tiistai 21. lokakuuta 2014

Mystinen nimivalinta

Sain syntymäpäivälahjaksi dekkarin. Olin kyllä vähän pettynyt siihen, että se oli vain dekkari. Kansi ja nimi, Mystiset katoamiset, lupasi jotakin salaperäisempää.



Kirjailija on Heleena Lönnroth ja kustantamo Zuppa di Porri, joka lienee Lönnrothin oma kustannusyhtiö. Ilmeisesti Lönnrothillakin on oma uskollinen lukijakuntansa; takakansitekstin mukaan tämä on tekijän 15. dekkari.

Ei-niin mystiset katoamiset tapahtuvat Kotkassa, ja koskettavat lähinnä perussuomalaista valtuustoryhmää, jonka edustajat alkavat kadota jälkiä jättämättä. Varmaan paikallisille tämän lukeminen onkin eri tavalla jännittävää, kun kirjasta voi bongata tuttuja paikkoja ja ehkä hahmojakin.

Katoamista ryhtyvät selvittämään Kaakonetsivät, Unto Hakkarainen ja Asseri Salo. Selvitystyön luonne on pitkään varsin absurdi. Sen kummemmin järkeilyään perustelematta etsivät päätyvät ajatukseen, että katoaminen on jihadistien kosto perussuomalaisille - vaikka kyseiset kotkalaiset persut eivät olekaan erityisen kunnostautuneita rasistisissa lausunnoissa eikä kotkalaisissa maahanmuuttajapiireissäkään ole jihadistisolua. Lukijana minun on vaikea ymmärtää, onko tässä kyse Kaakonetsivien eli fiktiivisten hahmojen ennakkoluuloista vai kirjailijan yrityksestä rakentaa moderni ja kansainvälinen juonikuvio.

Romaani on lyhehkö ja helppolukuinen, mutta se tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että juoni on varsin heppoinen. Se myös tempoilee moneen suuntaan. Kirjan tapahtumista osa on mukana selvästi siksi, että erilaiset ratkaisut olisi mahdollista motivoida. Loppuratkaisu tulee kuitenkin aika puskista eikä vaikuta erityisen uskottavalta.

Tämä arvostelu on ollut melko kielteinen. Myönnetään - en pitänyt kirjasta, ja petyin vielä loppuunkin päästyäni. Tässä oli kuitenkin paljon hyvääkin. Kaakonetsivät ovat hyvin suunniteltuja hahmoja ja varsinkin kirjan loppupuolella romaani lepää paljon heidän tutkimuksensa varassa, mikä toimii paljon paremmin kuin kaikkitietävän kertojan lennähtely paikasta toiseen. Periaatteessa tarinan aihio on kiinnostava, mutta valitettavasti se jää vasta aihioksi. Tämä romaani olisi tarvinnut paljon enemmän lihaa luidensa päälle - ja myös lihasten muokkausta eli ydinasioiden tiivistämistä ja ylimääräisen karsimista.

Otsikoinnilla en viittaa tällä kertaa itse romaanin nimeen, vaan yhteen sivuhenkilöistä. Hämäräperäinen Mark(ku) Ruuttunen yrittää vaikuttaa Kotkan poliittisen elämään tukemalla rahallisesti muutosvoimia edustavia valtuuttetuja. Ruuttunen-nimen takia tämä kirja minullekin annettiin - onhan kyseessä suvun nimi. Mutta miksi joku Ruuttunen on eksynyt Pohjanmaalta Kotkaan ja ryhtynyt hämäriin kähmintäbisneksiin? (Ja miksi se Ruuttunen on edes hahmona tässä kirjassa? Siinäkin on yksi sivujuoni, joka lentää matkansa ja lässähtää sitten.)