torstai 3. marraskuuta 2016

Kaikki taivaan linnut

Kirjastossa tuli vastaan Harper Leen Kaikki taivaan linnut. Jes, vihdoin! Toivoin tätä vuosi sitten joulupukiltakin, mutta en saanut enkä ole ehtinyt muutenkaan tätä käsiini hankkia. Luin Kuin surmaisi satakielen -klassikon verrattain myöhään, mutta ihastuin siihen kovasti, joten odotukset tätäkin romaania kohtaan olivat suuret.

Kuin surmaisi satakielen -kirjan Scout on 26-vuotias ja käyttää nykyään ristimänimeään Jean Louise. Hän asuu New Yorkissa, mutta romaani kertoo lomamatkasta kotiseudulle Alabaman Maycombiin. Eletään aikaa, jolloin mustien kansalaisoikeustaistelu on voimakkaimmillaan. Myös Maycombissa ihmisten väliset suhteet ovat muuttuneet; sekä mustat että valkoiset vahvistavat rivejään. Jean Louise on aina ollut värisokea ja yhtäkkiä hän joutuu kohtaamaan maailman, jossa musta ja valkoinen ovat ratkaisevasti erilaisia. Hän on samaan aikaan vastatusten nykyajan haasteiden ja menneisyytensä kanssa. Isä Atticuskin tuntuu olevan ihan eri ihminen kuin aina ennen.

Romaania on arvosteltu siitä, että se on luonnostelmamainen, Satakielen yksi harjoitusversio. Kieltämättä molemmat kirjat pyörivät samanlaisten teemojen ympärillä ja molemmissa on samoja kohtauksiakin hieman erilaisina versioina. On hyvinkin mahdollista, että Harper Lee on kirjoittanut näitä kahta teosta samanaikaisesti ja päätynyt kirjoittamaan valmiiksi romaaniksi ne kohdat, joista tuli Satakieli. Se ei tee tästä romaanista kuitenkaan huonoa. Itse asiassa Kaikki taivaan linnut täydentää tarinaa verrattomalla tavalla. Useinhan romaanin lukemisen jälkeen toivoisi saavansa tietää, mitä päähenkilölle romaanin tapahtumien jälkeen tapahtuu. Scoutin kohdalla se on mahdollista.


Kiinnostavaa on myös katsella kansalaisoikeustaistelua tällaisesta näkökulmasta. Se on myös yllättävän ajankohtaista! Monet kirjan ajatuksista ja keskusteluista ovat tuttuja myös nykypäivän Suomesta, jossa globalisoituva maailma uhkaa hommafoorumilaista vähintään yhtä paljon kuin NAACP uhkaa romaanin maycombilaista. Jotenkin on myös lohduttavaa lukea tätä kirjaa, kun tietää, että nykyään yhtäläläiset kansalaisoikeudet ovat Alabamassakin (ainakin periaatteellinen) itsestäänselvyys.