntuu, että aika valuu käsien välistä. Ei pysähtymisestä ja muutamasta meditaatioharjoituksesta voi haittaakaan olla.