Tammikuun luetut 1

On taas uuden Helmet-lukuhaasteen aika. Lukemiseen en ole väsynyt, mutta listaaminen ja bloggaaminen on tuntunut viime aikoina puuduttavalta. Hetken jo harkitsin, etten osallistuisi vuoden 2021 lukuhaasteeseen, mutta kun haaste julkaistiin, alkoi sormia syyhyttää. Kokeilen kuitenkin kirjoittaa lukemastani vähän eri tavalla, vain lyhyinä lukuvinkkeinä.

Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito

Tätä tietokirjaa hehkutettiin kovasti noin vuosi sitten, joten laitoin sen kirjastossa varaukseen, ja sain vihdoin vuodenvaihteessa luettavakseni. Ajattelin etukäteen sen olevan hieman ärsyttävä ja erittäin amerikkalaishenkinen self-help-opus, mutta itse asiassa se olikin hyvin kiinnostava kooste siitä, miten aika vaikuttaa ihmisten toimintaan. Kirjassa käsitellään erilaisia alkuja, keskikohtia ja loppuja, ja esimerkit ovat todella kiinnostavia - vaikka välillä lähinnä hauskoja anekdootteja. Alussa puhuttiin myös erilaisista vuorokausirytmeistä, ja kirjassa on paljon vinkkejä siihen, miten kannattaa itse omat toimensa ajoittaa, jotta niistä saa eniten irti.

Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin

• 24, kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki (johon itse sen sijoittanen)
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta

Tämän romaanin ostin Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä hetken mielijohteesta. Autofiktiivinen romaani kertoo Carolinasta, jonka mies kuolee vähän päälle kolmikymppisenä, kun parin poika on alle vuoden ikäinen. En ollut tästä romaanista kuullutkaan ennen kuin itse bongasin sen, ja nyt sen jälkeen se on tullut monessa paikassa vastaan - ja monet ovat siitä tykänneet. Se kertoo hyvin samaistuttavasti yllättävästä yksin jäämisestä, suruprosessista, vanhemmuudesta ja vähän uusperheestäkin. (Uskokaa minua, olen kokemusasiantuntija joka kohdassa.) 

Tämä sopii lukuhaasteen kohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (Tähän voisin sijoittaa tämän!)
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

Sain joululahjaksi lempidekkaristini uusimman! Tällä kertaa komisario Armand Gamache on lomalla metsän keskellä eksklusiivisessa quebeciläisessä hotellissa, jossa äveriäs suku viettää omaa sukukokoustaan. Murhahan siitä seuraa, ja Gamachen loma keskeytyy. Tunnelma säilyy kuitenkin leppoisana murhatutkinnankin ajan. Vielä en ole kyllästynyt näiden dekkareiden lempeään ja humoristiseen tunnelmaan.

Sopii haastekohtiin

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 12, kirjassa ollaan metsässä
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä (sähkökatkon ajan!)
• 19, kirjassa leikitään
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 35, kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (Tämä voisi olla minun haastekohtani!)
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 38, kirja on käännetty hyvin
• 39, kirjassa kuunnellaan musiikkia
• 46, kirjassa syödään herkkuja (ja ai että, millaisia kuvauksia niistä onkaan!).

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo

Tämänkin sarjakuvan sain joululahjaksi. Kirjassa on useita lyhyitä tarinoita, jotka kertovat usein naisista julkisuuden mieshenkilöiden takana. Tiukkaa feminismiä ja paljon huumoria. 

Haastekohdat

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi (yhden heistä, saatan sijoittaa tämän tähän)
• 26, elämäkerta henkilöstä, joka on elossa 
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Canthin Papin perhe täyttää 130 vuotta tänä vuonna, ja eräässä masalalaisessa teatteritalossa vietetään Canthin juhlavuotta. Eräs perheenjäseneni on mukana produktiossa, joka hyödyntää Rouva C:tä. Minäkin hyödyndsin tilaisuutta ja lainasin ko. kirjan perheenjäseneni yöpöydältä. Tykkäsin kovasti tästä romaanista, joka keskittyy Minna ja Ferdinand Canthin suhteeseen ja siihen, miten Minnasta tuli se vahva ja itsenäinen nainen, jona hänet tunnemme. Erityisen mukavaa oli lukea seminaarikaupunki Jyväskylän kuvauksia; siellä minäkin olen nuoruuttani viettänyt.

Haastekohdat

• 2, kirjan on kirjoittanut opettaja (Tähän voisin sijoittaa tämän romaanin!)
• 6, kirja kertoo rakkaudesta
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 13, kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (se sama elämäntuska, tässäkö tämä kaikki on?!)
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 17, kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
• 19, kirjassa leikitään
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
• 29, kirjan henkilön elämä muuttuu
• 34, kirjassa tarkkaillaan luontoa
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

M.R.C. Kasasian: The Secrets of Gaslight Lane (The Gower St. Detective 4)

Törmäsin tähän uuteen dekkarituttavuuteen sattumalta kirjastossa. Omaperäinen etsivä Sidney Grice ja hänen suojattinsa March Middleton ratkaisevat murhia 1800-luvun lopun Lontoossa. Gricen hahmossa yhdistyvät Sherlock Holmes ja The Big Bang Theoryn Sheldon Cooper. March on moderni nuori nainen, joka ei jää kyvykkyydessä jälkeen holhoojalleen.

Haastekohdat

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
• 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa
• 14, kirja on osa kirjasarjaa
• 16, kirjassa eletään ilman sähköä
• 20, kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen (Kirjassa on palveluskuntaa vaikka millä mitalla, ja tämä voisi olla minun haastekohtani.)
• 31, jännityskirja tai dekkari
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 41, kirjassa matkustetaan junalla.

Rintasyövästä rehellisesti

Muutama vuosi sitten seurasin Tiina Within blogia Vasen rintani ja muuta sairasta. Sittemmin blogin päivittäminen loppui, kun rintasyöpä tappoi Tiinan, mutta hänen miehensä Mikko With julkaisi vuonna 2019 kirjan Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta, jossa myös Tiinan blogikirjoituksilla on tärkeä osa. Tämä osuu luontevasti Helmet-lukuhaasteen kohtaan 35, kirjassa käytetään sosiaalista mediaa.

Tämä on realistinen kuvaus sairaudesta. Vuoroin se mullistaa sairastuneen ja läheisten arjen, vuoroin arkistuu itsekin, liki unohtuu. Toisaalta tämä on kirja perheestä ja rakkaudesta, siitä, kuinka rakkaus voittaa ainakin syövän 6-0.

Mikko With kuvaa syöpään sairastuneen läheisen tunteita elävästi, ja uskon, että moni vastaavassa tilanteessa elänyt tunnistaa itsensä kirjasta. Erityisesti suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille niille, joilla ei ole kovin omakohtaisia kokemuksia syövästä - niille, jotka jakavat Facebookissa syöpäketjuviestejä. Tämä kirja tekee syövästä vähemmän pelottavan - ja samaan aikaan järkyttävän kouriintuntuvan.

Joka hetki olemme yhä elossa

Aloin sitten toden teolla oikeiden ja vakavien kirjojen lukemisen. Tom Malmquistin Joka hetki olemme yhä elossa on ehdottomasti lukemisen väärti. Tositapahtumiin pohjautuva romaani kertoo, kuinka Tomin vaimo kuolee parin esikoisen syntymän jälkeen leukemiaan. Ahdistavasta ja surullisesta aiheesta huolimatta ahmin tämän kirjan. Malmquist kirjoittaa ajatusten ja tapahtumien virtaa, johon lukija tempautuu mukaan.

Mielestäni kirja simuloi hyvin sitä myrskyä, johon läheisen sairastumisen ja kuoleman jälkeen joutuu. Tai oikeastaan Tom joutuu ihan valtavaan kriisikasaan, johon kuuluu vaimon sairastuminen, lapsen syntyminen keskosena, vaimon kuolema ja isän kuolema. Välillä käy mielessä, miten kukaan voi selvitä järjissään tällaisesta tapahtumavyyhdestä - mutta ilmeisesti kannattaa kirjoittaa kirja, joka kiskaisee lukijan samaan karuselliin.

Malmquist kuvaa suorastaan orjallisesti erilaisia tilanteita, joihin myrsky voi viedä. Kuinka pihalla sairaalassa on ensin, kun lääkärien puheesta ei ymmärrä sanaakaan, ja kuinka sairaalasta vähitellen tulee koti. Kuinka yksittäinen vainajalta jäänyt esine tai kahvitahra vie yhtäkkiä vuosientakaisiin muistoihin. Kuinka viranomaisten kanssa asiointi alkaa muistuttaa Kafkan romaania.

Usein sanotaan, että kirjallisuuden avulla pääsee paikkoihin, joihin ei muuten ole mahdollista päästä. Näihin paikkoihin ei kukaan varmasti todellisuudessa toivo pääsevänsä, mutta tämän kirjan avulla on mahdollista laajentaa omaa ymmärrystä. Itse olen valitettavan monessa näistä paikoista jo käynytkin, mutta minä koin romaanin terapeuttisena. Suosittelen lämpimästi, vaikka samalla varoitankin voimakkaiden tunnereaktioiden mahdollisuudesta.

Vaimo kävi lääkärissä

Erilaisia rintasyöpäaiheisia kirjoja on tullut viime aikoina selailtua enemmänkin, ja käsiini osui sellainenkin romaani, joka on ollut lukulistallani pitkään, nimittäin Kluunin Vaimo kävi lääkärissä.

Ainakin osittain omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja kertoo rintasyövästä aviomiehen näkökulmasta. Kirja kuvaa rintasyöpää läheltä mutta kuitenkin ulkopuolelta. Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2007, ja tuolloin muistan sen saaneen huomiota myös siksi, että minäkertoja, rintasyövästä kertova aviomies, on sitoutumiskammoinen ja uskoton mulkero.

Tai mulkerosta voi olla montaa mieltä. Loppujen lopuksi kirja antaa hyvinkin raikkaan ja valoisan kuvan siitä, minkälaiset erilaiset asiat ihmisiä pitävät yhdessä, mitä on rakkaus ja mitä molemminpuolinen sitoutuminen.

Kirja on varsin helppolukuinen ja sitä värittävät "wramplet", erilaiset lainaukset musiikkikappaleista. Kirjassa on myös pieniä tietoruutuja päähenkilö Stijnin elämästä. Se on ärsyttävää!  Kyllä pitäisi osata sen verran yhtenäistä tekstitä kirjoittaa, ettei tarvitse romaaniin erillisiä faktaruutuja!

Mielenkiintoista on lukea myös hollantilaisesta sairaanhoidosta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosituhannen vaihteeseen, ja mielessä käy muutamaankin otteeseen, että ei kai se ole tuollaista voinut olla vielä viisitoista vuotta sitten, eikö potilaalla ole muka ollut mitään sanomista omista asioistaan. Toisaalta vakavan sairauden suhteen tuntee varmaan usein olevansa vähän altavastaajana, ja romaani antaa hyvän kuvan siitä, miltä tuntuu, kun jää terveydenhuollon rattaissa passiiviseksi tekemisen kohteeksi.

Paljastettakoon, että kirjan lopussa vaimo kuolee. Draaman kaari kestää romaanissa hienosti loppuun asti, ja mielestäni loppu on kuitenkin onnellinen ja täynnä toivoa. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea kuvauksena yhdenlaisesta parisuhteesta ja sen päättymisestä. Näinkin se voi mennä.

Oneiron

Joululahjakirjani Oneiron kulki monessa reissussa mukana ja odotti kuukauden sairaslomankin ajan yöpöydällä kärsivällisesti. Töihin palattuani pakkasin sen aamuisin reppuun mukaan, ja se tempaisi saman tien mukaansa.

Tuntuupa taas tyhmältä referoida Finlandia-palkinnon saanutta kirjaa; kaikkienhan se jo täytyy tuntea. Kirja kertoo seitsemästä naisesta, jotka ovat joutuneet omituiseen kuolemanjälkeiseen välitilaan. Eri-ikäiset naiset ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, ja heidän elämäntarinansa ovat kaikki erilaisia. He kertovat toisilleen ja itselleen omia tarinoitaan ja yrittävät päästä selville siitä, miten he ovat päätyneet yhteen.

Laura Lindstedtin teos yhdistää erilaisia tekstilajeja rohkeasti, ja sekoituksesta syntyy kokonaisuus, joka hengästyttää lukijan. (No, jotkut esseemäiset kohdat meinasivat kyllä nukuttaa minut, mutta pääasiassa kirjaa oli vaikea päästää käsistään.) Naisten tarinat ovat mukaansatempaavia ja saavat lukijan miettimään, minkälaiset asiat oikeastaan elämää ohjaavat. Kuolemaa kirjaa käsittelee pelotta ja muistuttaa lukijaa siitä, että kuoleman edessä me kaikki olemme samalla viivalla.

Kirjan nimi oneiron on kreikkaa ja tarkoittaa unta tai unelmaa. Kirjan seitsemän naista joutuvat kuolemansa hetkellä unenomaiseen tilaan, joka ei noudata fysiikan lakeja, jossa ei ole aistimuksia ja jossa merkitystä on vain tarinoilla. Tuossa tilassa on kuitenkin mahdollisuus tarkastella omaa elämäänsä ja tulla sinuiksi sen kanssa. Hyväksymällä elämänsä - ja hyväksymällä kuolemansa, joka sekin vääjäämättä koittaa - pääsee pois unesta.

Lumikuningatar

Sain joululahjaksi Michael Cunninghamin Lumikuningattaren. En ole lukenut Cunninghamilta aiemmin kuin Tunnit, josta pidin - muistaakseni - aika tavalla. Odotukset olivat siis korkealla. 

Romaani kertoo Barrettista, hänen veljestään Tylerista ja tämän tyttöystävästä Bethistä. Ja muutamasta muusta yhteisestä ystävästä. Beth on kuolemassa syöpään ja Tyler yrittää kirjoittaa hänelle täydellisen rakkauslaulun. Pariskunnan kanssa yhdessä asuva Barrett on taas kerran eronnut yhdestä poikaystävästä. Sitten Barrett näkee taivaalla valoilmiön, joka ei jätä häntä rauhaan. Varsinkin kun Bethin syöpä valon näkemisen jälkeen talttuu ja kolmikon elämä asettuu jonkinlaiseen rauhalliseen sopusointuun. Tyler ja Beth menevät naimisiin ja Tyler esittää häissä laulunsa. Häiden jälkeen syöpä pahenee ja Beth kuolee. Tämän jälkeen Tylerin ura muusikkona kääntyy vihdoin nousuun ja Barrett tapaa miehen, jonka kanssa hän muuttaa yhteen. 

Olipas juoni tylsän kuuloinen. Mutta niin oli kyllä kirjakin, ihan suoraan sanottuna. Ei Cunningham huono kirjoittaja ole, ja tähän melko suppeaan juoneen kätkeytyy kyllä paljon erilaista symboliikkaa. Itse olisin kuitenkin kaivannut vähän enemmän lihaa henkilöhahmojen luiden päälle. Mietin lukiessani, oliko ongelma se, että kirja kertoo niin kovin erilaisesta maailmasta kuin minkä tunnen. Olen ennenkin törmännyt amerikkalaisten nykykirjailijoiden teksteissä tällaiseen maailmaan, jossa taiteesta kiihkoilevat ja huumeilla tajuntaansa laajentavat keski-ikäiset lapsettomat luus... tilapäistöillä itsensä elättävät tyypit keskustelevat hamaan maailman tappiin omista ongelmistaan ja maailman ongelmista. Sori vaan, mutta ei sovi yhtään minun kalvinistiseen käsitykseeni aikuisen ihmisen elämän tarkoituksesta - enkä edes ymmärrä, onko tuollaista maailmaa oikeasti olemassa. 

Mutta ehkäpä tämä kirja kannattaa lukea, jos tuollainen elämäntyyli tuntuu kiinnostavalta. Tai jos haluaa tutkailla veljeyttä, koska romaani käsittelee paljon Barrettin ja Tylerin suhdetta ja sitä, miksi se on sellainen kuin on. Itse näkisin, että eniten romaani pohtii sitä, miksi me tulkitsemme erilaiset asiat jumalalliseksi väliintuloksi, ja myös sitä, kuinka ihmiset eri tavoilla tekevät kauppaa kuoleman kanssa.