Joululomalukemistoni

Tänä vuonna minulla oli pitkä joululoma, kaiken kaikkiaan jopa neljä viikkoa. Varsinkin loman alussa ja ihan lopussa keskityin kirjoittamaan, mutta siinä välissä oli myös paljon aikaa lukea ja kuunnella kirjoja. Tässä bloggauksessa keskityn äänikirjoihin.

Varsinkin ennen joulua keskityin kuuntelemaan viihdettä, ja sehän näkyy kuvastakin. Louise Pennyn Three Pines -dekkarit olivat 16 ja 18 tuntia pitkät (ja reippaasti nopeutettuinakin yli kymmentuntiset), mutta nautin joka hetkestä. Nämä olivat osittain samaa tarinaa, joten ne kannattaa lukea peräkkäin. Nyt odotan jo seuraavaa suomennosta ja haaveilen matkasta Quebeciin. Näitähän olisi olemassa englanniksi jo paljon enemmän, mutta niitä en ole vieläkään hakenut käsiini. Jotenkin se, että luen/kuuntelen tarinaa suomeksi, lisää viihtyisää tunnelmaa, johon on helppo upota ja paeta kaikkea arkista.

Mma Ramotswe -sarjan Kadonneiden ystävien maille oli juuri sitä hyväntuulista harmittomuutta, mitä sarjan kirjoilta voi odottaa. Kuuntelin tätä paljon öisin, kun en saanut unta. Vaikka torkahtelin ja välillä ihan kunnolla nukahdinkin, en tipahtanut tarinan kyydistä.

Adam Kayn Kolme yövuoroa jouluun on viritteli joulutunnelmaan. Tarinat sairaalan joulupäivystyksistä ovat hauskoja, ja tämä on melko lyhyt juttukokoelma, joten sen kuunteli näppärästi jouluvalmistelujen ohessa.

Regina Raskin Onnellisten salaseura. Eli miksi elämä on mehevinta keski-ikäisenä. on ihana hyvän mielen kirja, joka hehkuttaa keski-iän onnea. Monesta asiasta olen ihan samaa mieltä ja olisin voinut itse kirjoittaa samalla tavalla. Toisaalta kirja auttaa hyväksymään oman keski-ikäisyytensä ja juhlimaan sitä.

Kuuntelin myös Sisko Savonlahden Kai minä halusin tätä. Aiemmin kesällä kuuntelin hänen romaaninsa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Se ärsytti minua, tai siis sen minä-kertoja oli minusta rasittava. Vaikka Kai minä halusin tätä -romaani on hyvin samantyylinen, se ei ärsyttänyt minua lainkaan yhtä paljon. Ehkä olen tottunut Savonlahden tyyliin, ehkä minä-kertoja on astetta miellyttävämpi. 

Olen myös kiinnostuneena opiskellut Savonlahden kerronnan tyyliä. Hänen romaaninsa ovat valtava takaumien ja mielleyhtymien ketju, jossa minä-kertoja hyppii asiasta toiseen. Esimerkiksi Kai minä halusin tätä -romaanin kehyskertomus on se, että päähenkilö on terveysasemalla laitattamassa itselleen kierukkaa. Tästä tuokiokuvasta kerronta rönsyilee (kuin ihmisen ajatus!) kaikkeen siihen, mikä on johtanut tähän tilanteeseen. Välillä palataan nykyhetkeen, muistutetaan lukijaa siitä, mistä lähdettiin liikkeelle, ja sitten taas mennään. Olen yrittänyt harjoittaa samanlaista hallittua vallattomuutta omissa teksteissäni, eli välillä päästän kerronnan karkaamaan. Se tekee kirjoittamisesta hauskempaa, ja oikeastaan sellaista tekstiä on ihan hauska lukeakin.

Viihdettä ja vähän faktaakin

On kyllä varsin hyvä, että en ole koskaan edes yrittänyt saada tällä blogillani mainostuloja - taas tuli reilun kuukauden paussi kirjoittamiseen, enkä ehtinyt edes ajatella kirjoittamista kuin vasta viime päivinä. 

Äänikirjojen kuuntelu on minulle rentoutumistapa muiden joukossa, vähän enemmän viihdettä kuin kirjojen lukeminen. Tähän bloggaukseen on valikoitunut kirjoja, joiden kuunteleminen on ollut nimenomaan rentoutumista.

 S.J. Bennet: Windsorin solmu. Hänen majesteettinsa tutkimuksia 1.

Kuinka hauska voikaan olla dekkari, jossa murhaa ratkoo kuningatar Elisabet! Kirjan idea on loistava ja toteutuskin varsin toimiva: dekkarijuoni vetää hyvin. Kirja on ehdottomasti hyvän mielen kirja, samanlaista yläluokkaista, mutta ah, niin turvallista mysteerien ratkomista kuin esimerkiksi Christiet. Nautin kovasti tämän kuuntelemisesta!

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Kirjan kertoja makaa alppilalaisella parvekkeella ja räytyy itsesäälissä, koska lupaava parisuhde meni vituiksi. Näin olisin kuvannut kirjaa ensimmäisen puoliskon ajan. Saamaton ja muissa roikkuva kertoja ärsytti minua huomattavasti. Loppua kohti tarina ja varsinkin päähenkilö sai kuitenkin lisää väriä, ja itsesääli alkoikin näyttää masennukselta. Sen jälkeen hahmoa oli huomattavasti helpompi sietää. Kuuntelin tänä syksynä myös Savonlahden Kai minä halusin tätä. Siinä minäkertoja käy läpi tapahtumia, jotka ovat johtaneet siihen, että hän on uudenvuodenaattona laitattamassa kierukkaa -  kuinka ihastus muuttui parisuhteeksi, joka muuttui vähän ärsyttäväksikin, mutta kuitenkin turvalliseksi. Tämä päähenkilö on alusta saakka selkeämmin masentunut, ja ehkä siksi siedettävämpi kuin se aiempi, vaikka heissä onkin paljon samaa.

Savonlahden tyyli on omintakeinen: hän kuvaa viimeistä yksityiskohtaa myöten päähenkilön puuhat, ja tarina ryntää sinne, minne minäkertojan ajatuksetkin. Molemmat kirjat kuitenkin päättyvät sulavasti, niin, että tarina tekee kauniin kaaren. Kyllä minä näistä niin paljon tykkäsin, että luen varmaan seuraavankin!

Satu Rämö: Talo maailman reunalla. Vuosi Islannin maaseudulla.

Kun on itse ollut kotosalla kaksi viimeistä vuotta, on ihanaa kuunnella tarinoita, joissa oikein mehustellaan eksoottisilla ulkomailla (kuten Islannilla). Rämö perheineen muuttaa Reykjavikista Islannin perähikiälle, ja lukija seuraa innostuneena, millaista elämä maailman reunalla on.

Maria Petterson: Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja.

Petterson on kaivanut esiin ja koonnut samoihin kansiin uskomattomia tarinoita, joita yhdistää se, että ne kertovat naisista. Historian saatossa on ollut vaikka kuinka paljon naisia, jotka ovat olleet yhtä merkittäviä, kiinnostavia ja osaavia kuin miehet, ja on tosi voimauttavaa kuulla heidän tarinoitaan. Vaikka tässä on vähän sellaista iltasatuja vahvoille tytöille -fiilistä, tarinat ovat aikuiseen makuun. Ne viihdyttävät ja samaan aikaan antavat informaatiota.

No nyt se lukuhaaste valmistuu!

Ryhdyin täyttämään lukemieni kirjojen nimiä ja linkkejä lukuhaasteen omalle sivulle tässä blogissa, ja jouduin toteamaan, että kahdesta haasteeseen sijoittamastani kirjasta en olekaan vielä kirjoittanut blogiin. Paikataan siis vieläkin: 

Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen

Tällä kertaaKalle Björk on juhannuksen vietossa maalla. Tuttavan saaressa tapahtuu kaksi epäselvää kuolemantapausta, jotka pitää ratkaista diskreetisti. Tykkään näistä Björk-dekkareista kuin hullu puurosta, mutta äänikirjana kuunteleminen oli yllättävän hankalaa, koska henkilögalleria oli suuri ja keskenään samankaltainen. Lukiessa tämä tuskin olisi ollut ongelma.

Haastekohta on

• 3, historiallinen romaani.

Estelle Monbrun: Meurtre à Montaigne

Keväällä luin tällaisenkin ranskankielisen dekkarin. Ilmeisesti kaikki Monbrunin dekkarit liittyvät johonkin ranskalaiseen klassikkokirjailijaan, eli ranskalaisen kirjallisuuden rakastajat nauttivat näistä ihan eri tasolla. Minun mielestä aika perusdekkari, jossa suurin osa tapahtumista sijoittui kesäloma-aikaan.

Se pääsee kohtaan

• 21, kirja liittyy johonkin vuodenaikaan.
  

Testissä Suomalainen Plus

Kun nyt joka firma haluaa antaa pitkän, ilmaisen kokelujakson omasta tuotteestaan, niin totta kai tartun mahdollisuuteen. Nextory siis vaihtui Suomalainen Plus -palveluun. Muutaman kirjan jälkeen sanoisin, että miinusta on sovelluksen sekavuus, plussaa se, että sovelluksesta voi hakea luvun kerrallaan kuunneltavaksi, ja koska jokainen luku on oma ääniraitansa, luvun pituuden näkee jo ennalta.

Ensin lukuhaasteeseen menevät kirjat:

René Goscinny ja Albert Uderzo: Asterix en Corse

Kesäkuun harvoja paperikirjoja. Tuttu seikkailu, mutta tällä kertaa ranskaksi. Hyvin pysyin mukana.

• 25, kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Toivolan uusin kirja käsittelee rakkautta eri puolilta. Odotin tältä tosi paljon, koska moni oli kirjaa kehunut, mutta se ei ravistellut minua yhtä paljon kuin Toivolan aiemmat kirjat. Syynä saattaa olla formaatti; keskityn huonommin kuunnellessani. Ei kirja silti huono ollut, vaan Toivola kirjoittaa yhä todella rehellisesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tässä kirjassa keskiössä ovat varsinkin kehollisuus ja oman itsen rakastaminen - tärkeitä teemoja. (Ja tämän voisi hyvin laittaa Hanna Brotheruksen kirjan kanssa haastekohtiin 47 ja 48, kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.) Minä kuitenkin sijoitan tämän kohtaan

• 49, kirja on julkaistu vuonna 2021.

Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari. Mysteerin ihmisten historia.

Tätä olen kuunnellut true crimea fanittavan tyttären kanssa. Kirjasta kirjoitetut lehitjutut tiivistävät kyllä olennaisen, mutta jos haluaa oikein uppoutua, voi kirjankin lukea. Ehkä myös kannattaa lukea, koska kuunnellessa joutuu itse välillä kannattelemaan kokonaisuutta, joka lukiessa hoituisi sillä, että selailisi kirjaa vähän ennen lukemisen aloittamista.

• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä.

Tämän suositun bloggaajan paksun kirjan kuuntelin Nextoryssa, mutta jostain syystä se unohtui aiemmista bloggauksista. Ensin ajattelin, etten kuulu kohderyhmään, koska en ole kolmikymppisenä tuntenut itseäni työelämän väsyttämäksi, mutta kirjan teema laajeni väsymyksestä armollisuuteen ja itsensä rakastamiseen, jotka ovat suorastaan lempiaiheitani - ainakin viimeaikaisen lukuhistorian perusteella.

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Minäkin olen joskus haaveillut siitä, että hyppään auton rattiin ja ajan niin pitkään, että arki jää kauas taakse. Toimittaja Aino Huilaja teki sen ja kirjoitti kokemuksesta kirjan. Alkupuolisko kuvaa valmistautumista ja itse matkustamista, jälkipuoliskoa värittää korona, joka pakotti Huilajan ja hänen puolisonsa palaamaan Suomeen kiireellä ja vaikutti heidän jatkomatkoihinsa. Tämän kirjan kuunteleminen kesälomalla rantahiekalla on taattu pakomatka arjesta.

Richard Osman: Torstain murhakerho

Sokerina pohjalla kesän paras murhamysteeri. Torstain murhakerho on englantilaisessa vanhusten asuinyhteisössä kokoontuva porukka, joka yrittää ratkaista vanhoja, selvittämättömiä murhajuttuja. Yhtäkkiä heidän käsissään on parikin tuoretta murhaa ja yksi vanha tapaus, joka vaikuttaa liittyvän uusiin murhiin. Kirjan henkilögalleria on hulvaton, ja tarinaa seurataan useammankin vanhuksen ja parin poliisin näkökulmista. Tämä tekee kerronnasta poukkoilevaa, ajoittain epäluotettavaa ja usein hauskaa. Kirjan huumori on kuitenkin sydämellistä. Juonenkäänteet ovat yllättäviä, mikä on tämän kirjan kohdalla vain hyvä asia: kiinnostus säilyy, asiat jäävät kuunnellessakin mieleen ja kirja onnistuu yllättämään paatuneenkin dekkareiden lukijan monta kertaa. Tätä haluan lisää!

Ahmittavaa lukunälkäisille

Huhtikuun jälkipuolisko meni hömpötellessä (ja tasapainottavia tietokirjoja lukiessa, mutta niistä myöhemmin).

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Tämä romaani on yhdistelmä kartanoromantiikkaa ja Hercule Poirotia. Nuori nainen päätyy palvelijaksi rikkaaseen kartanoon ja yrittää samalla ratkaista oman elämänsä ongelmakohtia - ja junassa tapahtunutta sairaanhoitajan, Florence Nightingale Shoren, murhaa. Tämä on kirjasarjan ensimmäinen osa; sarjan kaikki murhat perustuvat tosielämän selvittämättömiin kuolemantapauksiin. Kirja oli kaikin puolin viihdyttävä, eikä siinä ole mitään, mikä ärsyttäisi. Toisaalta siinä ei ole myöskään mitään, mikä ihastuttaisi erityisesti - kaikki vaikuttaa viimeisen päälle laskelmoidulta.

Helmet-lukuhaaste:

• 3, historiallinen romaani
  
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  
• 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä
  
• 31, jännityskirja tai dekkari
  
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
  
• 41, kirjassa matkustetaan junalla.
  

 

Terttu Autere: Sininen hatturasia

Jostakin bongasin faktan, että Autere kirjoittaa 20-luvulle sijoittuvia dekkareita, ja ihan arvalla varasin kirjastosta yhden hänen kirjansa. Eihän tämä mikään dekkari ollut, vaan historiallinen romaani, joka sijoittuu hämäläiseen pikkukaupunkiin ja 1920-luvulle. Yhden päivän aikana käydään läpi kaupungin erilaisia asukkaita ja heidän elämäänsä sekä takaumien että ennakointien kautta. Tämä kirja oli aika viehättävä omassa lajissaan, vaikka yleensä en tällaisia kirjoja juuri lue, enkä varmaan kokeile Auteretta enää uudestaan.

Helmet-lukuhaaste:

• 2, kirjan on kirjoittanut opettaja
  
• 3, historiallinen romaani
  
• 36, kirjassa liikutaan ajassa (no niissä takaumissa ja ennakoinneissa)
  
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

 

Pirjo Rissanen: Syyslaulu

Sain vinkin tutustua Rissaseen. En ollut koskaan kuullutkaan hänestä, ja taas ihan summanmutikassa valkkasin kirjastosta kirjan, jonka kansi ja nimi vaikuttivat kiinnostavilta. Se löytyi romanttisen viihdekirjallisuuden osastolta, mutta ei se minun mielestäni kuulu sellaiseen. Syyslaulu kertoo Violan ja Toukon myrskyisästä suhteesta 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle, heidän neljästä lapsestaan ja Violan kasvusta. Keskiössä on hankalan parisuhteen dynamiikka ja se, miten se vaikuttaa parin lapsiinkin. En olisi tarttunut kirjaan ilman suositusta, enkä välttämättä lue Rissasta tätä enempää, mutta pidin kyllä romaanin laajoista juonenkaarista ja todentuntuisista henkilökuvista.

Helmet-lukuhaaste:

• 41, kirjassa matkustetaan junalla
  
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
  

Maaliskuun kirjakatsaus

Uskollinen fanikuntani (=äiti) kysyi Whatsappissa, enkö ole lainkaan lukenut tässä kuussa. Toki olen, mutta paksuja kirjoja, joihin on tuhraantunut koko kuukausi, ja lisäksi olen tehnyt töitäkin. Kiitos pääsiäisen, siihen tulee pitkän viikonlopun mittainen tauko ihan just nyt!

Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan

Klassikot haltuun -projektini edistyy. Tämän kirjan halusin myös lukea siksi, että ajattelin tarkastella, miten kirjassa tarkastellaan koleraa. Todellisuudessa aika vähän, eli kyllä siihen viitataan ja loppuratkaisussa sillä on iso merkitys, mutta jos ajatukseni oli verrata koleraa koronaan, niin ei tämä kirja anna siihen paljoakaan tutkittavaa. Kyseessä on rakkaustarina: Florentino Ariza ja Fermina Daza rakastuvat, mutta eivät saa toisiaan. Fermina nai Juvenal Urbinon, joka kuolee pitkän ja onnellisen avioliiton päätteeksi. Urbinon kuoliniltana Florentino tunnustaa rakkautensa toistamiseen.

Tämä on paksu kirja ja polveileva tarina, joka tempoilee moneen suuntaan, pysähtyy välillä pitkäksi aikaa yhteen kohtaan ja sitten yllättäen karkaakin ihan toisaalle ja valottaa vanhoja tapahtumia ihan toisesta näkökulmasta. Minusta rakkautta, avioliittoa ja leskeyttä kuvataan lämpimän humoristisesti ja eritoten osuvasti. Kyllä Márquez on Nobelinsa ansainnut.

Helmet-lukuhaaste

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
  
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  
• 9, kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella (tämä voisi olla minun kohtani!)
  
• 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
  
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  
• 36, kirjassa liikutaan ajassa
  
• 38, kirja on käännetty hyvin.

William Faulkner: The Collected Stories of William Faulkner

Tämä oli itsensäsivistysprojekti, josta nautin aika tavalla. Häpeä tunnustaa, mutta en ehtinyt lukea ihan koko kirjaa, koska luulin, että pystyisin uusimaan lainan, mutta muutamassa päivässä ehdin nauttia laajan kattauksen tarinoita kuvitteellisesta etelävaltalaisesta Yoknapatawphan piirikunnasta ja sen asukkaista. Taas tuli sellainen epäilys, että olen näitä ehkä joskus aiemmin jo lukenut, eikä se varmaan mikään ihme ole, jos näin on päässyt käymään vaikkapa kirjallisuuden opintojen yhteydessä. 

Mielenkiintoinen tämä amerikkalainen novellihommeli. Kun olen nyt lukenut paljon amerikkalaista kirjallisuutta, niin tosi usein kirjailijat ovat aloittaneet novelleilla, myös monet nykykirjailijoista. Miksi siellä luetaan niin paljon novelleja, mistä niitä luetaan, miksi meillä ei ole kirjallisuuslehtiä, joihin voisi tarjota yksittäisiä novelleja? Vinkatkaa, jos tiedätte jonkin kiinnostavan yleisluontoisen lähteen aiheesta!

Lukuhaaste

• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
  
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
  
• 12, kirjassa ollaan metsässä
  
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
  
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
  
• 43, kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä (tai siis monissa novelleissa ei kerrota).
  

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Noran kissa kuolee vittumaisen päivän päätteeksi, joten Nora päättää ottaa itseltään hengen. Hän päätyy keskiyön kirjastoon, jonka kirjojen avulla hän pääsee kokeilemaan erilaisia elämiä, mahdollisuuksia, jotka ovat menneet häneltä ohi, koska hän on tehnyt jonkin valinnan elämässään. Loistoidea ja hyvin toteutettu viihdekirja, joka ei ole ihan pelkkää hömppää.

Lukuhaaste

• 32, kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa
  
• 36, kirjassa liikutaan ajassa.

Kathryn Nicolai: Unisatuja rauhattomille aikuisille

Todella tylsiä tarinoita, joiden tarkoitus on nukuttaa./Suloisia tuokiokuvia, jotka vievät rauhalliseen tunnelmaan. Mukana muutama meditaatioharjoitus ja resepti. Itse luen mieluummin juonellisia tarinoita ennen nukahtamista, mutta kyllä minäkin joidenkin tarinoiden maailmaa makustelin. 

Lukuhaaste

• 42, satukirja
• 43, kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
  
• 44, kirjassa on reseptejä.

Charles Aubert: Rouge tango

Ranskankielinen dekkari, jossa seikkaillaan Montpellierin lähimaastossa ja kuvaillaan melko paljon kulinaristisia elämyksiä. Päähenkilö Niels Hogan vaipuu ajoittain päänsä sisään ja on harvinaisen rasittava ajatusmylläri. Ranska on helppoa ja kielikuvat mainioita.

Lukuhaaste

• 14, kirja on osa kirjasarjaa
  
• 31, jännityskirja tai dekkari
  
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa.
  

Helmikuun luetut 2

Helmikuu oli loistava lukukuukausi, kiitos talviloman - mutta kiinnostavat kirjat ovat houkutelleet myös arki-iltaisin töiden jälkeen (ja aamupalapöydässä ja unettomina öinä ja lounastauolla ja mitä näitä nyt on).

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Tämä romaani on kartanoon sijoittuva murhamysteeri, vähän christiemäiseen tyyliin. Mutta vain vähän, koska romaanin päähenkilö herää samaan päivään yhä uudestaan ja joka päivä eri henkilönä kartanon asukkaista. Vähitellen arvoitus selviää sekä päähenkilölle että lukijalle. Tykkäsin tämän kirjan ideasta paljon. En tykännyt siitä, että kertoja kuvailee kaiken aivan valmiiksi, mutta siedin sen tarinan takia.

Helmet-lukuhaasteessa tämän voisi sijoittaa esim. kohtaan:

• 3, historiallinen romaani
• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 7, kirjassa on kaveriporukka
• 10, kirjan nimessä on numero (Tämä se voisi olla!)
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (Tai tämä!)
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 36, kirjassa liikutaan ajassa (Tämäkin sopii aivan loistavasti tähän kirjaan.).

Peter Robinson: Caedmon's Song

Robinson on dekkaristi, joka on kirjoittanut kymmeniä kirjoja Alan Banksista (se sama kuin tv-sarjassa DCI Banks). Tämä kirja kertoo kuitenkin erilaisen tarinan. Toisaalla väkivaltaisesta hyökkäyksestä selvinnyt Kirsten yrittää muistaa, mitä hänelle on tapahtunut, toisaalla Martha etsii yorkshirelaisesta rantakaupungista miestä, joka on tuhonnut hänen elämänsä. Tätäkin kirjaa vaivaa lievä yliselittäminen, mutta tarina tempaisee mukaansa. Jos haluat harjoitella englanniksi lukemista, tämän romaanin kieli on hyvää mutta helppoa.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 7, kirjassa on kaveriporukka
• 12, kirjassa ollaan metsässä (ainakin välillä)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 31, jännityskirja tai dekkari.

Giulia Enders: Suoliston salaisuus. Kaikki kehomme keskeisestä elimestä.

Helppolukuinen ja -tajuinen tietokirja aiheesta, josta usein ei saa kovin paljon tietoa. Tässä on kaikki napakassa ja hauskassa paketissa.

Helmet-lukuhaaste:

• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa (no vähän niinku)
• 38, kirja on käännetty hyvin (Ei sillä, että pystyisin sanomaan, koska en osaa saksaa, mutta käännöstä on suomalaistettu sopivasti.).

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Älkää tuomitko, kun tunnustan, etten ole lukenut tätä ennen yhtään Hemingwayn romaania. Tästä lyhyestä muistelmateoksesta oli helppo aloittaa. Hemingway kertoo jutustelevaan sävyyn 1920-luvun Pariisista ja sen taiteilijapiireistä. Erityiskiitos 60-luvun kääntäjälle sanoista illatsut ja ookei. Luin kirjan hiihtolomalla ja ilokseni Hemingway kertoi pitkät pätkät lasketteluturismin varhaisista vaiheista.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 41, kirjassa matkustetaan junalla (Sijoittaisinkohan tämän tähän?).

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Tämä on juuri sitä, mitä Moyesilta voi odottaa. Siirappista hömppää. Kahdesta rakkaustarinasta toinen sijoittuu 1960-luvulle ja tarjoaa hieman kiinnostavaa ajankuvaa. Toimivaa eskapismia työn raskaan raatajalle.

Helmet-lukuhaaste:

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 7, kirjassa on kaveriporukka
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (Romaanin tapahtumista iso osa sijoittuu lehti- ja toimitusmaailmaan.).

Alice Zeniter: Unohtamisen taito

Jäätävän hyvä lukuromaani Ranskan algerialaisista siirtolaisista. Paksussa romaanissa kuvataan ensin elämää Algeriassa, sitten ensimmäisen polven siirtolaisia ja viimeiseksi sitä, kuinka toisen polven siirtolaisten täytyy tehdä tiliä historian kanssa. Opin paljon, siis ihan tosi paljon uutta, Algeriasta ja sen suhteesta Ranskaan.

Helmet-lukuhaaste:

• 3, historiallinen romaani (Voiko historialliseksi romaaniksi kutsua kirjaa, joka kertoo 1900-luvun loppupuolesta?)
• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 11, kirja kertoo köyhyydestä
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä (ainakin siellä Algeriassa)
• 19, kirjassa leikitään (Näitä ei ole vielä ollut, joten tämä pääsee ehkä tähän kohtaan!)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu.

Tammikuun luetut 2 - tai siis luettu

Näyttääpä tämä postaus säälittävältä. Luulin puolessavälissä kuuta, että lukisin paljon enemmän romaaneja, mutta aika menikin muuhun lukemiseen (josta myöhemmin lisää).

Donna Leon: Nuoruuden lähde

Kehtaanko tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen Brunetti-dekkari, jonka luin? Jostain syystä en ollut aiemmin niihin tarttunut. Jatkossa ehkä tartun, koska pidin kyllä tarinasta, joka ei ollut hurjan intensiivinen jännäripläjäys, vaan sisälsi paljon Brunetin pohdiskeluja ja Venetsian kuvausta. Itse asiassa saatan lukea näitä lisää ihan vain Venetsian vuoksi, koska kauhea matkakuumehan tässä lukiessa heräsi!

Haastekohdat

• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 46, kirjassa syödään herkkuja.

Tammikuun luetut 1

On taas uuden Helmet-lukuhaasteen aika. Lukemiseen en ole väsynyt, mutta listaaminen ja bloggaaminen on tuntunut viime aikoina puuduttavalta. Hetken jo harkitsin, etten osallistuisi vuoden 2021 lukuhaasteeseen, mutta kun haaste julkaistiin, alkoi sormia syyhyttää. Kokeilen kuitenkin kirjoittaa lukemastani vähän eri tavalla, vain lyhyinä lukuvinkkeinä.

Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito

Tätä tietokirjaa hehkutettiin kovasti noin vuosi sitten, joten laitoin sen kirjastossa varaukseen, ja sain vihdoin vuodenvaihteessa luettavakseni. Ajattelin etukäteen sen olevan hieman ärsyttävä ja erittäin amerikkalaishenkinen self-help-opus, mutta itse asiassa se olikin hyvin kiinnostava kooste siitä, miten aika vaikuttaa ihmisten toimintaan. Kirjassa käsitellään erilaisia alkuja, keskikohtia ja loppuja, ja esimerkit ovat todella kiinnostavia - vaikka välillä lähinnä hauskoja anekdootteja. Alussa puhuttiin myös erilaisista vuorokausirytmeistä, ja kirjassa on paljon vinkkejä siihen, miten kannattaa itse omat toimensa ajoittaa, jotta niistä saa eniten irti.

Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin

• 24, kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki (johon itse sen sijoittanen)
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta

Tämän romaanin ostin Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä hetken mielijohteesta. Autofiktiivinen romaani kertoo Carolinasta, jonka mies kuolee vähän päälle kolmikymppisenä, kun parin poika on alle vuoden ikäinen. En ollut tästä romaanista kuullutkaan ennen kuin itse bongasin sen, ja nyt sen jälkeen se on tullut monessa paikassa vastaan - ja monet ovat siitä tykänneet. Se kertoo hyvin samaistuttavasti yllättävästä yksin jäämisestä, suruprosessista, vanhemmuudesta ja vähän uusperheestäkin. (Uskokaa minua, olen kokemusasiantuntija joka kohdassa.) 

Tämä sopii lukuhaasteen kohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (Tähän voisin sijoittaa tämän!)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

Sain joululahjaksi lempidekkaristini uusimman! Tällä kertaa komisario Armand Gamache on lomalla metsän keskellä eksklusiivisessa quebeciläisessä hotellissa, jossa äveriäs suku viettää omaa sukukokoustaan. Murhahan siitä seuraa, ja Gamachen loma keskeytyy. Tunnelma säilyy kuitenkin leppoisana murhatutkinnankin ajan. Vielä en ole kyllästynyt näiden dekkareiden lempeään ja humoristiseen tunnelmaan.

Sopii haastekohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 12, kirjassa ollaan metsässä
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä (sähkökatkon ajan!)
• 19, kirjassa leikitään
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 35, kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (Tämä voisi olla minun haastekohtani!)
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 38, kirja on käännetty hyvin
• 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia
• 46, kirjassa syödään herkkuja (ja ai että, millaisia kuvauksia niistä onkaan!).

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo

Tämänkin sarjakuvan sain joululahjaksi. Kirjassa on useita lyhyitä tarinoita, jotka kertovat usein naisista julkisuuden mieshenkilöiden takana. Tiukkaa feminismiä ja paljon huumoria. 

Haastekohdat

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (yhden heistä, saatan sijoittaa tämän tähän)
• 26, elämäkerta henkilöstä, joka on elossa 
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Canthin Papin perhe täyttää 130 vuotta tänä vuonna, ja eräässä masalalaisessa teatteritalossa vietetään Canthin juhlavuotta. Eräs perheenjäseneni on mukana produktiossa, joka hyödyntää Rouva C:tä. Minäkin hyödyndsin tilaisuutta ja lainasin ko. kirjan perheenjäseneni yöpöydältä. Tykkäsin kovasti tästä romaanista, joka keskittyy Minna ja Ferdinand Canthin suhteeseen ja siihen, miten Minnasta tuli se vahva ja itsenäinen nainen, jona hänet tunnemme. Erityisen mukavaa oli lukea seminaarikaupunki Jyväskylän kuvauksia; siellä minäkin olen nuoruuttani viettänyt.

Haastekohdat

• 2, kirjan on kirjoittanut opettaja (Tähän voisin sijoittaa tämän romaanin!)
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (se sama elämäntuska, tässäkö tämä kaikki on?!)
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
• 19, kirjassa leikitään
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

M.R.C. Kasasian: The Secrets of Gaslight Lane (The Gower St. Detective 4)

Törmäsin tähän uuteen dekkarituttavuuteen sattumalta kirjastossa. Omaperäinen etsivä Sidney Grice ja hänen suojattinsa March Middleton ratkaisevat murhia 1800-luvun lopun Lontoossa. Gricen hahmossa yhdistyvät Sherlock Holmes ja The Big Bang Theoryn Sheldon Cooper. March on moderni nuori nainen, joka ei jää kyvykkyydessä jälkeen holhoojalleen.

Haastekohdat

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (Kirjassa on palveluskuntaa vaikka millä mitalla, ja tämä voisi olla minun haastekohtani.)
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 41, kirjassa matkustetaan junalla.

Murhia maalaiskylässä

Tykkäätkö neiti Marplesta? Ja Midsomerin murhista? Siinä tapauksessa sinun kannattaa lukea M.C. Beatonin Agatha Raisin -dekkareita.

Minä en ollut niistä koskaan kuullutkaan, mutta kirjastosta nappasin mukaani Hiss and Hers -romaanin. Se on lämpimän humoristinen dekkari, joka sijoittuu maalaisidylliin ja jonka henkilöhahmot ovat sympaattisia karikatyyreja. Kymmenlukuisen tarinan aikana tapahtuu monta murhaa, mutta väkivallalla ei mässäillä. 

En lähde näitä erikseen metsästämään, mutta voisin lukea toisenkin samanlaisen viltin alla glögimuki kädessä tai riippumatossa GT:tä siemaillen. Ai juu, näissä juodaan ja tupakoidaan yllättävän paljon - ei siis sovi välttämättä esim. tupakkalakkolaisille.

Kuukausista julmin

Nämä Louise Pennyn Quebeciin sijoittuvat dekkarit ovat niiiiin hyviä! Kuukausista julmin kertoo pääsiäisen vietosta Three Pinesin kylässä. Juhlapyhä innostaa kyläläiset spiritistiseen istuntoon, jossa eräs asukkaista säikähtää kuoliaaksi. Taas kääritään auki salaisuuksia, eletään rauhallista maalaiselämää ja viljellään lämmintä huumoria. Bonuksena tässä kirjassa ratkeaa rikoskomisario Armand Gamachen elämää varjostava sivujuoni.

Sarjan seuraava osa on juuri ilmestynyt, joten ahmimista voi halutessaan jatkaa tästäkin eteenpäin. Englanniksihan näitä olisi ilmestynyt jo 16, ja täytyy myöntää, että mielessä on käynyt pieni verkkoshoppailu - mutta ehkä maltan odottaa ja keskittyä muuhunkin luettavaan käännöksiä odotellessa.

Ruotsalainen James Bond riehuu Venäjällä

Martin Österdahlin kirja Armoton todellisuus tarttui mukaan kirjastosta vain tiettyä tarkoitusta varten: täyttämään lukuhaasteen kohdan 26, kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö. Arvasin, että löydän jonkin viihdyttävän ruotsalaisen dekkarin tähän kohtaan!

Tosin Österdahlin dekkari ei toista perinteisiä ruotsidekkari-kliseitä. Se kertoo vuodesta 1996, jolloin Venäjän tilanne ei ole vielä mitenkään tasainen, vaan monet tahot kamppailevat poliittisesta ja taloudellisesta vallasta. Kirjan päähenkilö Max Anger on kuin ruotsalainen James Bond, joka vuoroin järjestää, vuoroin selvittää kansainvälisiä selkkauksia.

Kirja on sujuva lukea kuin mikä tahansa Dan Brown tai Robert Harris. Koko ajan sattuu ja tapahtuu, mutta päähenkilöt ja lukija pysyvät seikkailun tahdissa mukavasti. Kansainvälisen politiikan lisäksi pitää selvittää vähän henkilökohtaisen historian salaisuuksia, eli kiinnostusta pidetään yllä monella tasolla.

Henkilögalleria on hieman kliseinen, mutta ruotsalaisella twistillä - otan vastaan homoseksuaalit hahmot tervetulleena moniäänisyytenä. Tarinan ratkaisut ovat toimivia, ja se on mielestäni aika paljon: homma toimii, kun jälkeenpäin mikään juonenkäänne ei jää kaivelemaan.

Dekkarijuonia ja Japanin kulttuuria

Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit kuuluvat kirjoihin, joita ei vain ole tullut luetuksi, vaikka olenkin niitä välillä kirjastossa tai kirjakaupassa hypistellyt. Tänä kesänä olen hankkinut lukemiseni pääosin erilaisista alelaareista. Prisman pokkarialesta tarttui mukaan pokkari, joka sisältää dekkarit Morsiuskimono ja Samurain tytär.

Rei Shimura on vajaa kolmikymppinen antiikkikauppias, joka asuu Japanissa, mutta matkustelee jatkuvasti myös Yhdysvalloissa, missä hänen amerikkalais-japanilainen perheensä asuu. Näissä kirjoissa hänen elämäänsä vakiintuu myös skotlantilainen sulhanen.

Romaanit ovat helppolukuisia ja viihdyttäviä. Japanin historiaa ja kulttuuria käsitellään kivasti ainakin näissä molemmissa dekkareissa. Kirjoissa ei ole turhaa väkivaltaa, jos sellainen häiritsee, ja muutenkin niiden tahti on aika leppoisa. Välillä asiat ratkeavat vähän liiankin yksinkertaisesti, ja myös päähenkilö vaikuttaa ajoittain hippasen simppeliltä. Kaiken kaikkiaan lukukokemus on harmiton, sujuva ja nopeasti ohi. Minun kesäsuunnitelmiini se sopi oikein hyvin.

Muistoksi käynnistäsi

Vuoden 2020 ensimmäinen romaani, joka ei mahtunut lukuhaasteeseen, on Fred Vargasin Muistoksi käynnistäsi.

Romaani kuuluu Kolme evankelistaa -sarjaan. Kolme historiantutkijaa olivat aikoinaan minun ensikosketukseni Vargasiin, ja heihin alunperin ihastuinkin. Sittemmin Adamsberg on vienyt heidän paikkansa, mutta aina on aikaa Matteukselle, Markukselle ja Luukakselle.

Laadultaan dekkari ei ole niin tasainen kuin monet muut Vargasin kirjat, mutta ei se huono ole, varsinkaan nyt, kun henkilöhahmot ovat tuttuja, samoin Vargasin tapa rakentaa hahmoja kertomalla heistä yksityiskohtia siellä täällä.

Kaiken kaikkiaan dekkari on varsin viihdyttävää luettavaa. Louis Kehlweiler metsästää murhaajaa bretagnelaisessa pikkukaupungissa. Ruumiita riittää, ja sen lisäksi, että murhaaja otetaan kiinni, pöllytetään vähän vanhoja salaisuuksia.

Kirkkopuiston rakastavaiset

Elän Helmet-lukuhaasteessani aikaa, jossa moni haastekohta on vielä tyhjä ja jossa moni kirja pääsee haasteeseen mukaan vähän puolivillaisin perustein. Virpi Hämeen-Anttilan Kirkkopuiston rakastavaiset pääsee kohtaan 30, kirjassa pelastetaan ihminen, sillä perusteella, että kyllä sille yhdelle todistajalle olisi voinut käydä huonosti, jos Karl Axel Björk ei olisi tullut väliin.

Taattua laatua nämä Björk-dekkarit. Minua kiehtoo aivan valtavasti 1920-luvun Helsinki, sen maisemat ja tuon ajan henkinen maisema, joka näkyy näissä kirjoissa hienosti. 100 vuotta sitten on eletty kiinnostavia aikoja, kun Suomi on ollut murroksessa ja uusi aika on kolkutellut ovella. Hämeen-Anttilan rikosjuonet myös paranevat kirja kirjalta. Näihinkin kirjoihin sukellan mielelläni yhden tarinan ajaksi. Pääsen suloiseen Helsinkiin ja tapaan vanhat tutut, joihin olen jo ehtinyt kiintymään. Vähän kipeää tekee palata kirjan sivuilta kevääseen 2020, jolloin ei flaneerata Espalla eikä juoda kaakaota Ekbergillä.

Uudet lempidekkarini

Oltiin esikoisen kanssa kaupassa. Hamstrattiin vähän pääsiäiskaramellia ja ristikkolehtiä ja pokkarihyllyllekin pysähdyin, koska kirjastot olivat juuri sulkeneet ovensa, eikä minulla ollut kotona kuin muutama hassu kirja lukematta (ja miehen dekkareista mulla on lukematta kymmeniä, jos ei satoja, mutta ei niitä lasketa).

Teini ojensi alimmalta hyllylle minulle Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä -kirjan ja kysyi, että eikö tämä muistutakin tosi paljon Flavia-kirjoja. Kyllähän se muistutti, ja referenssi oli niin positiivinen, että päätin ottaa nämä kaksi kirjaa testiin. Kuolema kiitospäivänä pääsee haastekohtaan 8, kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi, koska se minulle niin selvästi ojennettiin, kuin tarjottimella.

Louise Pennyn romaanit ovat dekkareita, jotka kertovat nykypäivän Quebecistä. Niiden tapahtumapaikka, Three Pines -kylä, muistuttaa Agatha Christien idyllisiä kylämaisemia. Rikoskomisario Armand Gamache on myös yhtä sympaattinen kuin Hercule Poirot tai Neiti Marple. Murhista huolimatta kirjojen henki on lämmin ja nostalginen.

Romaanien henkilöhahmot ovat hieman, tai oikeastaan sopivan, kliseisiä, mutta kuitenkin kiinnostavia ja useimmiten myös miellyttäviä ja/tai hauskoja. Penny kirjoittaa hahmoistaan ja heidän elämäänsä sekoittavista tapahtumista lämmöllä ja huumorilla. Murhamysteerien rinnalla kulkee Gamachen uraan liittyvä sivujuoni, joka tullee jatkumaan tulevissa kirjoissa; seuraavan pitäisi ilmestyä suomeksi aivan näinä päivinä.

Nämä ovat uusia dekkarisuosikkejani, enkä malttaisi millään odottaa seuraavaa. Kylmän kosketus -kirjan sijoitan haastekohtaan 16, kirjalla on kirjassa tärkeä rooli. En kuitenkaan taida viitsiä kuvailla sen juonta sen tarkemmin, koska eihän se juoni ole pääasia näissä tällaisissa kirjoissa, vaan tunnelma, höttöinen maailma, jonka kirjailija luo ja johon lukija saa sukeltaa uppeluksiin.

Näissä kirjoissa tykkäsin myös siitä, että se maailma oli Quebecissä. Ranskankielinen Kanada on minulle aika vierasta seutua, mutta näiden kirjojen avulla pääsen sinnekin vierailemaan.

Dekkarien aatelia

Håkan Nesser on kova. Jo hänen nimensä laittaa odottamaan hyvää dekkaria. Odotuksia kasvattaa, jos samaan kirjaan ovat eksyneet kaksi Nesserin suurta salapoliisia, Van Veeteren ja Gunnar Barbarotti. Tällainen uskomaton paketti on De vänsterhäntas förening.

Tarina alkaa 1950-luvulta, jolloin kaksi opettajan nöyryyttämää alakoululaista päättää perustaa yhdistyksen, johon ovat tervetulleita vain vasenkätiset. Vuosien varrella yhdistyksen jäsenmäärä kasvaa kuuteen. 90-luvun alussa neljä jäsentä menehtyy tuhopoltossa, joka kohdistuu hotelliin, jossa yhdistys kokoustaa vanhojen aikojen muistoksi. Viides katoaa heti palon jälkeen, joten Van Veeteren kumppaneineen ajattelee tapauksen ratkenneen. Hänen ruumiinsa löytyy kuitenkin 20 vuoden päästä, ja 75-vuotispäiväänsä viettävä Van Veeteren tarttuu tapaukseen uudelleen. Samaan aikaan Ruotsissa tapahtuu murha, joka tuo Barbarottin mukaan tutkintaan.

Nesser on taitava, sekä juonen kehittelyssä että kielen käytössä. Minä tykkään myös hänen salapoliisiensa sekavista filosofisista pohdinnoista. Tässä dekkarissa lukija (tai ainakin tämä lukija) arvaa murhaajan ehkä vähän liian aikaisin minuun makuuni, mutta sitä ennen kertoja johdattelee lukijaa harhaan niin monta kertaa, että jännitys säilyy loppuun asti.

33 Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Ajattelin, että tämä haastekohta täyttyy helposti, mutta kun kesän loppuun mennessä yhtään kohtaan sopivaa kirjaa ei ollut tullut vastaan, piti itse keksiä, millä kohdan täyttää.

Valitsin Volker Kutscherin Babylon Berlinin. Tarkalleen ottaen en ole nähnyt kirjasta tehtyä elokuvaa, vaan TV-sarjan, ja siitäkin vain 1,5 tuotantokautta (koska se poistui Areenasta ennen kuin ehdin loppuun) mutta mielestäni se sopii tähän haastekohtaan.

Babylon Berlin kertoo 1920-luvun Berliinistä ja komisario Gereon Rathista, joka selvittää rikosvyyhteä, johon liittyvät esimerkiksi pornoelokuvan kuvaukset, paikalliset mafiajärjestöt ringvereinit, kommunistit, venäläisten emigranttien kulta-aarteet ja aseita hamstraavat natsit. Hurjasti aineksia, joista syntyy paksu kirja, joka kuitenkin pysyy aika hyvin kasassa.

Kirja on kovin erilainen kuin TV-sarja. Sanoisin, että romaani on yksioikoisempi. On makuasia, pitääkö sitä hyvänä vai huonona. TV-sarjassa asiat sotkeutuvat vielä enemmän toisiinsa ja henkilöhahmoja on terävöitetty ja syvennetty. Toisaalta TV-sarja on ajoittain jopa väkinäisen sekava; kirjassa asiat etenevät suoraviivaisemmin ja loogisemmin. Kirja ei kuitenkaan pysty näyttämään 20-luvun Berliinin loistokkuutta ja maailmoja syleilevää asennetta samalla tavalla kuin televisiosarja. Minä pidin molemmista.

Hömpällä syksyä kohti

Aijjaijjai! Oli vihdoinkin minun vuoroni varausjonossa saada Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjan uusin dekkari Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru.

Melchior saa pojaltaan kirjeen, että Tallinnaan on tulossa mies, joka tunnetaan nimellä Gotlannin piru ja joka ei pelkää tarvittaessa raivata Melchioria tieltään. Tallinnassa tapahtuu taas omituisia murhia ja tällä kertaa kaupunkiin näyttää pesiytyneen myös outoja harhaoppeja. Samaan aikaan kun Melchior selvittää, kuka tai ketkä häiritsevät Tallinnan rauhaa, hänen poikansa nuori Melchior opiskelee Lyypekissä salamurhaajaksi ja ottaa selvää sukua vaivaavasta kirouksesta.

Nämä dekkarit ovat mun uusia suosikkeja! Dekkarijuonet ovat vetäviä, keskiaikainen Tallinna todella kiinnostava tapahtumaympäristö ja henkilöt uskottavia ja sympaattisia. Ihan ensimmäisissä kirjoissa oli alussa aina kuiva historiaosuus, mutta tässä uusimmassa sekin on niin lyhyt, että lukemisen vauhtiin pääsee saman tien.

Samaan aikaan, kun hain kirjastosta tämän, lainasin bestseller-hyllystä myös Sofia Lundbergin Toinen puoli sydäntä -romaanin. Se kertoo Elinistä, joka on menestynyt valokuvaaja New Yorkissa. Elinin avioliitto on kuitenkin ajautumassa karille, koska Elin keskittyy vain uraansa. Elinin aviomies jättää hänet ja antaa hänelle ohjeen tulla tutuksi oman itsen kanssa. Elin alkaakin muistella menneitä: lukijalle käy pian selväksi, että Elin on asunut lapsuutensa Gotlannissa köyhissä oloissa. Tästä menneisyydestä hän ei ole kuitenkaan kertonut lainkaan miehelleen tai tyttärelleen. Vähitellen mennyt alkaa keriytyä auki, ja lopulta aikuistuva tytär pakottaa Elinin matkalle Gotlantiin.

En suoraan sanottuna osaa sanoa, pidinkö tästä kirjasta vai en. Mitäänsanomaton se ei ollut, mutta en oikein osaa sijoittaa sitä mihinkään lajityyppiin. Varsinkin kuvaukset New Yorkista ovat aika viihdekirjamaisia, samoin ihmisten ajatuksia kuvataan hömpän tyyliin. Eniten ehkä ärsyttää epäluonnollinen dialogi. Toisaalta Elinin tarina ei ole mikään hömppäjuttu, ja kuvaukset lapsuudesta Gotlannissa ovat mielestäni kiinnostavia - ja paremmin kirjoitettuja kuin nykyhetken kuvaus.

Jos pidät hömpän rajoja rikkovasta kaunokirjallisuudesta, selviytymistarinoista, tarinoista siitä kuinka tullaan tutuiksi oman menneisyyden kanssa tai Gotlannista, saatat pitää tästä kirjasta. Minulle se oli ihan mukava ensimmäisten työpäivien rentouttaja, jolla sai ajatukset nopeasti irti työasioista.

Harry Hole vauhdissa taas

En ole lukenut kaikkia Jo Nesbøn uusimpia romaaneja, mutta kesälomamatkalle valitsin varalukemiseksi Törst-dekkarin, jossa Harry Hole tekee paluun Oslon poliisivoimiin. Ja vitsi, oli se vaan hyvä.

Oslossa liikkuu sarjamurhaaja, vampyristi, joka juo uhriensa verta ja tappaa heidät julmasti. Hole hälytetään apuun, ja alkaa vaikuttaa siltä, että murhissa on jotakin, joka tuntuu Holesta tutulta.

Nesbø kuljettaa tarinaa sujuvasti. Romaanissa ei ole tylsiä hetkiä, vaan Nesbø syöttää koko ajan lukijalle tietoja, jotka vievät kohti loppuratkaisua - tai heittävät ajatukset nurin. Ihan viimeiseen asti on hieman epävarmaa, miten arvoitus ratkeaa, ja silti palaset loksahtelevat kohdalleen.Henkilögalleria on pääosin edellisistä kirjoista tuttu, mutta sitäkin toimivampi. Nesbøn - ja Harry Holen - omintakeinen huumori ja musiikkiviittaukset maustavat tätäkin kirjaa. Jos jostakin pitää valittaa, niin ruumiiden määrästä. Puolet vähemmän olisi riittänyt ja tehnyt saman vaikutuksen.

Minä ahmin tämän. Viimeiset 100 sivua luin viime yönä - yhteen asti - koska tätä tarinaa ei halua laskea käsistään.