3 Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

En lue melkein koskaan näytelmiä. Mutta nyt luin, nimittäin Anton Tšehovin Kolme sisarta. Olin varannut lipun itselleni Kansallisteatterin Kolmeen sisareen, ja päätin ennen teatterikäyntiäni perehtyä aiheeseen lukemalla näytelmätekstin.

Sinänsä näytelmä on helppolukuinen: lyhyt ja melko selkeää kieltä. Mutta täytyy myöntää, että se on aika tylsä, ja lukukokemuksen jälkeen meninkin teatteriin aika epäilevin tuntein. Näytelmäversio oli upea. 2010-luvun elämänrytmiin takertunut yleisö vedettiin näytelmään mukaan videokuvan, värivalojen ja pop-kulttuuriviittausten avulla. Ensimmäisessä näytöksessä. Toinen näytös oli jo paljon tsehovilaisempi, mutta silloin katsoja oli koukussa. Myös näytelmän kieli oli modernisoitu alkutekstin vähääkään kärsimättä.

Näytelmää lukiessa mietin kaipuuta pois omasta elämästä ja haluttomuutta ottaa itse vastuuta muutoksesta. Lavalla näkyivät ja kuuluivat nämä samat teemat.

Jos teille tarjoutuu mahdollisuus käydä katsomassa Kolme sisarta, älkää epäröikö! Tämä oli pitkästä aikaa sellaista teatteria, joka herättää lapsellisen ihailun ja valtavan innon päästä itsekin näyttelemään. (Mutta en minä olekaan viime aikoina käynyt katsomassa kuin omien lasten teatteriesityksiä ja Svenskanin Chessin, joka oli sellainen päältä kaunis kakku.)

27 Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

Heti alkuun varoitus: nyt tulee todella vääntämällä haasteeseen mukaan tungettu kirja. Luin Satu Rämön kirjan Islantilainen kodinonni. Perhe-elämää viikinkien malliin. Ei tämä sillä tavalla ammenna pohjoismaisesta mytologiasta kuin jokin romaani voisi ammentaa, mutta kirja on ihan kiinnostava katsaus islantilaiseen perhe-elämään, ja siinä sivutaan jonkin verran myös pohjoismaista mytologiaa.

Rämön teksti on kevyttä ja viihdyttävää lukea. En ole niin perehtynyt aiheeseen, että tietäisin, pohjautuuko tämä kirja Rämön blogiteksteihin, mutta tyyli on hyvin samanlainen kuin kivassa, paljon tekstiä sisältävässä blogissa. Nopealukuinen kirja käy reippaasti läpi, millaista islantilainen lapsiperhe-elämä on, mistä perhe-elämän ominaispiirteet johtuvat ja miten muut voisivat ottaa oppia islantilaisista. Vaikka tyyli on hyvin henkilökohtainen, kirjassa on paljon asiaa.

Minä tykkäsin, sellaisena terveellisenä välipalana.

13 Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

Meidän perheen teiniosasto sai joululahjaksi kummallakin kotimaisella Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin Zoo! Sydänkohtauksia -romaanin. Luin sen suomeksi, vaikka tämä tekstiä ja kuvaa luovasti yhdistävä teos olisi ollut varsin helppo lukaistava myös ruotsiksi.

Kirja on sähköpostiromaani, joka kertoo yläasteikäisten päähenkilöiden rakkauselämästä ja yrityksestä selvitä yläasteen haastavissa sosiaalisissa verkostoissa. Ei siis mitään uutta auringon alla, paitsi ehkä se, että alkuteos on suomenruotsalainen. Viihdyttävää joka tapauksessa.

Lempidekkareita

Sain joululahjaksi Fred Vargasin Kalmankuoriaiset. Se on Adamsberg-sarjaa, joka taitaa nykyään olla lempidekkarisarjani. Tässä romaanissa on outo juoni, jonka palaset näyttävät ensin täysin yhteensopimattomilta, mutta lopulta loksahtelevat kohdilleen nätisti. Adamsberg etsii tiettyjä fyysisiä todisteita ja kirjan lopussa myös lapsuudessaan tapaamaansa naiserakkoa, jota kukaan muu ei muista, joten sijoitan kirjan haastekohtaan 2, kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä. Väkivaltainen ja ällöttäväkin rikostarina on kerrottu tyylillä ja jopa lämmöllä.

Ostin itse kirja-alesta Hyisiä aikoja -pokkarin. Sekin on ihan samanlainen Adamsberg-dekkari: juoni hajoilee moneen suuntaan, mutta lopussa kaikki liittyy ihan selvästi yhteen. Kirjan kannessa on maisema Pariisista, siis 30, kirjan kannessa on kaupunkimaisema. Tässä kirjassa selvitetään sekä Islannissa vuosia aiemmin tapahtuneita murhia että omituiseen Ranskan vallankumouksen aikaisia valtiopäiväistuntoja toisintavaan kerhoon liittyviä kuolemantapauksia. Lukijan kannattaa varautua oman yleissivistyksen kasvuun. 

17 Kirjassa on kaksoset

Etsin pitkästä aikaa käsiini lapsuuden suosikkikirjani. Alle kouluikäisenä lainasin tämän kirjan kirjastosta säännöllisin väliajoin. Sitten muutimme, ja törmäsin kirjaan uudelleen vasta noin 15-vuotiaana. 25 vuotta tuntui hyvältä aikaväliltä sille, että etsin kirjan taas käsiini.

Kyseessä on Astrid Lindgrenin kirjoittama ja Hans Arnoldin kuvittama kuvakirja Kultasiskoni. Se kertoo Liisasta, jolla on kaksoissisko Ylva-lii, jonka luokse pääsee pujahtamalla ruusupensaan takaa maan alle. Tämä menee siis haastekohtaan 17, kirjassa on kaksoset.

Lapsuudesta muistan, että kirjassa minua kiehtoi tuonpuoleinen maailma, jonne vain Liisalla oli pääsy, ja se, kuinka kaunista toisessa maailmassa oli. Näin aikuisena huomioni kiinnittyy kuvituksen yksityiskohtiin. Arnoldin kuvitus on värikästä ja yksityiskohdilla leikittelevää - aika erilaista, mihin Lindgrenin kirjoissa on totuttu. Aikuiselle lukijalle tarinassa keskeistä on myös se, että Liisa pakenee mielikuvitusmaailmaan, koska ei saa huomiota vanhemmilta, jotka keskittyvät vauvaan - ja se, kuinka Liisa kirjassa kasvaa niin, että mielikuvitusmaailma sulkeutuu häneltä. Mutta lapsena en moisista välittänyt, ihailin vain Ylva-liin ihmeellistä asuinpaikkaa ja toivoin itsekin pääseväni samanlaiseen satumaailmaan. Samanlaista tunnelmaa haen varmaan vieläkin kirjoista, ja ihastun, jos sen löydän.

Self-help-hupailua

Sain veljeltäni joululahjaksi self-helpiä. Nyt jos tutut kohottelevat kulmakarvojaan, kerrottakoon heti, että kyseessä oli Pieni pahan mielen kirja. Aika hauska opus, joka on raikas tuulahdus kaikenlaisten hyvän mielen ohjekirjojen keskellä. Jonkin verran olen purkanut ärtymystäni tämän kirjan sivuille, mutta pitkään käytettynä tämä saattaa lisätä pahaa mieltä, joten suosittelen varovaisuuteen käytössä. Sijoitan tämän haastekohtaan 47, kirjassa on alle sata sivua.

Itse ostin viime syksynä tätä vuotta varten ihan päinvastaisen oppaan, Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjani. Sitä täytetään ja sen ohjeita toteutetaan viikko kerrallaan, ja tarkoituksena on olla vuoden jälkeen pikkuisen viisaampi ja enemmän sinut itsensä kanssa. Olen tykännyt kirjasta, eikä se ihan paska voi olla, koska olen sen avulla jo alkanut kirjoittaa säännöllisesti ja lopettanut arkiset herkkumässäilyhetket. Toki olisin voinut tehdä nämä asiat ilman tätäkin kirjaa, mutta minulle tämän kirjan ohjeet ovat toimineet hyvin. Tämä kirja pääsee haastekohtaan 21, julkisuuden henkilön kirjoittama kirja, koska minulle Tukiainen tuli ensin tutuksi tv-bisnesnaisena.

12 Kirja liittyy Iso-Britanniaan

Sain joululahjaksi myös Olli Jalosen Taivaanpallon. Se oli hyvää iltalukemista: luvut olivat niin lyhyitä, että silloinkin, kun väsytti, jaksoi lukea pari lukua.

Finlandia-palkittuja romaaneja hehkutetaan aina julkisuudessa niin paljon, että kaikki varmaan tietävät tämänkin kirjan tapahtumista jotakin. Romaanin päähenkilö ja minäkertoja, 1600-luvun Saint Helenalla asuva Angus, toteuttaa Edmond Halleylta saamaansa luonnon ja tähtien tarkkailutehtävää. Nuori Angus on terävä, oppii nopeasti ja pohdiskelee maailmaa omasta näkökulmastaa. Kun saaren poliittinen ilmapiiri järkkyy, Angus purjehtii salamatkustajana Englantiin Halleyn luo.

Ehkäpä tämä kirja ei liity ihan Iso-Britanniaan, mutta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuitenkin, joten haastekohta 12 täyttyy. Romaani valottaa Saint Helenan historiaa Englannin alusmaana, ja lopussa kerrotaan myös Englannista.

Saint Helena on minulle ollut tähän saakka tuttu lähinnä Afrikan tähdestä, mutta tämä romaani kertoo, millaista saarella on luultavasti ollut. Anguksen tarina on toki fiktiota, mutta tuntuu täysin mahdolliselta. Jalonen sukeltaa hienosti Anguksen nahkoihin: näyttää paikat ja tapahtumat sekä kahdeksan- että neljätoistavuotiaan Anguksen silmin. Tämä on myös Anguksen kasvukertomus.

Romaanissa tapahtuu paljon kaikenlaista, mutta tarinan tunnelma on tiiviimpi kuin tapahtumien määrä. Lukija saa jännittää asioita yhtä lailla kuin Angus. Mielestäni nuoren pojan näkökulma ja intensiivinen kerronta ovat ne jutut, jotka tekevät tästä kirjasta merkittävän - ja toki myös Halleyn tarina ja tutkimukset ovat kiinnostavia ja antavat romaaniin oman lisämausteensa.

29 Kirjassa nähdään unia

Kävin tammikuussa Prahassa, ja mietin matkalla, että olisipa kiva lukea jotakin Prahasta kertovaa kirjaa. Sitten tulin kotiin ja huomasin, että minullahan on ainakin yksi Praha-kirja hyllyssäni. Nimittäin Gustav Meyrinkin Golem, jota en ollut aiemmin saanut luettua.

Vanhaan tarinaan perustuvassa romaanissa nähdään paljon unia. Kehyskertomuksessa päähenkilö nukahtaa ja uneksii olevansa henkilö, jonka elämä risteää kuuluisan Goleminkin kanssa.

Tämä on varsin sekava romaani, jonka filosofista pohdiskelua ainakin minun on usein hyvin vaikea seurata. Välillä ainoastaan lukuhaaste motivoi eteenpäin, mutta välillä tarinakin tempaisi mukaansa.

37 Pienkustantamon julkaisu

Sain joululahjaksi (valitsin ihan itse äidin ostamista kirjoista) Björn Hedensjön kirjan Hyvä yö. Mitä uni on ja miten sitä saa?. Se on Art Housen kustantama, joten täytän sillä haastekohdan 37.

Hedensjö kertoo vetävästi unesta ja nukkumisesta eri näkökulmista. Välttämättä ne eivät ole monetkaan aivan uusia, mutta tässä kirjassa on paljon nukkumiseen liittyvää tietoa koottuna tiiviiseen pakettiin. Ainakin minä sain tästä kirjasta myös joitain uusia ajatuksia, vaikka nukkuminen aiheena varsin tuttu onkin.

Välillä kaipaisin vähän tarkempia lähdeviitteitä ja perusteluja joillekin väitteille, mutta kaiken kaikkiaan tämä teos oli positiivinen yllätys.